Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Suurena makean ystävänä petyin melkoisesti hääkakkutarjontaan cateringia valitessamme. En tiedä olenko kummajainen, mutta koska kakkuja tilataan jo niin synttäreille, ristiäisiin kuin läksiäisiinkin, kuvittelisin konditorioiden hääkakkuvalikoimassa olevan jotain erityistä. Joissain pitopalveluissa oli tarjolla lähinnä muutama perinteinen kakku, eli tutut mansikkatäytekakku, kinuskikakku tai prinsessakakku. Harva ehkä nykyaikana haluaa vanhaa kunnon kermakakkua häihinsä. Tosin prinsessakakku ei mielestäni olisi ollenkaan huono valinta hääkakuksi, ja voisikin sopia hyvin Kaasolleni! Usein tällaiset vanhan ajan kakut ovat kuitenkin tehtailtuna versiona kaukana kotonatehdyn kakun mausta, ja kermavaahto tai kinuski jättää suuhun teollisen tunkkaisen maun.

Hyydytetyt juusto- tai moussekakut ovat varmasti raikkaammalla otteellaan monen nuoren parin mieleen, ja niitä löytyi usean pitopalvelun listoilta. Pettymyksekseni yhteistyökumppanina oli usein Kakkugalleria. Älkää ymmärtäkö väärin. Kakkugallerian kakuissa ei ole mitään vikaa, makuyhdistelmät ovat erittäinkin hyviä ja kakut kauniita. Mutta hääkakut ovat suoraan heidän vakiovalikoimistaan ja olen syönyt varmasti jo niistä jokaikistä erilaisissa työpaikan tilaisuuksissa. Häissäni en halua muistella entisen työkaverini lähtöä tai onnistunutta projektia. Miksei hääkakkuja varten ole omaa valikoimaa? Tai miksei normaalivalikoima vaihtuisi vähän rivakammin?

Flow Cateringin toinen yhteistyökumppani hääkakkujen suhteen on Chjoko. Myös heillä hääkakut ovat normaalilistan kakkuja, mutta heidän tarjontaansa en ole ehtinyt syödä läpi, ja se vaihtuukin vuosittain. Kakut ovat todella houkuttelevan näköisiä ja varmasti täyttävät taidolla jokaisen suklaanhimon. Vaikka olen suklaan suurkuluttaja, keväthäihin en kuitenkaan valitsisi suklaakakkua. Jos juhlisimme syksyn pimeydessä, kääntyisinkin todennäköisesti syntisen suklaisen herkun puoleen...

Sekä Chefs Gourmet Catering että valitsemamme Flow Catering tarjoavat myös tuusulalaisen Ph7:n kakkuja. Tämä oli meille uusi tuttavuus, joten selasimme kiinnostuneena valikoiman läpi. Perinteisten kerma- ja moussekakkujen lisäksi Ph7 valmistaa myös jenkkityylisiä hääkakkuja, jotka ovat ilmeisesti nyt myös trendikkäitä. Ulkomuodoltaan kakut ovatkin hulppeita. En kuitenkaan jaksa uskoa, että sisältö yltää näissä luomuksissa yhtä korkealle tasolle. Totuuden nimissä en tosin ole tällaisia kakkuja koskaan päässyt maistamaan, joten voin olla väärässäkin.

Ph7:n listoilta bongasimme yhden kiinnostavan yksilön, joka sopisi niin keväthäihimme kuin makuummekin, ja oli meidän silmissämme jotain uutta. Kirpeänmakeaa, keveää ja vaaleaa: raparperimarenkikakku, joka koostuu hasselpähkinäpohjasta, italialaisesta marengista, raparperimoussesta ja raparperihillokkeesta. Raparperihan on mitä mainioin kauden tuote loppukevään juhlaan ja rakastan sitä kaikissa muodoissa. Marenkia taas emme voi kumpikaan Sulhasen kanssa vastustaa. Kävimmekin Ateneuminkujalla Ph7:n myymälässä ostamassa ensimmäiset viralliset hääkakkumaistiaisemme: palan raparperimarenkikakkua, sekä kaveriksi mansikka-grandmarnier-kakkua.

Harmiksemme saimme todeta, että raparperia oli tuskin nimeksikään. Etsimämme keväinen kirpeys oli kaukana tästä kakusta, joka koostui suurimmaksi osaksi pelkästä marengista. Marenki yksinään ei tee kakkua, joten makuelämyksenä toiveita herättänyt ehdokkaamme oli siis mitäänsanomaton. Hasselpähkinäpohja oli lähinnä outo. Myyjältä saimme myös jo kuulla, ettei se olisi vaihdettavissa pähkinäallergikkoja suosivampaan vaihtoehtoon kuten manteliin. Olimme siis hääkakun etsinnässä palanneet lähtöruutuun.

En ole tähän päivään mennessä löytänyt vielä yhtään sydäntäni sykähdyttävää hääkakkua. Olen erittäin perso makealle, ja meillä päin ollaan myös aika kovia tekemään ihan itse suussasulavia leivonnaisia. Niin Kaasoni, mummoni, tätini, anoppini kuin jopa minä itse osaamme tekaista jos jonkinlaista herkkua omin käsin. Kun kerran tiedän mitä haluan, olenkin alkanut miettiä miksen tekisi itse (tai suvun voimin) omaa unelmien hääkakkuani? Olenko hullu, vai nimenomaan oikeilla jäljillä? Miten aikataulutan leivonnan, missä säilytän kakun, miten laitan sen esille?

Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussaan...

Kiitos etätyöpäivä, sillä työnteon jälkeen oli vielä aikaa ja valoa niin, että ehdin vihdoin istuttaa kukkasipulit pihalle. Onneksi pakkanen on antanut odottaa itseään eivätkä kukkaostokset menneet hukkaan! Ensi kevään ensimmäisinä väriläiskinä odotan nyt esiin nousevan tulppaaneja, krookuksia, helmililjoja ja skilloja.

Tulevasta kukkaloistosta haaveillen ajatukset kääntyivät myös hääkukkiin. Koska häiden tyyli tulee olemaan maanläheinen ja maalaisromanttinen, haluan myös kukka-asetelmien ja morsiuskimpun olevan mahdollisimman luonnollisia. Juhlatilan kimput tulemmekin kokoamaan itse kaason juuttinarulla koristelemiin lasipurkkeihin. Idyllisintä olisi, että voisin kerätä kaikki kukat omalta pihalta ja lähimetsästä. Romantisoin jo mielessäni miten kaason kanssa vaellamme kukkakedoilla häitä edeltävänä päivänä poimimassa kimppuja kuin metsän keijut... :) Luontoäidin päätettäväksi kuitenkin jää, mitä kukkasia ensi toukokuun lopulla on kukassa, ja kuinka paljon joudun lopulta  turvautumaan kukkakaupan tätiin.

Kuva täältä

Joka tapauksessa olen jo hahmotellut hiukan mielessäni mistä aineksista kukka-asetelmat voisi rakentaa. Pöytäkimppuihin saa helposti ihanaa kevään vihreyttä kielon lehdillä tai mustikanvarvuilla. Harsokukan luonnosta löytyvä vastine on tietysti koiranputki, jolla tuodaan kaivattua herkkyyttä ja pitsimäisyyttä. Tämä vihreävalkoinen pohja kaipaa mielestäni kaverikseen vain pari väriä tuovaa kukkasta, ja täydellinen kimppu on jo valmis. Väripilkkuina näen tällä hetkellä mielessäni vaaleanpunaisia, liiloja tai sinisiä kukkia. Koska tarkoitus on saada luonnollinen tunnelma, kimput myös saavat olla hiukan erilaisia ja erikokoisia. Alla olevassa kuvassa on aika lailla hakemaani ajatusta:

Loppukeväällä ja alkukesästä kukkivat suurin osa lempikukistani, joten on onneksi todennäköistä että ainakin jotain niistä olisi saatavilla häiden aikaan. Ensimmäisenä puutarhassa nousevat tietysti juuri istuttamani tulppaanit ja muut sipulikukat, jotka sopivat hyvin kimppuihin. Toivon ehdottoman kovasti, että syreeni olisi ehtinyt jo kukkaan häidemme aikaan. Sen kukinto on niin ihastuttavan romanttinen, ja pihamme syreeneistä saisin saksittua näyttävät koristeet. Ruusut kuuluvat mielestäni niin selkeästi häihin, että vaikkei niitä omasta takaa varmasti saada, luultavasti ostan vaaleanpunaisen nipullisen kukkakaupasta ja lisäämme sitten yksittäisiä ruusuja asetelmiin. Violetit orvokit olisivat myös ihania, ja niitähän on keväällä saatavilla kaikkialla ainakin amppeleissa ja ruukuissa, jos ei aitoja metsäorvokkeja satu löytämään.

Kuva täältä

 

Luonnonkukkien käytössä on myös ikävä kyllä muutamia ongelmia. Useimmat niistä huumaavat tuoksullaan, eli myös aiheuttavat toisille päänsärkyä tai allergisia oireita. Hyvänä esimerkkinä toimii harmillisesti esimerkiksi suosikkini syreeni. Toinen haittapuoli ovat mukana tulevat kuokkavieraat, eli muurahaiset, kirvat ynnä muut hyönteiset. Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan, miten luonnonkukkia voisi hyödyntää tuoksuista tai ötököistä huolimatta!

Hääkimpun olen ajatellut hankkivani ammattilaiselta, koska sen pitää kestää koko päivä mahdollisimman upeana. Haluaisin kuitenkin myös morsiuskimpun olevan luonnollisen näköinen, ja siinäkin mielellään käyttäisin ainakin osittain luonnonkukkia. Tekevätköhän kukkakaupat kimppuja itse kerätyistä kukista, tai mitäköhän luonnonkukkia on saatavilla kukkakaupoissa? Kielo on yksi kevään ehdoton suosikkini, niin kaunis ja herkkä. Voisiko olla ihanampaa kukkaa hääkimppuun kuin kielo?



Kuva täältä