torstai 1. toukokuuta 2014

License to marry

Ihan hullua, että nyt on toukokuu. Mehän menemme naimisiin toukokuussa! Sitä suuremmalla syyllä häärintamalla onkin sauhunnut, kun olemme hoitaneet asioita kuntoon.

Jonkin verran byrokratiaakin mahtuu avioliittoon aikovien matkaan, ja niitä on tässä nyt taklattu ahkerasti. Koska useampi asia on jäänyt näin myöhäiseksi, on myös hermojen pitämisen kanssa saanut toisinaan taistella. Tässä selvitystä muutamista luvista ja lomakkeista, joita olemme setvineet viime aikoina.

Kaste & konfirmaatio
Kirkollisen vihkimisen edellytyksenä on molempien vihittävien rippikoulun käyminen ja kirkkoon kuuluminen. Ainakin toisen kihlaparista tulee kuulua evankelis-luterilaiseen kirkkoon, toinen voi olla myös jonkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. Meidän tilanteemmehan oli se, että minä toivoin kirkollista vihkimistä, mutta Sulhanen ei ollut koskaan kuulunut kirkkoon. Hän päätti kuitenkin käydä rippikoulun, jotta saisin toiveideni mukaiset kirkkohäät.

Yritimme kovasti saada Sulhasen yksityisrippikouluun jo syksylle, mutta niin vain hänet laitettiin kevään aikuisrippikouluryhmään. Joka tapauksessa rippikoulu on nyt taputeltu (autoin ehkä hiukan läksyissä, jotta sain mielenrauhan...) ja pääsiäisenä koitti Sulhasen kasteen sekä konfimaation aika. Messu oli muuten samanlainen kuin tavallinenkin konfirmaatiomessu, mutta kastamattomilla rippikoululaisilla ei ollut alboja päällä, ja messun keskivaiheilla he siirtyivät kastemaljan luokse. Heidät kastettiin valelemalla päälakea vedellä, jonka jälkeen me kummit saimme pukea heille albat päälle. Sylissä ei tätä rippilasta tarvinnut pidellä, eikä hän myöskään päästänyt pienintäkään itkua. :)

Itse ajattelin, ettei konfirmaatiotilaisuus näin aikuisiällä olisi kovin juhlava. Meitä Sulhasen läheisiä oli paikalla vain muutama, emmekä järjestäneet suuria juhlia messun jälkeen. Olikin yllättävää, että joku riparilaisista oli kutsunut laajalti sukua paikalle, ja heillä oli niin pyhäpuvut kuin rippilahjatkin mukana. Kuten sanottu, messu kuitenkin pidettiin ihan täysimittaisena, yli tunnin tilaisuutena, ja sen jälkeen kaikille oli tarjolla myös kakkukahvit. Todistusten jaossa selvisi, että noin puolet rippikoululaisista oli menossa naimisiin, ja toinen puoli oli saanut kutsun kummiksi ja lähtenyt sen vuoksi riparille.Varmasti kirkko ottaa avosylin vastaan kenet tahansa jäseneksi aikovan, mutta luulisin että on kuitenkin hiukan turhauttavaa, kun syyt ovat lähinnä muualta kuin puhtaasta henkilökohtaisesta uskosta kumpuavia.


Avioliiton esteiden selvitys
Avioliiton esteiden tutkintapyyntö on jätettävä viimeistään 7 päivää ennen vihkitilaisuutta. Todistus avioliiton esteiden tutkinnasta on voimassa 4 kuukautta. Häämessujen kirkkoluennolla opin, että koska haluamme kirkkovihkimisen, pitää meidän kuitenkin odottaa tutkintapyynnön kanssa niin kauan, että tieto Sulhasen kasteesta ja konfirmaatiosta olisivat myös rekistereissä. Olemme siis joutuneet pidättelemään tämän asian kanssa niinkin pitkään, että vihkimiseen oli enää kuukausi.

Sekä Sulhasen rippipappi että meidän vihkipappimme käskivät meitä käymään seurakuntien palvelukeskuksessa jättämässä avioliiton esteiden tutkintapyynnön. Modernina morsiamena tiesin tietysti, että esteiden selvitystä voi hakea myös netissä. Lähdin täyttämään lomaketta maistraatin sivuilla, mutta pian sain oppia jälleen uuden koukeron. Kirkollisen vihkimisen edellytysten tutkiminen maistraatissa on mahdollista vain, jos rippikoulu on käyty vuonna 2011 tai aiemmin! Syynä tähän on seurakuntien käyttöönottama uusi rekisteri. Hienoa, että toimintoja yhdenmukaistetaan, mutta tehostaisin kyllä vielä sen verran, että asioinnin seurakuntaan päin voisi hoitaa nykymaailmassa sähköisesti... Sen enempää infoa en netistä löytänyt, joten nöyrryimme matkaamaan palvelukeskukseen hoitamaan asian kasvotusten.

Palvelukeskuksessa käynti sujui onneksi sutjakkaasti. Saimme kävellä suoraan pöydän ääreen ja ryhtyä täyttämään lomakkeita. Nyt olemme myös valinneet päivän kuulutuksillemme sekä vihki-ilmoitukselle paikallisissa lehdissä. Koska meidät vihitään toiseen seurakuntaan kuuluvassa kirkossa, meille annettiin myös vihkiraamattu jo nyt, jotta voimme viedä sen vihkipapillemme kirkkoharjoituksissa. Oikeastaan oli aika mukavaa konkreettisesti kävellä käsi kädessä anomaan esteiden selvitystä. Kun virkailijakin onnitteli meitä, alkoi tuleva vihkiminen tuntua taas todellisemmalta. :)

Sukunimi
Aion ottaa Sulhasen sukunimen vihkimisen myötä. En oikeastaan pohtinut asiaa sen syvällisemmin, mielestäni uusi nimeni on kivan kompakti, sukunimi kun lyhenee nykyisestä yli puolella. Uuden sukunimen rekisteröimiseksi riittää, kun ilmoitan nimenmuutoshaluni vihkipapille. Häiden jälkeen alkaa vasta varsinainen rumba, kun nimenmuutoksesta pitää ilmoittaa eri tahoille.

Jouduin kuitenkin jo pohtimaan asiaa, koska nykyinen passini vanhenee pari päivää ennen häitä, ja heti häiden jälkeisenä tiistaina joudun lähtemään työmatkalle Tanskaan. Selvitin passitoimiston kanssa asiaa, ja vaihtoehtoja oli kaksi: a.) hakea jo nyt uusi passi vanhalla nimelläni (ja sitten perään heti uusi passi uudella nimellä) b.) soitella maanantaina papille, jotta tämä rekisteröisi uuden nimeni kymmeneen mennessä aamulla, jotta voisin hakea express-passia yhteentoista mennessä - mikä ihana tapa viettää vapaapäivä tuoreena avioparina. :) Onnekseni työkaveri muistutti, ettei Tanskassa ole pakko olla passia, sillä pohjoismaalaisena riittää kun minulla on matkassa henkilökortti eli esimerkiksi ajokortti! Jätän siis suosiolla nämä paperihommat siihen kun olen rouva.

Ilmoitus alkoholitarjoilusta
Tästä vaatimuksesta luin ohimennen aprillipäivänä, ja luulin sen olevan pilaa. Mutta totta se on. Yksityistilaisuuden, kuten häiden alkoholitarjoilusta tulee tehdä ilmoitus poliisille, jos juhlat pidetään yleisessä juhlatilassa, jolla ei ole anniskelulupaa. Lupa ei maksa kuin 16 euroa, joten budjettia se ei kaada. Vaikeinta oli, kun ilmoituksessa tuli kertoa tarjottavien juomien laatu ja määrä. Juomat ovat se ainoa asia, jota emme ole vielä päättäneet! Annoin kuitenkin summittaiset arviot määristä, jotta sain tämänkin asian pois päiväjärjestyksestä.

Tervetuliaismaljamme, joka tuli juuri testattua vappuaaton kunniaksi

Nyt siis useampi virallinen tahokin on tietoinen häistämme. Eiköhän tässä ollut byrokratiaa hetken tarpeisiin, etenkin näin vappuna! Ensi kerralla sitten kevyemmillä aiheilla. :)

P.S. Tässä vielä linkki kirkkoon.fi-sivuston Avioliittoon vihkiminen -oppaaseen!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Vielä vähän juuttinarua

Nyt alkavat jokailtaiset askartelut olla loppusuoralla. Räikeän väriset vieraslahjat on naamioitu hiukan tyyliin sopivimmiksi. Ne ovat saaneet mukaansa pienen viestin vieraille, joka on kiinnitetty - milläs muullakaan kuin juuttinarulla! Hillitseekö tämä kääre tarpeeksi laatikoiden kirkuvia värejä?


Tässä taidonnäytteet myös kirkon portailla puhallettavien saippuakuplien hääasusta. Kaaso löysi nämä kuplat Turun Inspiraatiosta. Mielestäni ne ovat kivat ja hintakin oli oikein hyvä. Nyt niiden kyljissä kimaltelee hopeisia tarroja kutsukorttien mukaisesti. Ja sitä juuttinarua.




Juuttinaru taitaakin olla meidän häidemme teema... Mihinköhän sitä vielä keksisi kietoa, itsensä ympärille? :)

torstai 17. huhtikuuta 2014

Ajan kanssa kilpaa

Häpeällisen pitkä aika on taas kulunut viimeisestä päivityksestä. Syynä tähän hiljaisuuteen ovat hurjaa vauhtia laukkaavat päivät ja se tosiasia, että häitämme juhlitaan jo kuukauden päästä!

Mitkä sitten ovat tuntemukset neitiyden viimeisinä viikkoina? Tuntuu, että vuosi on vilahtanut hetkessä. Toisinaan jännittää aivan hirmuisesti. Välillä mietin, onko tässä kaikessa järjestelyssä mitään järkeä. Onneksi myös useasti koen onnistumista, helpotusta ja innostusta siitä, että asiat menevät juuri oikeaan suuntaan, ja häistä tulee aivan ihanat. Usein toivon, että päivä koittaisi jo.

Tekemistä riittää, mutta onneksi paljon on myös saatu hoidettua. Iso osa vapaa-ajasta kuluu kyllä tällä hetkellä jossain muodossa häiden parissa, sillä uskomattoman paljon pientä hankittavaa, selvitettävää ja hoidettavaa on jäänyt viime viikkoihin.

Kukkamaljakkoina käytettävien kymmenien lasipurkkien etikettien poisto ja juuttinarulla nyörittäminen ovat olleet mukavaa askaretta, kun töiden jälkeen ei jaksa enää rasittaa aivojaan, mutta kädet vielä toimivat. Sulhanenkin pääsi hääaskartelujen makuun hinkatessaan hiki otsalla tarroja irti juomatarjoilussa käytettävistä lasipulloista.


Tuikitärkeitä ostoksia olen tehnyt useammassa lompakkoystävällisessä kohteessa. Lasten leikkihuoneen pöytäliinan ja pari valkoista myrskylyhtyä shoppailin Hong Kongista, joka muuten myy kaikkia kynttilälyhtyjä 50% alennuksella. Tigerista mukaan tarttui puinen muistilappulaatikko vieraskirjaa varten; vieraat voivat kirjoittaa tervehdyksensä siis lapulle ja sujauttaa sen meille pullopostina Kaason koristelemaan lasipulloon.


Clas Ohlsonilta löysin vihdoin myös varsin passelit, paristokäyttöiset ja huomaamattoman vaaleat pallovalot, jotka voimme ripustaa kattoparruihin tunnelmavaloa luomaan.


Kaiken tilpehöörin haalimisen lisäksi viikkoihin on mahtunut paljon myös isompia asioita, kuten upeiden polttarieni juhlintaa (kiitos vielä kerran!), hääkukkien varausta, juhlapaikan nurkkien tutkimista, pöytäjärjestyksen suunnittelua, asusteiden hankintaa, Sulhasen rippikoulua ja cateringin kanssa palaveeraamista. Kaason kanssa olemme viettäneet nyt pari viikonloppua näiden asioiden tiimoilta, ja lisäksi puhelimet käyvät kuumina päivittäin. Tästä ja kaikesta muusta toivottavasti lisää seuraavissa postauksissa!

Ai niin, ja kaikki vieraamme ovat myös kunniakkaasti huolehtineet ilmoittautumisestaan! Kutsutuista vain muutama jää tulematta (hekin hyvistä syistä), ja heidän poissaoloonsa osasimmekin jo varautua. Vastaavasti listalle on tullut kolme uutta nimeä, kun mukaan on ilmoittautunut myös kutsulistalta puuttuneita aveceja. Tupa on siis täynnä, ja erityisen mahtavaa on se fiilis, että tunnemme kaikkien olevan oikeasti innolla tulossa juhliimme!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Häämarssi ja Raamatun luku

Odotellessamme, että vihkikirkkomme saa pappien ja kanttorien toukokuun vuorot sovittua, olemme nyt tainneet päättää Sulhasen kanssa, mitä musiikkia ja Raamatun tekstiä vihkimiseen haluaisimme! Täytyy sanoa, että kummastakaan aiheesta meillä ei ollut liiemmin etukäteismielipiteitä suuntaan tai toiseen, mutta google auttoi taas alkuun.

Häämarssin osalta ajattelin vain, että halusin jättää tutuksi tulleet Mendelhssonit ja Prinsessa Ruususet sivuun, ja löytää jotain kaunista ja meille sopivaa. Mitään kovin räväkkää se ei kuitenkaan tarkoita, sillä meillä ei ole lempielokuvia tai -bändejä, joiden musiikkia haluaisimme kanttorin ehdottomasti soittavan kirkossa. Myrskyluodon Maija on meidän molempien mielestä upea kappale, jota olemme välillä fiilistelleet jopa häävalssiksi. Se kuulostaa uruilla soitettuna todella vaikuttavalta, mutta voi kaikessa surumielisyydessään olla liikaa jo muutenkin herkkään tunnelmaan. Häämarsseja etsiessä ei voinut välttyä törmäämästä Marko Hakanpään urkuvideoihin, ja hänen tuotannostaan löysimmekin pian ehdokkaat sekä johdanto- että päätösmusiikiksi. Molemmat ovat mielestäni tilaisuuden arvoon hyviin sopivia, mutta iloisia ja keväisiä.

Sisääntulossa soitettaisiin siis ihanan keveä Hakanpään Kesäfanfaari (hidas kappale toivottavasti auttaa myös Morsianta hidastamaan askeleitaan):


Ja alttarilta pois marssittaisiin selkeästi reippaammin Trumpettisävelmän tahdissa (tässä kohdin voimme jo juhlistaa tuoretta liittoa vähän vapautuneemmin):


Mahtavatkohan nämä sävellykset olla jo yleisesti kanttoreiden ohjelmistossa? Molemmat ovat 2000-luvun tuotantoa, mutta ainakin jälkimmäinen on ainakin keskustelupalstojen mukaan ollut viimeisen vuosikymmenen ajan jo monella hääparilla käytössä.

Kirkkovihkimisessä pakolliseen Raamatunlukuun löytyy pari yleistä ja hyväksi havaittua vaihtoehtoa. Ensimmäinen Korinttilaiskirje ("Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus...") on toki kaunis ja vaikuttava, mutta on mielestäni ollut jotenkin aina hiukan liian paatoksellinen. Laulujen laulusta tuttu "Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten" on hieno, ja pidän sen ytimekkyydestä. Kun vastaan tuli tämä minulle ennestään tuntematon kohta samaisesta Laulujen laulusta, tuntui se kuitenkin itsestäänselvältä valinnalta meille:

Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi." Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. (Laul 2: 10-14)

Kirjaimellisestikin teksti sopii keväthäihimme, mutta pätkässä on paljon ihanaa luonnon symboliikkaa talven poistumisesta kevään tieltä, kasvun ihmeestä ja linnuista, joka viehätti meitä. Sateen aika on ohi, ja tarkoitus on jatkaa matkaa yhdessä kohti valoisia aikoja.

Onko muilla jo vihkimisen sisältö mietittynä? Oletteko löytäneet jotain ihan uusia tuulia vihkikaavaan?

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Maistiaisia menusta

Vertailessamme cateringvaihtoehtoja koin yllättävänä, etteivät monet ehdokkaat tarjonneet mahdollisuutta maistella ruokia etukäteen. Kaikki varmasti tunnistavat opiskelijaruokaloiden tavan nimetä ruokalajinsa roimasti sen makua hienommin. Samanniminen ruoka voi todellakin tarkoittaa aivan eri asiaa paikasta riippuen.  Etenkin, kun omia kokemuksia eri catering-yrityksistä ei ole ehtinyt kertyä, on niitä vaikeaa pisteyttää pelkän tekstin ja puheen perusteella. Mahdollisuus maisteluun olikin myös yksi Flow Cateringin valitsemisen puolesta puhuneista tekijöistä.

Punnitsimme kuitenkin pitkään haluammeko lopulta maistella ruoat etukäteen ja rikkoa hääpäivän ainutlaatuisuuden. Tuntuisiko menu silloin jo vanhalta jutulta? Onneksi Sulhasen ystävä tunsi hänet tarpeeksi hyvin todetakseen, että on huonompi vaihtoehto, jos odotamme suuria makuelämyksiä ja ruoka onkin pettymys hääpäivänä. Siinä vaiheessa asialle ei enää voisi tehdä mitään, ja se kyllä näkyisi etenkin Sulhasen naamasta! Varasimme siis maisteluajan, muutamia pikaisesti napattuja kuvamaistiaisia voitte nähdä ohessa.

 
Kutsuimme maisteluun mukaan vanhempamme, ja tilaisuus toimikin samalla mukavana yhteisenä hetkenä kaiken kiireen keskellä. Oli hyvä, että mukana oli erilaisia makumieltymyksiä ja ruokavalioita. Kahdestaan olisimme myös varmaan olleet liiankin pikkutarkkoja. Kun ruoka on niin työ kuin harrastus, on vaikeaa olla ajattelematta miten minkäkin suupalan olisi itse tehnyt.

 
Alkupalat ja pääruoka tarjoiltiin meille noutopöydästä erikseen, kuten oikeana juhlapäivänäkin. Alkuruokana tarjoiltavia pieniä coctailherkkuja oli kutakin varattu pari kappaletta per maistelija, lisäksi salaatteja ja leipää oli riittämiin. Alkupalat maistuivat hyvin, olivat sopivasti erityylisiä, kuten olimme ajatelleetkin, ja vanhemmilta ropisi kehuja. Itse pidämme juuri tällaisista pienistä suupaloista, jotka herättelevät eri makunystyröitä. Ainoastaan ulkonäkö jäi hiukan Sulhasta kaivelemaan, sillä hän arvostaa sitä, että myös ruoan esillepano on hiottu. Mutta toisaalta rennolla kädellä tehdyt annokset sopivat ihan hyvin häidemme tyyliin.

Pääruokaan siirryttäessä totesimme heti myös ensimmäisen muutostarpeen, joka osoitti, että maistelu oli hyvä päätös. Vasta syödessämme itse kokoamaamme menua läpi huomasimme, että peruna toistui liian monessa ruoassa. Päätimme siis korvata toisessa salaatissa parsan kaverina olleet varhaisperunat yrteillä, jotta vieraat eivät olisi jo aivan perunapäissään ennen pääruokaa.


Pääruokana häissämme tarjoillaan basilikamarinoitua karitsanfileetä salsa verde -kastikkeella ja peruna-parmesangratiinilla, jotka olivat toimiva yhdistelmä. Keväinen vihreä näyttää myös pirteältä kattauksessa. Halusimme itse pääruoaksi nimenomaan lihaa, joten tarjoamme kasvivaihtoehtona hummuspihvin, joka tuli nyt onneksi testattua kasvissyöjien toimesta. Koska pihvin pääraaka-aineena on kikherne, sen rakenne on hyvin kuiva. Siksipä kirjasimme ylös, että salsa verde tulee ehdottomasti kattaa noutopöytään niin, että sitä ymmärretään laittaa myös kasvispihvin kaveriksi. Lisäksi jäimme kaipaamaan vielä tuntuvampaa hummuksen makua, joten meille luvattiin, että niin valkosipulia kuin korianteriakin tullaan seuraavalla kerralla laittamaan runsaammalla kädellä. Jos lukijoissa on kasvissyöjiä, kuulen mielellään myös miltä hummuspihvi teistä kuulostaa?

Saimme maistella ruoat omassa rauhassamme, mutta juhlasuunnittelijamme ja keittiöpäällikkö olivat koko ajan saatavilla ja kävimme kaikki kommentit yhdessä hyvällä asenteella läpi. Tämän kokemuksen pohjalta suosittelen ehdottomasti maistelemaan oman menunsa ennakkoon, jos siihen vain on mahdollisuus. Nyt tiedämme mitä tulemme saamaan ja olemme päässeet vielä tekemään pikkuviilauksia, jotka olisivat häirinneet varmasti itse hääpäivänä. Voin myös luvata, ettei vieraille jää tämän menun jälkeen nälkä!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ruotsalaisromanttista insinööritaitoa

To do -listaa päivittäessäni tajusin, etten ole esitellyt hääautoamme, vaikka se oli yksi ensimmäisiä päivänselviä asioita häissämme. Tämä puute pitää toki hetimmiten korjata. Perhepiiristä kun löytyy sellainen kaunotar, ettei vieraita autoja ole tarvinnut katsella!

Tämä upea 50-vuotias klassikko sopii mielestäni hääautoksi täydellisesti, ja etenkin meidän maalaisromanttiseen teemaamme. Saanen esitellä hurmaavan vanhan rouvan, joka kuljettaa meidät kirkosta hääpaikalle:


Vaikka ladylla onkin jo hieman ikää, ei voinnissa ole moittimisen sijaa, vaan pääsemme kyllä varmasti ongelmitta ajoissa perille. Mutta koska itse kukin haluaa olla hääpäivänään parhaimmillaan, on rouvakin tällä hetkellä pienellä morsiuskuntoremontilla hiomassa ulkomuotoaan viimeisen päälle. Kulkupelin juhlapukua ei ole vielä valittu, mutta väri pysyy toki morsiamenvalkoisena. Ihaninta olisi koristella auto luonnonkukilla, mutta miten se olisi paras toteuttaa?

Paikoillenne, valmiit...

Otsikko viittaa sekä valmistuneisiin paikkakortteihin, että häävalmistelujen loppukirin alkamiseen. Kaksi kuukautta jäljellä, ja hurjasti ylivetämättömiä asioita to do -listalla! Nyt viimeistään alkaa jo jännittämään lähestyvää päivää. Stressaamaan tehtyjä ja tekemättömiä valintoja. Panikoimaan ajan kulumista.

Olen iltapuhteina tosiaan askarrellut paikkakortteja pöytiin. Koska halusin tuoda merellisyyttä kattaukseen, keksin aikaa sitten, että kauniit kivet voisivat toimittaa meillä paikkakorttien virkaa. Alunperin aioimme Sulhasen kanssa kerätä kiviä kesän reissuiltamme, jolloin niillä olisi myös oma tarinansa kerrottavanaan. Tarpeeksi pyöreiden kivien löytäminen luonnosta on kuitenkin haastavaa, etenkin kun sopivan kokoisia kiviä tarvitaan yli seitsemänkymmentä. Lisäksi en ollut varma, miten maalaisin harmaisiin kiviin vieraiden nimet. Plantagenista löytyi lopulta next best thing, kymmenen kilon säkki valkoisia koristekiviä.


Puntaroin jonkin aikaa tekstin väriä, mutta ajattelin mustan näyttävän turhan terävältä ja valitsin hopeisen tussin. Alla näette vilauksen lopputuloksesta. Parhaillaan pohdin, tulevatko ne oikeasti käyttöön vai eivät. Kivet ja teksti kimaltelevat valossa upeasti, mutta kaiken blingin sekä värien vaaleuden vuoksi nimestä saa selvää vain oikeasta suunnasta katsottuna. En ole vielä päättänyt onko se mielestäni hyvä vai huono piirre, ja näyttävätkö kiveni ennemmin lasten töherryksiltä kuin hääkoristeilta. Jokainen kivi on ainakin muodoltaan uniikki, tiedä sitten osaavatko vieraat arvostaa sitä vai ihmettelevätkö pöytään roudaamaani romua.

Vaikeaa enää tässä vaiheessa hahmottaa milloin suunnitelmat menevät överiksi. Kaaso yrittää onneksi muistuttaa parhaansa mukaan, että yksinkertainen on kaunista. Tuleeko muiden morsianten koskaan shoppailtua ja väkerrettyä yhtä sun toista, vaikka punainen lanka katosi jo ajat sitten?


Onneksi ihanat vieraamme ilmoittautuvat yksi toisensa jälkeen mukaan juhliin mitä mukavimmilla viesteillä. Silloin muistaa taas mistä tässä kaikessa on kyse - meidän kahden yhteisestä juhlasta tärkeiden ihmisten parissa. :) Tuskinpa tunnelmaan olennaisesti vaikuttaa se, kannanko lopulta pöytiin kilokaupalla kiviä vai en!