Valoilla tunnelmaa

Ystäväni on ollut kaasona pari vuotta sitten juhlapaikassamme vietetyissä häissä. Sain hänen kokemustensa kautta muutamia hyviä vinkkejä, joista aion ottaa vaarin. Minun laillani ystäväni on niitä, jotka fiilistelevät yli kaiken kynttilöiden polttamista ja tunnelmavaloja. Siksi erittäin arvokas tieto olikin, että juhlapaikassamme ei valaistuksen tasoa saa kuulemma säädeltyä. Illan tullen sisävalot olivat käyneet siis kalsean puoleiseksi, kun tietyisti toiveissa on tunnelmallisesti hämärtyvä ilta. Toukokuussa toki päivällä ei lisävalaistukselle ole suuresti tarvetta ja pimeäkin tulee myöhään. Joka tapauksessa aion ottaa valaistusaspektin huomioon, sillä mielestäni se vaikuttaa tunnelmaan aika lailla.

Alusta asti on ollut selvää, että pöydissä tulee olemaan kynttilöitä, sillä kynttilät nyt vain mielestäni tekevät juhlan. :) Flow tarjoaa noutopöytään halutessamme kynttelikön, joka voisi olla hieno koriste. Lisäksi olin ajatellut pöytiin tuikkuja, jotka ehkä ovat paloturvallisempia kuin korkeana lepattavat kruunukynttilät. Uusia tuikkuja en halua hankkia, varsinkin kun omista varastoistani saan varmasti kerättyä parit Iittalan Kivi-tuikut jokaiseen pöytään. Toinen vaihtoehto on olla yhteydessä vauvaperheisiin ja kerätä Piltti-purkkeja, jotka koristeltaisiin samaan tyyliin kuin Kaason aloittamat kukkamaljakot. Kivi-tuikut ovat kauniin yksinkertaisia, mutta ovatko ne liian designia meidän maanläheiseen tunnelmaamme?

Toukokuussakin tulee kuitenkin hämärää jossain vaiheessa, enkä silloin halua juhlia kolkossa valaistuksessa. Pelkät tuikut eivät kuitenkaan varmaan riitä valaisemaan koko tilaa. Meriteemaan sopisivat myrskylyhdyt, joita haluaisin tuoda muutaman paikalle mökiltämme. Elävän tulen lisäksi voisi harkita jotain romanttisia lamppuja, joilla korvata juhlapaikan valaistuksen illemmalla. Tässä muutamia ihanuuksia joita voisi ripustaa ympäriinsä:

Seitashopista löytyivät pallovalosarjat Vanilja sekä Snowball

 

 

 

 

 

La Case de cousin Paulin Uyuni:

Näille varmasti löytyisi käyttöä kotia somistamassa häiden jälkeenkin, joten turhia hankintoja eivät ole missään nimessä. :) Toisaalta myös arkisempi lamppusarja tai roikat voisivat sopia yksinkertaiseen tyyliimme ja satamamiljööseen hyvin. Suunnatako ostoksille siis sisustusliikkeeseen vai rautakauppaan?

Edullisia ja kauniita hääkoristeita

Kuten Morsian aiemmassa postauksessa jo mainitsi, tulee häissä olemaan hieman maalaisromanttinen ja merellinen teema koristelujen osalta. Olin itsekin jo katsellut sillä silmällä blogeissa vastaantulevia ideoita koristeiksi, ja kun törmäsin yksinkertaisesti koristeltuihin lasipurkkeihin toimittamassa kukkamaljakon virkaa, kiinnittivät ne hetimmiten huomioni. Kun Morsian sitten lähetti minulle samanlaisia inspiraatiokuvia sähköpostilla, aloin heti kerätä tyhjiä lasipurkkeja säilöön ja kokeilla, mitä niistä saisi aikaiseksi!

Bannerissa olevat kuvat ovat minun ottamiani, ja niissä oikeastaan tiivistyykin ajatus koristelujen osalta: lasia, juuttinarua, pitsiä ja luonnonkukkia. Vanhat salsa- ja suolakurkkupurkit soveltuvat hyvin pieniksi kukkamaljakoiksi, kunhan niistä poistaa etiketit ja liimat. Eivätkä koristeet maksa paljon, sillä purkkeja kasaantuu yllättävän helposti ja muuten ne menisivät vain lasinkeräykseen. Sekään ei haittaa, että purkit eroavat keskenään toisistaan - eroavaisuudet tekevät mielestäni kokonaisuudesta kiinnostavamman. Yksinkertaisuus on mielestäni kaunista, eivätkä lasipurkit kaipaa seurakseen muuta kuin juuttinarua ja luonnonkukkia. Ilmeisesti Morsian on ajatellut, että juhlapaikan koristeiksi kerättäisiin mahdollisuuksien mukaan itse kukkia pihalta ja luonnosta.

Pitsillä koristeltu lasipullo taas tulee toimittamaan hääparin vieraskirjan virkaa. Tarkoituksena on, että Morsian ja Sulhanen saavat rikkoa pullon ja lukea terveiset tiettynä päivänä, esimerkiksi ensimmäisenä hääpäivänä. Morsian pyysi minua koristelemaan sen tyyliin sopivasti ja ainoastaan etiketti enää puuttuu, yritän saada siitä tehtyä jollain tavalla vanhanaikaisen näköisen, en tosin ole vielä keksinyt miten. En myöskään ole vielä koristellut enempää kuin kuvassa olevat lasipurkit, muutama purkki kuitenkin odottaa kaapissa koristelemista.

Mitä mieltä olette juhlapaikan koristeluista - iskeekö yksinkertaisuus vai pitäisikö koristeiden olla mielestänne näyttävämpiä?

Lapsia ja aikuisia

Meillä on kaksi pientä kummilasta, tyttö ja poika, jotka olemme pyytäneet morsiustytöksemme ja sulhaspojaksemme. He ovat häiden aikaan 2,5 ja 3,5 -vuotiaita, joten kovin suurta todennäköisyyttä en laske sille, että he molemmat lopulta tulevat kävelemään kirkon käytävää, mutta mielestäni ajatus onkin tärkein. Ylipäätään en ymmärrä, miksi joku olettaisi pieniltä lapsilta aikuismaista käytöstä, sillä eikö lapsuudessa parasta ole se, että voit vaikka jäädä kirkon lattialle ihmettelemään muurahaista ajattelematta, että siinä olisi mitään kummallista?

Lapset ja häät jakaa etenkin nykypäivänä varmasti mielipiteitä aika lailla. Meille oli alusta asti selvää, että lapset ovat osa hääjuhlaamme, sillä he ovat osa elämäämme. Itsellämme ei ole lapsia, mutta läheisten lapset ovat sitäkin tärkeämpiä meille. En ymmärrä, miksi lapset pitäisi jättää tärkeiden juhlien ulkopuolelle, ikään kuin peläten, että he saattaisivat läsnäolollaan pilata juhlan. Vauvan itku tai uhmaikäisen kommentointi kirkossa ei pilaa ainakaan minun tunnelmaani, vaan kertoo, että meitä on koolla koko elämän kirjo. Lisäksi jos lapsia ei oteta mukaan tällaisiin juhliin, miten he ikinä oppivat, että on olemassa erilaisia tilanteita, joissa myös käyttäydytään eri tavalla?

Nykyään on yleisempää, ja myös hyväksyttävämpää, että häät ovat aikuisten juhla, johon lapsilla ei ole asiaa. Juhlia on erityylisiä, ja kaikkiin lapset eivät tietenkään sovi, jo paikan tai ohjelman puolesta. Enkä tietenkään halua, että lapset joutuvat todistamaan aikuisten pahenevaa humalatilaa ja typerää käytöstä. Meidän häämme eivät kuitenkaan tule olemaan hillittömät ryyppyjuhlat - ainakin toivon niin - joten lapset sopivat joukkoon hyvin. Toki on sitten jokaisen isän ja äidin päätös lopulta lähtevätkö lapset mukaan, ja kuinka pitkäksi aikaa.

Oma kummitätini meni naimisiin kun olin viiden vanha, ja pääsin hänen morsiusneidokseen. Päivä oli mielestäni aivan uskomattoman jännittävä ja hauska. Kummitätini oli todella kaunis morsian, ja sain itsekin pukeutua ihanan valkoiseen mekkoon ja pitää kädessäni kimppua. Tanssimme toisen morsiusneidon kanssa vanhoja iskelmiä tukka hulmuten, ja vakoilimme muita vieraita hotellin käytävillä. Pääsimme myös mukaan salaiselle retkelle, kun morsiusparin sviitin sänky koristeltiin - sitä hihityksen määrää! Häät olivat talvella, ja kummitätini muistaa miten vielä seuraavana kesänä olin toivonut: "olispa aina teidän häät"!

Miten sitten ottaa lapset huomioon häissä? Sain eilen häävinkkejä tutulta, joka rouviintui muutama vuosi sitten. Heidän häissäänkin lapset olivat enemmän kuin tervetulleita. He olivat laittaneet lapsille pystyyn piirustusnurkkauksen ja tulostaneet netistä prinsessoja, hevosia sun muita värityskuvia - niitä kuulemma löytyy pilvin pimein. Taas jotain mitä en olisi osannutkaan ajatella! Ja miten helppoa ja kivaa. Lapsena ainakin itse rakastin My Little Pony -värityskirjani täyttämistä. :) Vahakangas pitää siis lisätä ostoslistalle, ettei lopputuloksena ole uudelleen väritetty lattia. Mutta mitä muuta puuhattavaa lapsille voisi helposti järjestää? Pelejä, dvd:itä, musiikkia? Täytyy ainakin ensin tarkistaa, mitä välineitä paikasta löytyy. Malttavatkohan lapset keskittyä kirjoihin juhlahulinan keskellä? Entä kiroaako Kaaso, jos joutuu keräämään legoja lattioilta aamuyön tunteina?

Juhlapaikassamme on pohjakerros, jonne ajattelimme järjestää "lapsien osaston". Lapsia on vieraslistalla yli kymmenen, joten olisi varmasti hyvä hankkia myös joku ulkopuolinen, joka voisi heitä siellä leikittää? Lapset ovat hyvin eri-ikäisiä, vauvasta kahteentoista vuoteen, joten toki kaikista pienimmät ovat lähinnä vanhempiensa sylissä ja sisarusparvessa lapset osaavat katsoa myös toistensa perään. Naapurissamme asuu lukiolaistyttö, joten olemme miettineet lähtisiköhän hän leikkitädiksi lisätulon houkuttelemana. Sikäli hauskasti ympyrä sulkeutuu, että olen itse lukioikäisenä hoitanut häntä ja hänen siskoaan useamman kerran. Kutsussa on varmasti myös hyvä mainita, jos meillä on joku viihdyttämässä lapsia, mutta ei varsinaista lastenhoitoa, joten lapset ovat juhlissa kuitenkin vanhempiensa vastuulla.

Kaverini kehui myös karkkibuffettia, joka oli heillä ollut lasten lemppari. Vaikka karkkibuffia tuntuu nykyään olevan vähän jokaisella, en ole itse ollut innostunut asiasta, koska mielestäni karkit eivät ole kovin juhlavaa syötävää. Ennemmin haluaisin kakkubuffetin tai leivosbuffetin. :) Nyt jäin kuitenkin miettimään uudestaan, josko hankkisimme myös jotain karkkeja ja keksejä lasten iloksi, varmasti ne tekisivät kauppansa paremmin pikkuvieraille kuin tuhti kakku. Tässä kohtaa tulee mieleen häät parin vuoden takaa, joissa kahvipöytä oli jo katettu, mutta kahvitus oli tarkoitus aloittaa vasta puheiden jälkeen. Eräs pieni juhlavieras piristi tylsempiäkin puheita tepastellessaan hakemaan kahvipöydästä keksejä vanhempiensa kielloista huolimatta; yksi keksi kerrallaan, ja taas uudestaan hakumatkalle koko salin halki...

Lapset saavat syödä häissämme samaa ruokaa kuin muutkin, meidän mielestämme ei ole olemassa lasten ruokia ja aikuisten ruokia. Miksi lapsille pitäisi olla nakkeja ja lihapullia, syöväthän he arkisinkin muuta ruokaa? Pitopalvelullamme Flow Cateringilla alle 4-vuotiaat lapset syövät ilmaiseksi, ja 4-12-vuotiaat puoleen hintaan. Astiamääristä päättelin, että ajatuksena on lasten syövän alkuruokalautasella ja -ruokailuvälineillä myös pääruoan. Varmasti kätevämpää, koska ne ovat usein kooltaan pienemmät. Keksin muuten juuri yhden asian, joka pitää tarkistaa juhlapaikan kanssa: löytyykö heiltä syöttötuoleja? Entä onko olemassa jotain "kokoontaitettavia matkaversioita", jos heiltä ei tuoleja löydy? Tämä pitää ottaa huomioon, jos kaikista pienimmät, sylikokoiset vieraamme tulevat myös juhlimaan.

Olenkohan unohtanut muuta tärkeää?

Kävikö pahasti? -kampanja

Tiedän, tiedän. Kaaso on ollut tämän blogin suhteen turhan hiljainen, mutta yrittää parantaa tapansa. Päivässä ei vain meinaa riittää tunnit! Onneksi Morsian on ollut aktiivinen ja jakanut omia ajatuksiaan, neuvojaan ja ideoitaan. Ja kyllä, myös polttarikommentit on otettu huomioon täällä päässä!

Mutta ennen kuin lähden taas mukaan häähumuun, haluan jakaa erään merkittävän asian, joka on varmasti tärkeä myös Morsiamelle. Siksi en uskokaan, että hän pahastuisi, vaikka hääblogimme aihealueesta hetkeksi irrottaudunkin. Vaikka blogillamme ei olekaan suurta lukijakuntaa, haluan jakaa hyvää myös tälle pienelle joukolle, sillä pienikin teko todella merkitsee.

Luin tänään muutamastakin blogista kahden naisen kampanjasta, jonka tarkoituksena on taistella välinpitämättömyyttä ja ainoastaan omista asioista huolehtimista vastaan. Ikävä kyllä yhä enemmän joudumme todistamaan tapahtumia, joissa muista ihmisistä ei välitetä, kohteliaisuus ja normaalit käytöstavat unohtuvat ja apua tarvitsevat joutuvat pärjäämään yksin. Tällaisesta tarinasta lähti liikkeelle myös Lentoaskeleita-blogin ajatus kampanjasta, jolla heräteltäisiin ihmisiä auttamaan jälleen toisiaan.

Olen itsekin joutunut kohtaamaan tilanteita, joissa apua tarvitsevaan ei kiinnitetä huomiota sillä ei haluta kohdata ikäviä tilanteita. Kun olin muistaakseni noin 17-vuotias, jäin erään kerran auttamaan polkupyöräilijää joka oli lentänyt tangon yli asfalttiin. Kaksi naista oli yllättäen juossut bussikatoksen alta hänen eteensä pysäyttääkseen bussin, jonka seurauksena pyöräilijä oli tietenkin joutunut äkillisesti jarruttamaan ja oli siksi lentänyt pyörän yli ja satuttanut itsensä, kun taas eteen juosseille naisille ei ollut käynyt mitään. Naiset syyttelivät tapahtuneesta pyöräilijää (vaikka jalkakäytävä on jaettu pyöräilijöiden kanssa, eivätkä naiset olleet katsoneet ympärilleen ennen kuin juoksivat) eivätkä edes kysyneet hänen vointiaan, vaan kiipesivät bussiin. Onneksi bussikuski sentään ymmärsi kysyä kuinka oli käynyt. Jäin itse pois kyseisellä pysäkillä ja sovin kuskin kanssa, että jään pyöräilijän luokse hetkeksi juttelemaan ja varmistamaan, että kaikki on varmasti kunnossa. Hän oli tietenkin shokissa ja valitteli jalkaansa, mutta ilmeisesti muutoin oli säilynyt pahemmilta vaurioilta. Varmistin ettei hän ollut lyönyt päätään ja että hän varmasti pääsisi kotiin. Hän muistaakseni soitti lapsensa hakemaan hänet pysäkiltä ja vakuutteli, että voisin lähteä kotiin. Lähdinkin pois ja jätin hänet yksin istumaan katokseen ja odottamaan kyytiään. Kun pääsin kotiin, mietin että olisin tietenkin voinut vaikka pyytää hänen numeronsa ja vielä varmistaa, että hän varmasti olisi päässyt omaan kotiinsa, sillä silloin asia jäi häiritsemään minua.

Tällaisia, ja varmasti vakavampiakin tapahtumia on varmasti jokaisella kerrottavanaan. Siksi, kuten Lentoaskeleita-blogissa sanotaan:

Aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus. 

Osallistu mukaan kampanjaan postaamalla "Kävikö pahasti?" -logo blogiisi ja vaikka ylläoleva tekstipätkä tai tiivistä asia omin sanoin: tyyli on vapaa, asia tärkeä. Voit linkittää alkuperäisen tarinan ja kommentit, tai kertoa postauksessa myös omia kokemuksiasi auttamistilanteista tai törmäämistäsi auttamatta jättämis-tilanteista, tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua. Jos sinuakin kiukuttaa ihmisten välinpitämättömyys, niin sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi, sillä voit jakaa kampanjan viestiä eteenpäin myös sen facebook-sivujen kautta.

Hyvä pitopalvelu, parempi mieli

Aiemmin kerroinkin jo liikkeellelähdöstämme pitopalveluiden vertailussa, jolloin summittaisen googlauksen perusteella valitsimme viisi ehdokasta, joita lähestyimme tarjouspyynnöllä. Tässä tarjouskilpailun satoa:

Pitopalvelu Hupli

Jätimme tarjouspyynnön illalla, ja jo seuraavana aamuna sain puhelinsoiton pitopalvelusta. He kertoivat lyhyesti toimintatavastaan ja lupasivat lähettää menuehdotukset ja tarjouksen heti samana päivänä. Näin myös tapahtui.

Hinnoittelu Huplilla oli helppo, sillä he antoivat kullekin menulle hinnan per henkilö, johon oli laskettu kaikki palveluun kuuluva, astioista tarjoilijoiden palkkaan. Hinta myös oli saamistamme tarjouksista selkeästi halvin. Menuja oli useita erilaisia, ja lisäksi mahdollisuus myös koota oma menunsa listasta vaihtoehtoja. Ruoat kuitenkin kuulostivat lopulta meille liian tavallisilta, joten jouduimme hylkäämään heidän tarjouksensa. Uskon kuitenkin, että hyvää perusruokaa häihinsä hakevalle heidän tarjontansa on oikein mallillaan. Vielä propsit heille, että päivittäessään menujaan nyt syksyllä, he välittivät uudet menut myös meille ikään kuin päivitettynä tarjouksena!


Soupster Catering

Soupster Catering ei koskaan palannut tarjouspyyntöömme.


Chefs Gourmet Catering

Chefs Gourmetin tarjonta kuulosti houkuttelevalta, ja olisimme mielellämme valinneet espoolaisen pitopalvelun. Soupsterin tapaan he eivät kuitenkaan koskaan vastanneet tarjouspyyntöömme. Kuukauden kuluttua otin heihin uudestaan yhteyttä kuullakseni, ettei yhteydenottoamme löytynyt heidän arkistoistaan lainkaan. Koska kiinnostus heitä kohtaan oli kuitenkin syntynyt, sovin jättäväni uuden tarjouspyynnön.

Uuteen tarjouspyyntöömme saimme vastauksena tarjouksen, vaikkakaan emme heidän alunperin lupaamassaan ajassa. Herkullisia menuja oli useampikin, joista yhdistelemällä saisi aikaan hyvän setin. Hinnoittelu oli odottamaamme tasoa, ruoka oli hinnoiteltu per henki, ja erikseen annettiin astioiden ja liinojen hinta henkeä kohti, sekä tarjoilijoiden kustannus per tehty tunti. Tarjous kuulosti lupaavalta, mutta ikävä kyllä kaikkiin lisäkyselyihini jouduin odottamaan vastausta, eivätkä vastaukset olleet aina sitä, mitä olisin kaivannut. Toivoisin tarjouksen hyväksyessäni tietäväni mitä tulen saamaan ja paljonko se minulle maksaa, mutta turhan moni asia tuntui jäävän vaille selkeää vastausta. Olisimme esimerkiksi halunneet vaihtaa yhden valmiin menun alkupaloista ja sopia jo kasvisruokavaihtoehdoista, sekä tietää näiden vaikutuksen kokonaishintaan, mutta vastaus oli, että näistä voidaan sopia myöhemmin. Koska ruokatarjoilut tulevat kuitenkin syömään valtaosan budjetistamme, toivoisin saavani vähän tarkempaa tietoa tehdessäni päätöstä siitä, kuka ruokamme tulee juhlissa tarjoamaan. Myöskään mahdollisuutta maistella ruokia etukäteen ei heillä ollut.

Vaikka ruoat kuulostivat hyviltä, oli yhteistyö sen verran haastavaa, että näin parhaaksi valita toisen palveluntarjoajan. Syynä takkuavaan kommunikaatioon oli varmasti se, että olimme liikkeellä cateringalan sesonkina eli kesällä, eikä heillä ollut lisäresursseja vastaamassa uusiin tarjouspyyntöihin. Joka tapauksessa, annoin oman tunteeni vaikuttaa päätökseen ja hylkäsimme tarjouksen.


Share Catering

Share Cateringin ruokia olin päässyt maistamaan työpaikan tilaisuudessa, ja mielikuvat olivat hyvät. Kotisivuilla menuesimerkkejä ei ollut montaa, mutta laadukkaat raaka-aineet vakuuttivat meidät, ja ensimmäinen menuluonnos syntyi vaihtoehdoista helposti. Tarjouspyyntöömme sekä lisäkysymyksiin reagoitiin todella nopeasti ja saimme aina haluamamme vastaukset. Tarjouksessa oli hintaerittelyt ja jo alustava aikataulu juhlapäivälle. Laktoositon, gluteeniton sekä kasvisruokavalio luvattiin ottaa huomioon ilman erillistä kustannusta, ja saimmekin heti kaksi vaihtoehtoa kasvispääruokaksi.

Koin asiakkaana, että asiani oli tärkeä, ja tiesin koko ajan, että se oli ammattilaisen hyvässä hoidossa. Hinta oli korkeimmasta päästä, mutta toimivan palvelun ja herkullisen ruoan vuoksi olimme valmiita joustamaan budjetissamme. Share nousi nopeasti ykkössuosikiksemme.


Flow Catering

Flow:sta saimme heti yhteydenoton tarjouspyynnöstämme, mutta heillä oli kiire, joten tarjous luvattiin lähettää vasta hieman myöhemmin. Koska tarjous saapui luvatun ajan sisällä, pysyimme tyytyväisinä. Flow ilahdutti meitä menuvaihtoehdoillaan, sillä listoilla oli myös hieman erikoisempia ruokia. Esimerkeistä löytyi niin aasialaisia makuja kuin suomalaista lähiruokaakin. Lisäksi he tekivät heti selväksi, että uusia ruokalajeja voidaan myös kehittää hyvin listojen ulkopuolelta. Saimme nopeasti useampia ehdotuksia niin kasvisruokavaihtoehdoiksi kuin muillekin erityisruokavalioisille.

Samoin kuin Share, Flow vastasi kyselyihimme vikkelästi, ja kaikki toiveemme tuntuivat olevan mahdollisia. Myös hinnaltaan Flow oli hyvin samalla tasolla kuin Share.


Tämän hermoja ja exceljumppaa vaatineen harjoituksen pohjalta meillä oli siis lopulta kaksi tasavahvaa vaihtoehtoa, Share ja Flow. Molemmat vaikuttivat niin hyviltä, että koimme turhaksi ottaa enää lisää pelaajia kentälle. Sulhanen sai kunnian tehdä lopullisen päätöksen. Pelin ratkaisi lopulta menuluonnostemme pääruoka, jossa voiton vei hänen maullaan hienoisesti Flow. Oli erittäin vapauttavaa laittaa piste yhdelle häiden isoimmista selvitystöistä, ja päästä jatkamaan juhlien suunnittelua luotettavan kumppanin kanssa. Meille siis hyvän mielen lisäksi myös hyvää ruokaa tulee toukokuussa tarjoamaan Flow Catering!

Syksyisen raikkaat polttarit

Morsian on vihdoin osallistunut elämänsä ensimmäisiin polttareihin. :) Järjestimme ystäväporukkamme ensimmäiselle morsiamelle pienen budjetin polttarit syksyisenä lauantaina. Kuten jo aiemmin kerroinkin, nämä juhlat pidettiin hääparin antamasta lyhyestä varoitusajasta johtuen epäperinteisesti vasta häiden jälkeen. Tarkoituksena oli lähinnä viettää yhteistä aikaa ystävien kesken, joten päivää ei tarkoituksella tungettu täyteen hurjia aktiviteetteja, tehtäviä tai tuoreen rouvan julkista nolaamista. Polttaripäivä oli ylipäätään kaukana kreisibailaamisesta. Kantavana teemana oli ennemminkin mielen ja kehon hyvinvointi, ja pukukoodina verkkarit.

Kuten kuvasta näkyy, kohdallemme osui oli mielettömän kaunis, aurinkoinen, kirpeä syyspäivä. Parempaa säätä emme olisikaan osanneet toivoa alkupäivän ulkoiluun. Vuokrasimme Solvallan urheiluopistolta kahden hengen kanootit ja lähdimme räpiköimään Nuuksion Pitkäjärvelle. Meidät matkaan ohjeistanut ja varustanut nuorimies taisi arvata liikkeellä olevan polttariseurueen, sillä hän painotti useampaan kertaan, miten helposti kanootin saa kipattua ympäri. Kokemusta touhusta ei löytynyt sen enempää polttarisankarilta kuin homman järjestäneiltäkään, mutta pysyimme siitä huolimatta pinnalla jokaikinen. Tiimihenkeä kyllä vaadittiin, kun kaksi melojaa yritti saada yhteisen kanootin kulkemaan edes osan aikaa suoraan eteenpäin. Onneksi meillä ei ollut varsinaista päämäärää, eikä kiirettä mihinkään. Kirkas taivas, iloisen kirjava luonto ja kanootin rauhoittava lipuminen vedessä saivat kyllä äkkiä mielen meditoimaan.

Rantauduimme taidokkaasti järven pohjoispäässä ja lähdimme seuraamaan rannasta metsään johdattavaa kävelypolkua. Polku on yhdysreitti, joka kulkee Solvallasta kohti Haukkalampea ja Mustalampea, joiden ympäristössä ei voi välttyä viikonloppuisin lapsiperheiden joukkovaellukselta. Tästä suunnasta kulkijoita ei kuitenkaan ollut onneksi edes lauantaina ruuhkaksi asti, vaan saimme patikoida suhteellisen rauhassa. Paikalla ei myöskään ollut liikaa todistajia, kun hyydyimme kollektiivisesti eräissä jyrkästi nousevissa, loputtomilta tuntuvissa portaissa... Ennen yleisiä tulipaikkoja etsimme hyvän kalliopaikan Valklammelle päin ja nautimme ansaitut eväät. Sekä budjetista, että osallistujien ruokavalioista johtuen kaikki päivän ruoat olivat itse tehtyjä kasvisruokia. Soijapizzarullat, salaatti ja mustikkamuffinsit tekivät kauppansa ja termarista höyryävä tee ja kahvi lämmittivät ihanasti pysähdyksestä viilentynyttä oloa.

Takaisin päin matka kulki niin jalan kuin meloenkin menomatkaa rivakammin, kun alkulämmittelyt ja harjoitukset oli jo tehty. Yli kolmen tunnin reissun aikana tuli ruodittua päivänpolttavat kuulumiset, ja ihan huomaamatta myös kuljettua ihan kelpo matka. Taisimme meloa vähän tyylistä riippuen nelisen kilometriä ja suurin piirtein saman verran matkaa tuli tehtyä myös jalkaisin. Miten ihana olo tuleekaan raittiista ulkoilmasta, hyvästä seurasta ja liikunnan tuottamasta endorfiinista!

Seuraavat pari tuntia saimmekin rentouttaa kehoamme päivän rasituksista, sillä suuntana oli Flamingo Spa & Wellness. Tällä hetkellä Flamingon Spa on varmasti Suomen ainoa vastaavan luokan kylpylämaailma, ja 20 vuoden ikäraja on kieltämättä ihan mieluisa tällaisena aikuisten hemmottelupäivänä. Lilluimme lämminvesi- ja mineraalialtaissa ja hikoilimme erilaisissa saunoissa niin kauan kuin iho antoi myöden. Suosikiksi muodostui biosauna, jossa lämpötila oli vain kuutisenkymmentä astetta, mutta kosteusprosentti normaalia korkeampi. Biosaunassa järjestetään kuulemma muutaman kerran viikossa saunajoogaa, joka olisi sopinut tähän hetkeen loistavasti. Kaikki sisäänaikovat karpaasit kääntyivät nopeasti kannoiltaan kylmyyttä valittaen, joten saimme löhötä lauteilla ja venytellä lihaksiamme omassa rauhassamme, eikä uloskaan ollut kiire, kun lämpötila ei ollut tukahduttavan kuuma. Muutama muukin oli päättänyt viettää lauantaipäivää kylpylässä, joten muualla olo kävi välillä jo hiukan ahtaaksi. Piipahdimme myös vesipuiston puolella, mutta jäimme kaipaamaan kunnollista poreallasta, jollaista ei kummaltakaan osastolta löytynyt.

Kokonaisvaltaisen rentoutumisen jälkeen siirryimme jatkamaan iltaa meidän kotiimme, josta Sulhanen oli ystävällisesti suostunut lähtemään evakkoon tyttöjen illan alta. Vuorossa oli yhteinen ruoanlaittohetki, jonka tuloksena söimme illalliseksi kasvistäytteisiä täysjyvätortilloja ja jälkiruuaksi vegaaniversiota omenasuklaakakusta. Päivän ulkoilu ja saunominen alkoivat kieltämättä painaa silmäluomia etenkin kun vatsakin oli saatu täyteen. Luomupunaviinin ja kynttilänvalon kera maailmaa parannettiin kuitenkin vielä myöhään yöhön, sillä olimme sopineet koko porukan jäävän yöksi saman katon alle. Vasta myöhäisen herätyksen ja yhteisen aamupalan jälkeen oli aika päättää polttariviikonloppu. Tarkoituksena on vielä koostaa osallistuneiden kesken morsiamelle valokuvakirja muistoksi yhteisestä reippaasta syyspäivästä.

Toivottavasti myös tuore morsian nautti päivästään, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä polttaripäivä onnistui suunnitelmien mukaan ja oli hyvinkin täydellinen! Itse viettäisin omia polttareitani mieluusti jotenkin tähän tapaan - ilman yletöntä kiirettä, extremeä ja pröystäilyä. Kaaso: wink, wink! ;)

Kirkko on varattu!

Sulhanen ilmoittautui rippikouluun, joten meidät tullaan kuin tullaankin vihkimään kirkossa! Soitinkin jo tulevaan hääkirkkoomme, mutta he kertoivat ottavansa varauksia ensi kesälle vastaan vasta lokakuussa. Tänään kello yhdeksältä olin siis kärppänä puhelimessa, ja nyt kirkko on meidän tuona toukokuisena lauantaina. :)

Kiirehtiminen oli sikäli varmasti ihan turhaa, että kirkko on muutaman tuhannen ikääntyvän asukkaan maalaispaikkakunnalla, joten vihkipäivistä tuskin on kovaa kilpailua. Kuulemma toukokuulta löytyi tällä hetkellä yksi varaus ja kesäkuun alusta toinen. Muutenkin asenne oli suhteellisen rento. En tiennyt vielä, haluanko meidät vihkimään paikallisen papin, vai tuommeko papin mukanamme kotiseurakunnastamme. Heidän puolestaan voin palata asiaan vaikka kuukautta ennen häitä, joten ei stressiä siis siitä! Jos Sulhasen rippipappi osoittautuu hyväksi tapaukseksi, olisi mukava pyytää hänet myös vihkimiseen, joten jäämme siis odottelemaan riparia. Tarkoitus oli hoitaa rippikoulu nyt heti syksyllä, mutta Sulhanen pääseekin aloittamaan aikuisrippikouluryhmässä vasta ensi vuoden alussa. Konfirmaatio on tuolloin vasta huhtikuussa, eli kuukautta ennen vihkimistä, joten siinä tietysti yksi jännitysmomentti lisää. Mitä jos hän reputtaa rippikoulun ja joutuu uusintaan? ;)

Vihkiminen on varattu kello kahdeksi. Mielestäni aika on passeli, sillä vieraat ovat ehtineet vielä syödä lounaan kotonaan. Olenkin jo joutunut pohtimaan alustavaa runkoa hääpäivän ohjelmalle, ja palset alkavat loksahdella paikoilleen. Kirkosta on juhlapaikalle vähän alle tunnin matka, joten jos pääsemme lähtemään kirkolta kolmeen mennessä, voimme hyvin aloittaa juhlat neljältä. Yleiseen tervehtimiseen ynnä muuhun täytyy varmasti varata jonkin verran aikaa, joten ruokailemaan päästään varmaan viiden maissa. Tuolloin vieraita varmasti alkaakin jo huikoa. Eniten pelkään, että johonkin väliin jää liikaa tyhjää aikaa, ja vieraat tuskastuvat tai tylsistyvät. Odottelu, palelu ja nälän näkeminen ovat varmaan pahimpia peikkoja juhlien järjestäjälle!

Lisäksi jännitystä aiheuttaa kirkon sijainti, josta olen jo ensimmäiset negatiiviset palautteet kuullut. Juhlapaikka on kotipaikkakunnallamme, josta myös suurin osa vieraista on kotoisin. Vihkimisen vuoksi joudumme siis siirtymään hääpäivänä edestakaisin noin tunnin matkan. Aiomme kuitenkin luvata kutsussa, että järjestämme vieraille pyydettäessä kyydin kirkkoon ja sieltä juhlapaikalle. Vihkimiseenhän ei myöskään ole minun, Sulhasen ja kahden todistajan lisäksi kenenkään pakko tulla, jos se osoittautuu ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Sitä paitsi, jos sekä vihkiminen että juhlat olisivat samalla paikkakunnalla, emme kuulisi vastaavia valituksia, vaikka paikka olisikin pidemmän matkan päässä. Olenkin päättänyt ohittaa tuollaiset kommentit olankohautuksella. Nämä ovat meidän häämme, ja sekä vihkikirkolla että juhlapaikalla on meille erityinen merkitys, joten niistä myös pidämme kiinni.

Omat muistoni hääkirkostamme liittyvät muutamien maalaisjoulujemme joulukirkkoon. Muistan miten oikea joulukuusi valaisi täyttä kirkkosalia koruttomasti, mutta tunnelmallisesti. Kirkko on ulkoa vaatimattoman näköinen puukirkko, jota ympäröi hautausmaa. Sisällä vaaleansävyiset seinät on koristeltu raamattuaiheisilla maalauksilla. Tummat puiset penkit sekä opetuslasten kuvilla koristeltu saarnatuoli henkivät vanhaa tunnelmaa. Lähes kaksisataavuotisen kirkon tuoksu ja vanhan puun natina kuuluvat toki myös asiaan.

Tuosta ovesta ja tätä käytävää kävelemme ensi keväänä alttarille:

 

Kuva täältä