Vielä vähän juuttinarua

Nyt alkavat jokailtaiset askartelut olla loppusuoralla. Räikeän väriset vieraslahjat on naamioitu hiukan tyyliin sopivimmiksi. Ne ovat saaneet mukaansa pienen viestin vieraille, joka on kiinnitetty - milläs muullakaan kuin juuttinarulla! Hillitseekö tämä kääre tarpeeksi laatikoiden kirkuvia värejä?

Tässä taidonnäytteet myös kirkon portailla puhallettavien saippuakuplien hääasusta. Kaaso löysi nämä kuplat Turun Inspiraatiosta. Mielestäni ne ovat kivat ja hintakin oli oikein hyvä. Nyt niiden kyljissä kimaltelee hopeisia tarroja kutsukorttien mukaisesti. Ja sitä juuttinarua.

Juuttinaru taitaakin olla meidän häidemme teema... Mihinköhän sitä vielä keksisi kietoa, itsensä ympärille? :)

Ruotsalaisromanttista insinööritaitoa

To do -listaa päivittäessäni tajusin, etten ole esitellyt hääautoamme, vaikka se oli yksi ensimmäisiä päivänselviä asioita häissämme. Tämä puute pitää toki hetimmiten korjata. Perhepiiristä kun löytyy sellainen kaunotar, ettei vieraita autoja ole tarvinnut katsella!

Tämä upea 50-vuotias klassikko sopii mielestäni hääautoksi täydellisesti, ja etenkin meidän maalaisromanttiseen teemaamme. Saanen esitellä hurmaavan vanhan rouvan, joka kuljettaa meidät kirkosta hääpaikalle:

Vaikka ladylla onkin jo hieman ikää, ei voinnissa ole moittimisen sijaa, vaan pääsemme kyllä varmasti ongelmitta ajoissa perille. Mutta koska itse kukin haluaa olla hääpäivänään parhaimmillaan, on rouvakin tällä hetkellä pienellä morsiuskuntoremontilla hiomassa ulkomuotoaan viimeisen päälle. Kulkupelin juhlapukua ei ole vielä valittu, mutta väri pysyy toki morsiamenvalkoisena. Ihaninta olisi koristella auto luonnonkukilla, mutta miten se olisi paras toteuttaa?

Sormukset ja häärekvisiittaa mökiltä

Kävimme Sulhasen kanssa pitkästä aikaa mökillä. Yhtenä porkkanana toimivat sormukseni, jotka Kaaso oli jättänyt sinne pari viikkoa sitten haettuaan ne kultasepältä. Löysin siis Turun häämessuilta täydellisen Kohinoorin valkokultaisen rivisormuksen. Se sopii hienosti kihlasormukseeni, joka myöskin on valkokultaa, ja jossa on kolme pienen pientä timanttia lehtikuvion sisällä. Päätin jättää samaan syssyyn (sekä melkein samaan hintaan!) sekä kihla- että vihkisormukset pienennettäviksi ja kaiverrettaviksi Suomiselle.

Onpa tuntunut oudolta olla kuukausi ilman sormusta! Varsinkin alkuun hain jatkuvasti nimettömästä rinkulaa, ja säikähdin kun sitä ei ollutkaan. Talven kylmyyden pienentämissä sormissa kihlasormus on lähtenyt pyörimään ja valumaan, joten oli kyllä todella hyvä ratkaisu pienentää sitä hiukan. En tullut edes ajatelleeksi että pienennys olisi niin simppeliä, mutta onneksi se tuli puheeksi myyjän kanssa. Hiukan rajulta tosin tuntuu, että puolikkaan koon pienennystä varten sormus on katkaistu ja liitetty uudelleen, mutta ilmeisesti se on ihan normaalia.

Vihkisormus oli kyllä niin kaunis ja siro kuin muistinkin. Kunpa sitä saisi jo pitää sormessa! :) Kaiverrukset olivat myös onnistuneet kauniisti ohuisiin sormuksiin. Niiden osalta päädyimme todella perinteiseen; kihlasormuksessa on Sulhasen nimi ja päivämäärä, vihkisormuksessa meidän molempien nimet ja hääpäivä. Enää täytyy muistaa viedä Sulhasen sormus kaiverrettavaksi.

Katselin mökillä myös hieman ympärilleni sillä silmällä, eli etsien häiden maalaisromanttiseen tyyliin sopivia esineitä. Omat nurkat kannattaa ehdottomasti tutkia ennen kuin lähtee ostoksille ja kasvattaa taas budjettia! Myrskylyhdyt sopivat oivasti meren rannalle luomaan tunnelmaa:

Isänisän vanhaan maitotonkkaan voidaan tehdä kukka-asetelma:

Sinkkiämpärin voi täyttää jäillä ja tarjoilla siitä kylmiä juomia:

Kivi-tuikkujen sijaan Kastehelmet sopivat tyyliimme vielä paremmin; kuviohan on kuin mummon pitsiliinasta:

Kattausleikkiä

Harmaan lauantain piritykseksi halusin päästä fiilistelemään hääpäivää, joten katoin pöytään ensimmäisen version hääkattauksesta. Tarkoituksena olisi pitää yleisilme vaaleana ja maanläheisenä, ja piristää sitä hillitysti keväisen hennoilla väreillä. Tunnelmassa haluaisin näkyvän kevään, maalaisromanttisuuden sekä hyppysellisen merta. Ainesosina siis jo aiemmin mainitut luonnonkukat lasipurkissa, juuttinaru ja eriväriset Kivi-tuikut. Hääpäivänä kukkaloisto on toivottavasti vähän kauniimpi, kuin nämä pari pakkasen puremaa orvokkiraukkaa. :) Lautasen alle katoin pitsisen kakkupaperin tuomaan hiukan romantiikkaa. Meren läheisyydestä muistuttava pyöreä kivi tulee luultavasti toimimaan paikkakorttina, ajatuksena olisi maalata tai muulla tavoin kirjoittaa vieraiden nimet suoraan kiviin. Vieraslahjakin on saanut oman annoksensa juuttinarua ja päässyt pöytään.

Näyttääkö liian simppeliltä vai onko pelissä ehkä jo liian monta ideaa kerralla? Tuleeko juuttinaru korvista ulos? Onko vieraslahja liian räikeä tässä seurassa?

Valoilla tunnelmaa

Ystäväni on ollut kaasona pari vuotta sitten juhlapaikassamme vietetyissä häissä. Sain hänen kokemustensa kautta muutamia hyviä vinkkejä, joista aion ottaa vaarin. Minun laillani ystäväni on niitä, jotka fiilistelevät yli kaiken kynttilöiden polttamista ja tunnelmavaloja. Siksi erittäin arvokas tieto olikin, että juhlapaikassamme ei valaistuksen tasoa saa kuulemma säädeltyä. Illan tullen sisävalot olivat käyneet siis kalsean puoleiseksi, kun tietyisti toiveissa on tunnelmallisesti hämärtyvä ilta. Toukokuussa toki päivällä ei lisävalaistukselle ole suuresti tarvetta ja pimeäkin tulee myöhään. Joka tapauksessa aion ottaa valaistusaspektin huomioon, sillä mielestäni se vaikuttaa tunnelmaan aika lailla.

Alusta asti on ollut selvää, että pöydissä tulee olemaan kynttilöitä, sillä kynttilät nyt vain mielestäni tekevät juhlan. :) Flow tarjoaa noutopöytään halutessamme kynttelikön, joka voisi olla hieno koriste. Lisäksi olin ajatellut pöytiin tuikkuja, jotka ehkä ovat paloturvallisempia kuin korkeana lepattavat kruunukynttilät. Uusia tuikkuja en halua hankkia, varsinkin kun omista varastoistani saan varmasti kerättyä parit Iittalan Kivi-tuikut jokaiseen pöytään. Toinen vaihtoehto on olla yhteydessä vauvaperheisiin ja kerätä Piltti-purkkeja, jotka koristeltaisiin samaan tyyliin kuin Kaason aloittamat kukkamaljakot. Kivi-tuikut ovat kauniin yksinkertaisia, mutta ovatko ne liian designia meidän maanläheiseen tunnelmaamme?

Toukokuussakin tulee kuitenkin hämärää jossain vaiheessa, enkä silloin halua juhlia kolkossa valaistuksessa. Pelkät tuikut eivät kuitenkaan varmaan riitä valaisemaan koko tilaa. Meriteemaan sopisivat myrskylyhdyt, joita haluaisin tuoda muutaman paikalle mökiltämme. Elävän tulen lisäksi voisi harkita jotain romanttisia lamppuja, joilla korvata juhlapaikan valaistuksen illemmalla. Tässä muutamia ihanuuksia joita voisi ripustaa ympäriinsä:

Seitashopista löytyivät pallovalosarjat Vanilja sekä Snowball

 

 

 

 

 

La Case de cousin Paulin Uyuni:

Näille varmasti löytyisi käyttöä kotia somistamassa häiden jälkeenkin, joten turhia hankintoja eivät ole missään nimessä. :) Toisaalta myös arkisempi lamppusarja tai roikat voisivat sopia yksinkertaiseen tyyliimme ja satamamiljööseen hyvin. Suunnatako ostoksille siis sisustusliikkeeseen vai rautakauppaan?

Jotain maalaisromanttista

 

Häiden tyylin suhteen jaoimme Kaason kanssa heti samat ajatukset. Meillä on molemmilla mielessämme niin samanlaiset mielikuvat, että välillä en enää lopulta erota onko joku ajatus ollut alunperin hänen vai minun päästäni, vai ajattelimmeko samaa asiaa samaan aikaan. Kaaso kuitenkin on kiistatta minua parempi toteuttamaan ideat myös käytännössä! Olemme siis erittäin hyvä tiimi ja uskon, että juhlan yksityiskohdat tulevat olemaan prikulleen täydellisen kauniita - ainakin meidän mielestämme.

Maalaisromantiikkaa sen siis olla pitää - samaan aikaan herkkää ja rouheaa tunnelmaa. Aineksina luonnonmateriaaleja ja pitsiä, vanhan ajan patinaa ja vaaleita värejä. Tyyli, joka näkyy myös niin Kaason kuin Morsiamen sisustusmaussa. Koska juhlat järjestetään merenrannalla, saa myös merellisyys näkyä koristelussa ja ideoissa lisämausteena.

 

Saatamme molemmat Kaason kanssa heittäytyä vähän höveleiksi, jos vastaan tulee jotain vastustamattoman ihanaa sisustustavaraa. Siksipä voikin olla, että teeman kanssa meillä lähtee vielä jossain vaiheessa hiukan lapasesta. Tähän mennessä olemme pysyneet vielä kohtuudessa ja vain tarpeellisissa ostoksissa. Kaaso on maltillisesti hankkinut 10 metriä kuvassa näkyvää ihanaa, luonnonvalkoista pitsinauhaa, jota tullaan käyttämään koristeena monessa. Itse ostin Ikeasta 20 kappaletta korkillista lasipulloa, joissa tarjoilemme juotavaa ruokailun aikana. Vakuutin itselleni sekä Sulhaselle, että suvustamme löytyy useampi mehunkeittäjä tai simanpullottaja, joka ilahtuu varmasti häiden jälkeen muutamasta kätevästä lasipullosta. Lisäksi olimme molemmat toisistamme tietämättä ostaneet paria eri paksuista juuttinarua (saa muun muassa Hong Kongista halvalla), mutta ei hätää, sillä sitähän tulemme kietomaan näillä näkymin lähes kaiken ympärille. Tästä se teema alkaa rakentua!