Ajan kanssa kilpaa

Häpeällisen pitkä aika on taas kulunut viimeisestä päivityksestä. Syynä tähän hiljaisuuteen ovat hurjaa vauhtia laukkaavat päivät ja se tosiasia, että häitämme juhlitaan jo kuukauden päästä!

Mitkä sitten ovat tuntemukset neitiyden viimeisinä viikkoina? Tuntuu, että vuosi on vilahtanut hetkessä. Toisinaan jännittää aivan hirmuisesti. Välillä mietin, onko tässä kaikessa järjestelyssä mitään järkeä. Onneksi myös useasti koen onnistumista, helpotusta ja innostusta siitä, että asiat menevät juuri oikeaan suuntaan, ja häistä tulee aivan ihanat. Usein toivon, että päivä koittaisi jo.

Tekemistä riittää, mutta onneksi paljon on myös saatu hoidettua. Iso osa vapaa-ajasta kuluu kyllä tällä hetkellä jossain muodossa häiden parissa, sillä uskomattoman paljon pientä hankittavaa, selvitettävää ja hoidettavaa on jäänyt viime viikkoihin.

Kukkamaljakkoina käytettävien kymmenien lasipurkkien etikettien poisto ja juuttinarulla nyörittäminen ovat olleet mukavaa askaretta, kun töiden jälkeen ei jaksa enää rasittaa aivojaan, mutta kädet vielä toimivat. Sulhanenkin pääsi hääaskartelujen makuun hinkatessaan hiki otsalla tarroja irti juomatarjoilussa käytettävistä lasipulloista.

Tuikitärkeitä ostoksia olen tehnyt useammassa lompakkoystävällisessä kohteessa. Lasten leikkihuoneen pöytäliinan ja pari valkoista myrskylyhtyä shoppailin Hong Kongista, joka muuten myy kaikkia kynttilälyhtyjä 50% alennuksella. Tigerista mukaan tarttui puinen muistilappulaatikko vieraskirjaa varten; vieraat voivat kirjoittaa tervehdyksensä siis lapulle ja sujauttaa sen meille pullopostina Kaason koristelemaan lasipulloon.

Clas Ohlsonilta löysin vihdoin myös varsin passelit, paristokäyttöiset ja huomaamattoman vaaleat pallovalot, jotka voimme ripustaa kattoparruihin tunnelmavaloa luomaan.

Kaiken tilpehöörin haalimisen lisäksi viikkoihin on mahtunut paljon myös isompia asioita, kuten upeiden polttarieni juhlintaa (kiitos vielä kerran!), hääkukkien varausta, juhlapaikan nurkkien tutkimista, pöytäjärjestyksen suunnittelua, asusteiden hankintaa, Sulhasen rippikoulua ja cateringin kanssa palaveeraamista. Kaason kanssa olemme viettäneet nyt pari viikonloppua näiden asioiden tiimoilta, ja lisäksi puhelimet käyvät kuumina päivittäin. Tästä ja kaikesta muusta toivottavasti lisää seuraavissa postauksissa!

Ai niin, ja kaikki vieraamme ovat myös kunniakkaasti huolehtineet ilmoittautumisestaan! Kutsutuista vain muutama jää tulematta (hekin hyvistä syistä), ja heidän poissaoloonsa osasimmekin jo varautua. Vastaavasti listalle on tullut kolme uutta nimeä, kun mukaan on ilmoittautunut myös kutsulistalta puuttuneita aveceja. Tupa on siis täynnä, ja erityisen mahtavaa on se fiilis, että tunnemme kaikkien olevan oikeasti innolla tulossa juhliimme!

Paikoillenne, valmiit...

Otsikko viittaa sekä valmistuneisiin paikkakortteihin, että häävalmistelujen loppukirin alkamiseen. Kaksi kuukautta jäljellä, ja hurjasti ylivetämättömiä asioita to do -listalla! Nyt viimeistään alkaa jo jännittämään lähestyvää päivää. Stressaamaan tehtyjä ja tekemättömiä valintoja. Panikoimaan ajan kulumista.

Olen iltapuhteina tosiaan askarrellut paikkakortteja pöytiin. Koska halusin tuoda merellisyyttä kattaukseen, keksin aikaa sitten, että kauniit kivet voisivat toimittaa meillä paikkakorttien virkaa. Alunperin aioimme Sulhasen kanssa kerätä kiviä kesän reissuiltamme, jolloin niillä olisi myös oma tarinansa kerrottavanaan. Tarpeeksi pyöreiden kivien löytäminen luonnosta on kuitenkin haastavaa, etenkin kun sopivan kokoisia kiviä tarvitaan yli seitsemänkymmentä. Lisäksi en ollut varma, miten maalaisin harmaisiin kiviin vieraiden nimet. Plantagenista löytyi lopulta next best thing, kymmenen kilon säkki valkoisia koristekiviä.

Puntaroin jonkin aikaa tekstin väriä, mutta ajattelin mustan näyttävän turhan terävältä ja valitsin hopeisen tussin. Alla näette vilauksen lopputuloksesta. Parhaillaan pohdin, tulevatko ne oikeasti käyttöön vai eivät. Kivet ja teksti kimaltelevat valossa upeasti, mutta kaiken blingin sekä värien vaaleuden vuoksi nimestä saa selvää vain oikeasta suunnasta katsottuna. En ole vielä päättänyt onko se mielestäni hyvä vai huono piirre, ja näyttävätkö kiveni ennemmin lasten töherryksiltä kuin hääkoristeilta. Jokainen kivi on ainakin muodoltaan uniikki, tiedä sitten osaavatko vieraat arvostaa sitä vai ihmettelevätkö pöytään roudaamaani romua.

Vaikeaa enää tässä vaiheessa hahmottaa milloin suunnitelmat menevät överiksi. Kaaso yrittää onneksi muistuttaa parhaansa mukaan, että yksinkertainen on kaunista. Tuleeko muiden morsianten koskaan shoppailtua ja väkerrettyä yhtä sun toista, vaikka punainen lanka katosi jo ajat sitten?

Onneksi ihanat vieraamme ilmoittautuvat yksi toisensa jälkeen mukaan juhliin mitä mukavimmilla viesteillä. Silloin muistaa taas mistä tässä kaikessa on kyse - meidän kahden yhteisestä juhlasta tärkeiden ihmisten parissa. :) Tuskinpa tunnelmaan olennaisesti vaikuttaa se, kannanko lopulta pöytiin kilokaupalla kiviä vai en!

Sormukset ja häärekvisiittaa mökiltä

Kävimme Sulhasen kanssa pitkästä aikaa mökillä. Yhtenä porkkanana toimivat sormukseni, jotka Kaaso oli jättänyt sinne pari viikkoa sitten haettuaan ne kultasepältä. Löysin siis Turun häämessuilta täydellisen Kohinoorin valkokultaisen rivisormuksen. Se sopii hienosti kihlasormukseeni, joka myöskin on valkokultaa, ja jossa on kolme pienen pientä timanttia lehtikuvion sisällä. Päätin jättää samaan syssyyn (sekä melkein samaan hintaan!) sekä kihla- että vihkisormukset pienennettäviksi ja kaiverrettaviksi Suomiselle.

Onpa tuntunut oudolta olla kuukausi ilman sormusta! Varsinkin alkuun hain jatkuvasti nimettömästä rinkulaa, ja säikähdin kun sitä ei ollutkaan. Talven kylmyyden pienentämissä sormissa kihlasormus on lähtenyt pyörimään ja valumaan, joten oli kyllä todella hyvä ratkaisu pienentää sitä hiukan. En tullut edes ajatelleeksi että pienennys olisi niin simppeliä, mutta onneksi se tuli puheeksi myyjän kanssa. Hiukan rajulta tosin tuntuu, että puolikkaan koon pienennystä varten sormus on katkaistu ja liitetty uudelleen, mutta ilmeisesti se on ihan normaalia.

Vihkisormus oli kyllä niin kaunis ja siro kuin muistinkin. Kunpa sitä saisi jo pitää sormessa! :) Kaiverrukset olivat myös onnistuneet kauniisti ohuisiin sormuksiin. Niiden osalta päädyimme todella perinteiseen; kihlasormuksessa on Sulhasen nimi ja päivämäärä, vihkisormuksessa meidän molempien nimet ja hääpäivä. Enää täytyy muistaa viedä Sulhasen sormus kaiverrettavaksi.

Katselin mökillä myös hieman ympärilleni sillä silmällä, eli etsien häiden maalaisromanttiseen tyyliin sopivia esineitä. Omat nurkat kannattaa ehdottomasti tutkia ennen kuin lähtee ostoksille ja kasvattaa taas budjettia! Myrskylyhdyt sopivat oivasti meren rannalle luomaan tunnelmaa:

Isänisän vanhaan maitotonkkaan voidaan tehdä kukka-asetelma:

Sinkkiämpärin voi täyttää jäillä ja tarjoilla siitä kylmiä juomia:

Kivi-tuikkujen sijaan Kastehelmet sopivat tyyliimme vielä paremmin; kuviohan on kuin mummon pitsiliinasta:

Kattausleikkiä

Harmaan lauantain piritykseksi halusin päästä fiilistelemään hääpäivää, joten katoin pöytään ensimmäisen version hääkattauksesta. Tarkoituksena olisi pitää yleisilme vaaleana ja maanläheisenä, ja piristää sitä hillitysti keväisen hennoilla väreillä. Tunnelmassa haluaisin näkyvän kevään, maalaisromanttisuuden sekä hyppysellisen merta. Ainesosina siis jo aiemmin mainitut luonnonkukat lasipurkissa, juuttinaru ja eriväriset Kivi-tuikut. Hääpäivänä kukkaloisto on toivottavasti vähän kauniimpi, kuin nämä pari pakkasen puremaa orvokkiraukkaa. :) Lautasen alle katoin pitsisen kakkupaperin tuomaan hiukan romantiikkaa. Meren läheisyydestä muistuttava pyöreä kivi tulee luultavasti toimimaan paikkakorttina, ajatuksena olisi maalata tai muulla tavoin kirjoittaa vieraiden nimet suoraan kiviin. Vieraslahjakin on saanut oman annoksensa juuttinarua ja päässyt pöytään.

Näyttääkö liian simppeliltä vai onko pelissä ehkä jo liian monta ideaa kerralla? Tuleeko juuttinaru korvista ulos? Onko vieraslahja liian räikeä tässä seurassa?

Tupatarkastuksella

Hullua, myönnän. Mutta en ole käynyt juhlapaikassamme sisällä kuin kerran pikaisesti, vuosia sitten, ilman lupaa. Vaikka paikka on ollut varattuna meille jo puoli vuotta, lähdimme vasta tänään tarkastamaan tiloja ensimmäistä kertaa. Onneksi yllätyin vain positiivisesti, sillä mielessä oli jo monta huolen aihetta:

• Naulakot. Eteisessä oli kaksi tangollista henkareita sekä yksi seisova naulakko, alakerrassa vielä yksi lisää, jonka voi kantaa ylös.
• Vessat. Vessat olivat siistejä ja niitä olikin neljä kahden sijaan! Mainiota.
• Jääkaapit. Jääkaappeja oli puolitoista korkeaa keittiössä sekä pakastin, alakerrassa vielä yksi jääkaappi. Luulisi kylmätilan siis riittävän juomille ja iltapalalle vallan mainiosti.
• Musiikkilaitteet. Juhlasalissa on soitin ja katonrajassa joka nurkassa kaiutin. Kunhan joku vielä tietää, miten ne toimivat.
• Muu elektroniikka. Juhlatilan seinällä on rullattava valkokangas ja sen parina löytyy tykki, joilla heijastaa alkuun suunnittelemamme valokuvaesitys. Alhaalla takkahuoneessa TV johon voi laittaa vaikka Muumit pyörimään tarpeen tullen. Keittiössä mikro, uuni, hella ja tiskikone.
• Syöttötuolit. Näitä löytyi kaksi kappaletta, huh. Niihin saadaan kaikista pienimmät vieraat ja muut pärjäävät jo tavallisellakin tuolilla.
• Lasten tilat. Alhaalla on takkahuone, jossa on suuri matala pöytä ja penkkejä. Pöydän kun päällystää kerniliinalla, voi sen päällä huoletta piirtää ja pelata!
• Valaistus. Katossa on muutama eri valo, jotka voi sytyttää tai sammuttaa erikseen. Ikkunoita on vielä enemmän kuin olin ajatellut, ja joka suuntaan.
• Tilojen koko. Tila on pieni, mutta ei liian pieni, vaan tuntuu meille juuri sopivan kotoisalta.
• Yleisilme. Juhlatila on vaalea, valoisa ja kaunis. Katto on korkealla, ja siellä on poikkipuita, joihin saa ripustettua jotain ihanaa. Vaikkapa tähän tyyliin:

Kuva

Kuva

Kuva

 

• Astiat. Tämä on yksi asia, josta en vieläkään ole varma. Juhlapaikan astiat kuuluvat hintaan, mutta saisinko cateringin kautta kauniimmat? Jos Flown astiat olisivat Iittalaa ja Arabiaa, en epäröisi, mutta onko heidän tavallinen astiastonsa sitten niin paljon juhlapaikan tarjontaa parempi, että viitsisin maksaa ikään kuin tuplasti niistä (kun ne nyt jo kuuluvat paikan vuokraan). Juomalasit näyttivät ainakin hiukan kaikenkirjavilta, joten jos kaikki eivät saa samanlaista lasia, ne tulen varmasti tilaamaan Flow:lta.
• Siivous. Tässä toinen epävarmuustekijä. Tilan pitäisi olla siisti kello kymmeneltä sunnuntaiaamuna! Joko siis juhlinta pitää päättää siivoukseen, tai sitten herätä aamuvarhain luuttuamaan. Paikan kautta saa siivouksen, mutta se maksaa mansikoita. Ehkä harkitsemme ulkopuolista siivoojaa, joka voisi hoitaa tilan kuntoon aamulla.

Onnekseni sain kuitenkin listalta vedettyä yli jo monta murhetta. Myös sulhanen yllättyi iloisesti, sillä hän ei oman muistinsa mukaan tiennyt, että varaukseemme sisältyy myös sauna! Nyt voimme taas hyvillä mielin jatkaa hääsuunnittelua. Ja paikan päällä saa kuulemma tulla käymään ihan niin usein kuin vain mieli tekee!

Valoilla tunnelmaa

Ystäväni on ollut kaasona pari vuotta sitten juhlapaikassamme vietetyissä häissä. Sain hänen kokemustensa kautta muutamia hyviä vinkkejä, joista aion ottaa vaarin. Minun laillani ystäväni on niitä, jotka fiilistelevät yli kaiken kynttilöiden polttamista ja tunnelmavaloja. Siksi erittäin arvokas tieto olikin, että juhlapaikassamme ei valaistuksen tasoa saa kuulemma säädeltyä. Illan tullen sisävalot olivat käyneet siis kalsean puoleiseksi, kun tietyisti toiveissa on tunnelmallisesti hämärtyvä ilta. Toukokuussa toki päivällä ei lisävalaistukselle ole suuresti tarvetta ja pimeäkin tulee myöhään. Joka tapauksessa aion ottaa valaistusaspektin huomioon, sillä mielestäni se vaikuttaa tunnelmaan aika lailla.

Alusta asti on ollut selvää, että pöydissä tulee olemaan kynttilöitä, sillä kynttilät nyt vain mielestäni tekevät juhlan. :) Flow tarjoaa noutopöytään halutessamme kynttelikön, joka voisi olla hieno koriste. Lisäksi olin ajatellut pöytiin tuikkuja, jotka ehkä ovat paloturvallisempia kuin korkeana lepattavat kruunukynttilät. Uusia tuikkuja en halua hankkia, varsinkin kun omista varastoistani saan varmasti kerättyä parit Iittalan Kivi-tuikut jokaiseen pöytään. Toinen vaihtoehto on olla yhteydessä vauvaperheisiin ja kerätä Piltti-purkkeja, jotka koristeltaisiin samaan tyyliin kuin Kaason aloittamat kukkamaljakot. Kivi-tuikut ovat kauniin yksinkertaisia, mutta ovatko ne liian designia meidän maanläheiseen tunnelmaamme?

Toukokuussakin tulee kuitenkin hämärää jossain vaiheessa, enkä silloin halua juhlia kolkossa valaistuksessa. Pelkät tuikut eivät kuitenkaan varmaan riitä valaisemaan koko tilaa. Meriteemaan sopisivat myrskylyhdyt, joita haluaisin tuoda muutaman paikalle mökiltämme. Elävän tulen lisäksi voisi harkita jotain romanttisia lamppuja, joilla korvata juhlapaikan valaistuksen illemmalla. Tässä muutamia ihanuuksia joita voisi ripustaa ympäriinsä:

Seitashopista löytyivät pallovalosarjat Vanilja sekä Snowball

 

 

 

 

 

La Case de cousin Paulin Uyuni:

Näille varmasti löytyisi käyttöä kotia somistamassa häiden jälkeenkin, joten turhia hankintoja eivät ole missään nimessä. :) Toisaalta myös arkisempi lamppusarja tai roikat voisivat sopia yksinkertaiseen tyyliimme ja satamamiljööseen hyvin. Suunnatako ostoksille siis sisustusliikkeeseen vai rautakauppaan?

Edullisia ja kauniita hääkoristeita

Kuten Morsian aiemmassa postauksessa jo mainitsi, tulee häissä olemaan hieman maalaisromanttinen ja merellinen teema koristelujen osalta. Olin itsekin jo katsellut sillä silmällä blogeissa vastaantulevia ideoita koristeiksi, ja kun törmäsin yksinkertaisesti koristeltuihin lasipurkkeihin toimittamassa kukkamaljakon virkaa, kiinnittivät ne hetimmiten huomioni. Kun Morsian sitten lähetti minulle samanlaisia inspiraatiokuvia sähköpostilla, aloin heti kerätä tyhjiä lasipurkkeja säilöön ja kokeilla, mitä niistä saisi aikaiseksi!

Bannerissa olevat kuvat ovat minun ottamiani, ja niissä oikeastaan tiivistyykin ajatus koristelujen osalta: lasia, juuttinarua, pitsiä ja luonnonkukkia. Vanhat salsa- ja suolakurkkupurkit soveltuvat hyvin pieniksi kukkamaljakoiksi, kunhan niistä poistaa etiketit ja liimat. Eivätkä koristeet maksa paljon, sillä purkkeja kasaantuu yllättävän helposti ja muuten ne menisivät vain lasinkeräykseen. Sekään ei haittaa, että purkit eroavat keskenään toisistaan - eroavaisuudet tekevät mielestäni kokonaisuudesta kiinnostavamman. Yksinkertaisuus on mielestäni kaunista, eivätkä lasipurkit kaipaa seurakseen muuta kuin juuttinarua ja luonnonkukkia. Ilmeisesti Morsian on ajatellut, että juhlapaikan koristeiksi kerättäisiin mahdollisuuksien mukaan itse kukkia pihalta ja luonnosta.

Pitsillä koristeltu lasipullo taas tulee toimittamaan hääparin vieraskirjan virkaa. Tarkoituksena on, että Morsian ja Sulhanen saavat rikkoa pullon ja lukea terveiset tiettynä päivänä, esimerkiksi ensimmäisenä hääpäivänä. Morsian pyysi minua koristelemaan sen tyyliin sopivasti ja ainoastaan etiketti enää puuttuu, yritän saada siitä tehtyä jollain tavalla vanhanaikaisen näköisen, en tosin ole vielä keksinyt miten. En myöskään ole vielä koristellut enempää kuin kuvassa olevat lasipurkit, muutama purkki kuitenkin odottaa kaapissa koristelemista.

Mitä mieltä olette juhlapaikan koristeluista - iskeekö yksinkertaisuus vai pitäisikö koristeiden olla mielestänne näyttävämpiä?

Jotain maalaisromanttista

 

Häiden tyylin suhteen jaoimme Kaason kanssa heti samat ajatukset. Meillä on molemmilla mielessämme niin samanlaiset mielikuvat, että välillä en enää lopulta erota onko joku ajatus ollut alunperin hänen vai minun päästäni, vai ajattelimmeko samaa asiaa samaan aikaan. Kaaso kuitenkin on kiistatta minua parempi toteuttamaan ideat myös käytännössä! Olemme siis erittäin hyvä tiimi ja uskon, että juhlan yksityiskohdat tulevat olemaan prikulleen täydellisen kauniita - ainakin meidän mielestämme.

Maalaisromantiikkaa sen siis olla pitää - samaan aikaan herkkää ja rouheaa tunnelmaa. Aineksina luonnonmateriaaleja ja pitsiä, vanhan ajan patinaa ja vaaleita värejä. Tyyli, joka näkyy myös niin Kaason kuin Morsiamen sisustusmaussa. Koska juhlat järjestetään merenrannalla, saa myös merellisyys näkyä koristelussa ja ideoissa lisämausteena.

 

Saatamme molemmat Kaason kanssa heittäytyä vähän höveleiksi, jos vastaan tulee jotain vastustamattoman ihanaa sisustustavaraa. Siksipä voikin olla, että teeman kanssa meillä lähtee vielä jossain vaiheessa hiukan lapasesta. Tähän mennessä olemme pysyneet vielä kohtuudessa ja vain tarpeellisissa ostoksissa. Kaaso on maltillisesti hankkinut 10 metriä kuvassa näkyvää ihanaa, luonnonvalkoista pitsinauhaa, jota tullaan käyttämään koristeena monessa. Itse ostin Ikeasta 20 kappaletta korkillista lasipulloa, joissa tarjoilemme juotavaa ruokailun aikana. Vakuutin itselleni sekä Sulhaselle, että suvustamme löytyy useampi mehunkeittäjä tai simanpullottaja, joka ilahtuu varmasti häiden jälkeen muutamasta kätevästä lasipullosta. Lisäksi olimme molemmat toisistamme tietämättä ostaneet paria eri paksuista juuttinarua (saa muun muassa Hong Kongista halvalla), mutta ei hätää, sillä sitähän tulemme kietomaan näillä näkymin lähes kaiken ympärille. Tästä se teema alkaa rakentua!