sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sormukset ja häärekvisiittaa mökiltä

Kävimme Sulhasen kanssa pitkästä aikaa mökillä. Yhtenä porkkanana toimivat sormukseni, jotka Kaaso oli jättänyt sinne pari viikkoa sitten haettuaan ne kultasepältä. Löysin siis Turun häämessuilta täydellisen Kohinoorin valkokultaisen rivisormuksen. Se sopii hienosti kihlasormukseeni, joka myöskin on valkokultaa, ja jossa on kolme pienen pientä timanttia lehtikuvion sisällä. Päätin jättää samaan syssyyn (sekä melkein samaan hintaan!) sekä kihla- että vihkisormukset pienennettäviksi ja kaiverrettaviksi Suomiselle.

Onpa tuntunut oudolta olla kuukausi ilman sormusta! Varsinkin alkuun hain jatkuvasti nimettömästä rinkulaa, ja säikähdin kun sitä ei ollutkaan. Talven kylmyyden pienentämissä sormissa kihlasormus on lähtenyt pyörimään ja valumaan, joten oli kyllä todella hyvä ratkaisu pienentää sitä hiukan. En tullut edes ajatelleeksi että pienennys olisi niin simppeliä, mutta onneksi se tuli puheeksi myyjän kanssa. Hiukan rajulta tosin tuntuu, että puolikkaan koon pienennystä varten sormus on katkaistu ja liitetty uudelleen, mutta ilmeisesti se on ihan normaalia.

Vihkisormus oli kyllä niin kaunis ja siro kuin muistinkin. Kunpa sitä saisi jo pitää sormessa! :) Kaiverrukset olivat myös onnistuneet kauniisti ohuisiin sormuksiin. Niiden osalta päädyimme todella perinteiseen; kihlasormuksessa on Sulhasen nimi ja päivämäärä, vihkisormuksessa meidän molempien nimet ja hääpäivä. Enää täytyy muistaa viedä Sulhasen sormus kaiverrettavaksi.

Katselin mökillä myös hieman ympärilleni sillä silmällä, eli etsien häiden maalaisromanttiseen tyyliin sopivia esineitä. Omat nurkat kannattaa ehdottomasti tutkia ennen kuin lähtee ostoksille ja kasvattaa taas budjettia! Myrskylyhdyt sopivat oivasti meren rannalle luomaan tunnelmaa:


Isänisän vanhaan maitotonkkaan voidaan tehdä kukka-asetelma:



Sinkkiämpärin voi täyttää jäillä ja tarjoilla siitä kylmiä juomia:


Kivi-tuikkujen sijaan Kastehelmet sopivat tyyliimme vielä paremmin; kuviohan on kuin mummon pitsiliinasta:

lauantai 8. helmikuuta 2014

Kirkollisia kysymyksiä ja kriisejä

Nyt kun iso osa muista hääjärjestelyistä on edennyt hyvällä mallilla, on tullut aika suunnata huomiota myös itse vihkimiseen. Vaikka varsinainen naimisiinmeno tapahtuu vihkitilaisuudessa, se jää monella ainakin suunnittelussa vihkimisen jälkeisten juhlien varjoon.

Turun häämessuilla osallistuimme Kaason kanssa luentoon kirkkovihkimisestä. Luennolla käytiin hyvin läpi kaikki perusteet kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä, kuten vihkimisen edellytykset ja vihkikaava. Minua ainakin helpotti tieto siitä, että seurakunta huolehtii kyllä tilaisuuden sujuvuudesta, eikä meidän käytännössä tarvitse kuin tulla paikalle. Myöskään kovin paljoa suunniteltavaa vihkimisessä ei ole. Kanttorin kanssa tulee keskustella alku- ja päätösmusiikista sekä yhdestä tai kahdesta virrestä tai muusta musiikista tilaisuuden aikana. Ystävänihän on jo tulossa soittamaan kirkkoon, joten toivottavasti myös kanttori hyväksyy kappalevalinnan. Lisäksi tulee valita Raamatun pätkä, joka tilaisuudessa luetaan, sekä lupaako toisen kanssa olla myötä- ja vastoinkäymisissä vai aina kuolemaan saakka.

Meillähän kirkollisen vihkimisen edellytykset eivät vielä täyty, sillä Sulhanen ei ole minkään kristillisen kirkon jäsen saati sitten rippikoulun käynyt. Hän on kuitenkin nyt aloittanut ahkerana rippikoulun aikuisrippikouluryhmässä. Eri seurakunnan edustajien vetämiä keskustelevia tapaamisia on muutaman viikon välein, jonka lisäksi pappi saattaa ladata viestejä ja tehtäviä oppimisympäristöön verkossa. Riparin osallistujajoukko on kirjavaa niin taustaltaan kuin kirkkoon liittymisen perusteiltaankin. Tehtävät eivät aikuisriparilaisilla ole silkkaa kymmenen käskyn ja Isä Meidän tankkaamista ulkoa. Tarkoituksena on ainakin lukea yksi uskoa käsittelevä kirja - listalta löytyi esimerkiksi Jaakko Heinimäen Kafekismus. Kuten itse kukin omasta ripariajastaan muistaa, tulee rippikoululaisen myös osallistua muutamiin jumalanpalveluksiin. Itse keksimme tähän uuden tyylin: istuimme kotisohvalla iltapalaa syöden ja kuuntelimme tunnin mittaisen sunnuntaijumalanpalveluksen kotikirkostamme netin kautta!

Kävimme joulukirkossa vihkikirkossamme, ja tilaisuuden pitänyt pappi puhui hyvin ja tuntui mukavalta. Sulhanen ei lämmennyt suuremmin rippipappiinsa, joten ilmoitin vihkikirkkomme seurakuntaan, että haluaisimme vihkipapin heiltä. Olipa hyvä että otin yhteyttä, sillä sain kuulla, ettei vihkimistämme jostain syystä löytynyt heidän kalenteristaan lainkaan! Olen kuitenkin tehnyt alustavan varauksen jo toukokuussa ja virallisen lokakuussa, joten en ihan osannut odottaa heidän merkinneen vihkitilaisuuden vahingossa viime vuoden kalenteriin. No, joka tapauksessa meidän onneksemme kyseessä on pieni paikkakunta eikä kukaan muu ole ainakaan vielä päättänyt mennä vihille kyseisessä kirkossa samana päivänä kanssamme, joten virhe saatiin korjattua vahingoitta.

Vihkipappiamme emme edelleenkään saa tietää, sillä seurakunnalla on kaksi pappia, joiden työvuoroja keväälle ei vielä tiedetä. Lisäksi he ovat itse asiassa molemmat jättämässä seurakunnan, joten välttämättä kumpikaan heistä ei tule vihkimään meitä. Täytyy nyt vain luottaa, että joku pappi löytyy meidät vihkimään toukokuussa... Onko muilla pareilla vihkipapin löytäminen ollut helppoa, tai onko pappi vielä kysymysmerkki?

Vihkimisen edistämiseksi Sulhanen saa nyt ainakin keskittyä riparin suorittamiseen. Vasta pääsiäisenä tapahtuvan kasteen ja konfirmaation jälkeen voimme pyytää avioliiton esteiden tutkintaa. Ehkä alamme pikku hiljaa myös tutustua yhdessä mahdollisiin vihkimisessä luettaviin Raamatun kohtiin. Vinkatkaa muut, jos teillä on jotain lemppareita!

Vihdoin kohti postilaatikkoa!

En olisi uskonut, että viime kutsukorttipostauksen jälkeen kuluisi vielä näin kauan, ennen kuin homma on finaalissa! Kaason kanssa saimme itse kuorrutuksen tehtyä yhdessä illassa, mutta kuinka monta tuntia onkaan sen jälkeen vierähtänyt viimeistelyssä. Päätin lopulta liittää mukaan myös ajo-ohjeet, suuntaa antavat kartat sekä majoitusehdotuksia, joiden hiomiseen lohkesi iso osa viime viikonloppua. Lopulta sain kaikki tekstit mahdutettua osaksi yhden A4.n kokoista lisäinfoa, ja kartat sitten toiselle paperille. Sen jälkeen alkoikin varsinainen show, kun kaikki nämä härpäkkeet täytyi saada vielä tulostettua...

Tulostimemme osaa tietysti tehdä vain yksipuolista, jolloin pitää muistaa tulostaa siis yhtä sivua kerrallaan ja kääntää paperit sitten oikeaan suuntaan toisen puolen saamiseksi. Koska tulostin on erittäin hidas, käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viettää tunteja sen vieressä organisoimassaa tulostusta. Vierassänky oli muuten kätevä laskutila, johon musteesta kosteat paperit voi levittää kuivumaan!

Laite ei myöskään hyväksynyt minimaalisia marginaalejani, vaan jätti viimeiset rivit kokonaan tulostamatta. Lisäksi vaikka olin saanut tietokoneella tekstit aseteltua juuri dokumentin keskelle, syötti tulostin paperin myös hieman sivuun, jolloin a.) itse kutsukortin teksti ei osunutkaan paperin keskelle ja b.) lisäinfon rivien viimeiset sanat jäivät uupumaan. En lähtenyt arvioimaan enää kuinka paljon laite tekstiäni siirsi, vaan hyväksyin että kutsun teksti on hiukan sivussa. Sen sijaan jouduin muokkaamaan taas uudestaan infolappusen tekstejä ja pienentämään kuvia, jotta saisin ne mahtumaan entistä pienemmälle tulostusalueelle.

Toki kaiken tämän jumpan jälkeen sain noin puolet papereista tulostettua, kunnes muste loppui kesken. Ehdin tietysti myös tulostaa useamman paperin toiselle puolelle ennen kuin huomasin, että sivujen lopussa tulostuksen jälki ei ollut enää hyvää. Hukkasin siis muutaman ylimääräisen erikoispaperin tähän, mutta onneksi ne juuri ja juuri riittivät vielä uusiin versioihin. Kiitos myös Anttila, joka myy mustekasetteja sunnuntaisin. :)

Uskokaa tai älkää, viime viikonloppuisen tulostusmaratonin jälkeen olen viettänyt vielä kaikki arki-iltani kutsujen parissa. Kutsuja on 36, mutta niiden puolustukseksi täytyy toki sanoa, ettei vapaailtani töiden jälkeen ole kovin pitkä. Maanantaina jonotin keskustan ruuhkissa Sinelliin, jossa lainasin paperileikkuria saadakseni kutsujen tekstit siististi oikeankokoisiksi. Loppuillan liimasin tekstejä kortteihin. Tiistaina taittelin infot ja kartat oikeankokoisiksi. Keskiviikkona sidoin infot ja kartat kortteihin juuttinarurusetein. Torstai-ilta kului kirjoittaessa osoitteita kuoriin. Eilen sain vihdoin ja viimein kortit kuoriin ja postimerkit liimattua. Voi sitä helpotuksen määrää!

Tämän papatuksen jälkeen pidän viikonlopun vapaata, ja maanantaina kortit lähtevät postin matkaan! :) Naurettavaa, mutta jännitän niiden lähettämistä. Sen jälkeen ei ole paluuta! Me mennään naimisiin. :)