Juuri se oikea morsiuspuku - kierrätettynä!

Uusi morsiuspuku maksaa mansikoita, ja sitä pidetään vain yhtenä päivänä. Maailma on siis pullollaan ihania hääpukuja, joita on käytetty vain kerran. Hääpukujen kierrätys kannattaa ehdottomasti, sillä kerran tai pari käytetty puku on huolella hoidettuna vielä lähes uudenveroinen, mutta hinta on pudonnut jo reilusti. Onneksi nykyaikana löytyy useita kanavia, joilla nämä puvut voivat löytää uuden morsiamen, jonka pukea kauniiksi taas yhdeksi päiväksi. Kirpputoreja ei tarvitse lähteä kiertämään, vaan second hand -hääpuvun etsintään voi ryhtyä kotoa käsin. Morsiuspukuja on kaupan useilla nettikirppiksillä ja -huutokaupoissa. Itse tykästyin naimisiin.info:n hääkirppikseen, jossa käytetyt hääpuvut ovat myynnissä vanhan läänijaon mukaan. Voit siis hakea pukua, jonka sovitukseen ei tarvitse matkustaa Suomen halki. Loppukesä ja alkusyksy näytti olevan hyvää aikaa, sillä lähes päivittäin joku juuri avioitunut kesämorsian ilmoitti pukunsa myyntiin. Käytettyjen pukujen etsijälle loistava kohde on myös käytettyjä pukuja sekä mallikappaleita myyvä Lovebirds, joka avasi ovensa keväällä Runeberginkadulla Helsingissä. Kauppa, jossa hääpukujen hinnat on jo valmiiksi tingitty! Pukuja voi ennen käyntiä katsella niin heidän kotisivuillaan kuin Facebookissa, ja tarjontaa riittää.

Löysin pari kaunista pukua nettikirppiksen kautta, ja viestittelin myyjien kanssa muutamaan otteeseen ennen sovituksesta sopimista. On erittäin ok kysyä vielä lisätietoja ja -kuvia puvusta ennen sovitusta, jotta voi muodostaa ennakkokäsitystä ja toisaalta välttää turhan reissun mahdollisesti jo etukäteen. Vieraiden ihmisten kanssa tapaamista sopiessa on tärkeää luoda molemminpuolinen luottamus, sillä netissä voi toki esiintyä kenä tahansa. Varmistin siis, että nimet ja puhelinnumerot oli vaihdettu puolin ja toisin ennen sovittamista. Kaikki myyjät kertoivat myös etukäteen miehensä olevan paikalla sovittaessa, ja itsekin varmistin että ystäväni voi tulla mukaan sovitusavuksi. Tositarinoita, huhuja ja kaupunkilegendoja kun liikkuu sekä epäilyttävistä myyjistä että ostajista, jotka osoittautuvat esimerkiksi keski-ikäisiksi miehiksi, joilla ei edes ole tulevaa morsianta kenelle pukua hankkia...

Päädyin sovittamaan kahta käytettyä pukua. Oli toki jännittävää mennä täysin vieraaseen kotiin ostoksille, mutta kummallakin kertaa vastassa oli herttainen, tuore rouva, joka etsi rakkaalle puvulleen uutta kotia. Keskustelut käynnistyivät puvun ihailulla ja päätyivät pian kaikenkirjavaan hääkokemusten vaihtoon. Toinen puvuista ei tuntunut sovittaessa oikealta, joten jätimme asian siihen, eikä myyjäkään yrittänyt puhua meitä ympäri. Hääpukuun voi helposti kuvitella syntyvän omanlaisensa tunnesiteen hääpäivän aikana. Silloin sitä ei myöskään halua myydä kenelle tahansa, vaan toivoo, että myös seuraava emäntä rakastaa sitä yhtä paljon kuin itse.

Toinen puku sen sijaan oli vielä ihanampi luonnossa, kuin myynti-ilmoituksen kuvissa! Olin ihastunut pukuun jo kuvien myötä, ja päällä se tuntui ja näytti ihan minun puvultani. Ainoa mutta - puku oli yläosasta liian pieni. Meinasimme luovuttaa heti alkuun, sillä tilanne näytti toivottomalta. Puvussa oli nyörit ja saimme sen kuitenkin lopulta päälle, kun ystäväni uskalsi tarttua tuumasta toimeen. Lopulta totesimme, että nyörin alla olevaa kangassuikaletta suurentamalla puku istuisi ihan hienosti, sillä nyörit kyllä sai sidottua, mutta sivusta näkyi paljasta selkää. Sovimme myyjän kanssa, että hän varaa puvun minulle, ja ilmoittaa jos joku toinen on siitä kiinnostunut.

Otimme palasesta useita kuvia, ja konsultoin pukuompelijakaveriani, joka oli sitä mieltä, että uuden palan tekeminen olisi helppo nakki. Hän lupasi jo, että voisi tehdä työn minulle häälahjaksi - mikä ihana, merkityksellinen lahja. Puku oli Muotitalo Tyynelän tämän vuoden mallistoa, joten kävin vielä heidän myymälässään sovittamassa samaa pukua, mutta kokoa suurempana. Olin entistä varmempi, että puku on juuri se oikea! Myös liikkeen myyjä huokaili, että tässä se sinun pukusi nyt on. Suuremmassa koossa nyöritys meni toki tiukemmalle, lähes kiinni, mutta rinnus tuntui jo hiukan suurelta ja helma oli liian pitkä. Lisäksi kaikkien muutosten jälkeen uusi puku olisi niin suolaisen hintainen, ettei minulla olisi missään nimessä varaa siihen. Toki olin myös lähettänyt lukemattomia kuvia puvusta Kaasolle, anopille, ystäville ja sukulaisille, jotka kaikki olivat yhtä mieltä, että puku oli juuri minun näköiseni. Päätös alkoi olla selvä...

Siispä matkustin vielä uudestaan sovittamaan käytettyä pukua, tällä kertaa pankkiautomaatin kautta. Puku oli ylläni jo kolmatta kertaa, ja olin varma, etten tulisi ikinä löytämään enää mitään toista pukua, joka tuntuisi lähellekään samalta. Sanomattakin kai selvää, että puku vaihtoi omistajaa, ja pian olin jo pukupussi sylissäni lähdössä kotia kohti. Myyjä miehineen toivotti meille vielä yhtä upeita häitä kuin omansa, ja toivoi minun nauttivan kauniista puvustani. Se on siis totta - minulla on maailman ihanin morsiuspuku!

Postimerkeistä herkin

Postimerkki viimeistelee kutsukorttien tyylin, ja luo odotuksia tilaisuuden tunnelmasta. Emme ole vielä edes suunnitelleet itse korttien ulkoasua, mutta vilkaisin silti jo tämänhetkistä postimerkkitarjontaa Postin verkkokaupasta. Näitä merkkejä ovat varmasti monet parit käyttäneet omissa kutsukorteissaan, jolloin kuoren sisältö ei jää ainakaan arvailun varaan:

Postimerkin voi myös teettää omasta valokuvasta, jos haluaa viimeisen päälle originellin merkin. Näin paljon en ehkä kuitenkaan halua panostaa postimerkkiin, johon osa saajista ei kuitenkaan kiinnitä sen suurempaa huomiota... Valikoimista löytyi suloinen Kesäkimppu-postimerkki, joka voisi olla meidän tyyliimme juuri sopiva:

Sarjaan kuuluu myös herkän kesäinen kirjekuori:

Mitäs Kaaso tuumaa? :)

Jotain maalaisromanttista

 

Häiden tyylin suhteen jaoimme Kaason kanssa heti samat ajatukset. Meillä on molemmilla mielessämme niin samanlaiset mielikuvat, että välillä en enää lopulta erota onko joku ajatus ollut alunperin hänen vai minun päästäni, vai ajattelimmeko samaa asiaa samaan aikaan. Kaaso kuitenkin on kiistatta minua parempi toteuttamaan ideat myös käytännössä! Olemme siis erittäin hyvä tiimi ja uskon, että juhlan yksityiskohdat tulevat olemaan prikulleen täydellisen kauniita - ainakin meidän mielestämme.

Maalaisromantiikkaa sen siis olla pitää - samaan aikaan herkkää ja rouheaa tunnelmaa. Aineksina luonnonmateriaaleja ja pitsiä, vanhan ajan patinaa ja vaaleita värejä. Tyyli, joka näkyy myös niin Kaason kuin Morsiamen sisustusmaussa. Koska juhlat järjestetään merenrannalla, saa myös merellisyys näkyä koristelussa ja ideoissa lisämausteena.

 

Saatamme molemmat Kaason kanssa heittäytyä vähän höveleiksi, jos vastaan tulee jotain vastustamattoman ihanaa sisustustavaraa. Siksipä voikin olla, että teeman kanssa meillä lähtee vielä jossain vaiheessa hiukan lapasesta. Tähän mennessä olemme pysyneet vielä kohtuudessa ja vain tarpeellisissa ostoksissa. Kaaso on maltillisesti hankkinut 10 metriä kuvassa näkyvää ihanaa, luonnonvalkoista pitsinauhaa, jota tullaan käyttämään koristeena monessa. Itse ostin Ikeasta 20 kappaletta korkillista lasipulloa, joissa tarjoilemme juotavaa ruokailun aikana. Vakuutin itselleni sekä Sulhaselle, että suvustamme löytyy useampi mehunkeittäjä tai simanpullottaja, joka ilahtuu varmasti häiden jälkeen muutamasta kätevästä lasipullosta. Lisäksi olimme molemmat toisistamme tietämättä ostaneet paria eri paksuista juuttinarua (saa muun muassa Hong Kongista halvalla), mutta ei hätää, sillä sitähän tulemme kietomaan näillä näkymin lähes kaiken ympärille. Tästä se teema alkaa rakentua!

Pienissä häissä

Yksi pitkäaikaisimmista kavereistani laittoi loppusyksystä tekstarin, jossa kertoi menneensä kihloihin. Mikä ihanan onnellinen uutinen! Juuri olin miettinyt, ettei kukaan kavereistani taida rouviintua ennen minua, joten oli aivan ihanaa että tämä ystävä ehti ensin! Ehkä meidän kihlautumisemmekin toimi jonkinlaisena kannusteena tälle ikuisuuden yhdessä olleelle parille? He eivät enää halunneet viivytellä yhtään kauempaa kuin olisi pakko, joten häitä juhlittaisiin jo kuukauden päästä kihloista, heidän vuosipäivänään. Kuten aikataulustakin voi päätellä, he halusivat mennä naimisiin pienemmällä kaavalla, "tekemättä siitä sen suurempaa numeroa".

Puhelimet ja sähköpostit alkoivat heti vilistä kaveriporukassamme, kun yritimme löytää sopivaa polttariviikonloppua ennen hääpäivää. Nopeasti kuitenkin jouduimme hyväksymään totuuden, ettei polttareiden järjestäminen tällä aikataululla olisi mitenkään mahdollista. Ystäväporukan ensimmäinen morsian ei kuitenkaan onneksi pahastunut ollenkaan kun esitimme hänelle, että polttareita voitaisiin viettää vasta jälkikäteen.

Hääviikonloppu oli juuri heidän tyylisensä. Vihkiminen tapahtui perjantaina paikallisessa maistraatissa vanhempien ja sisarusten läsnä ollessa, ilman räätälöityjä valoja, kaasoja tai bestmania. Tämän jälkeen tuore aviopari kahvitteli perheensä parissa. Seuraava päivä oli omistettu kavereiden häävastaanotolle parin uudessa kodissa. Me morsiamen ystävät saavuimme puolisoinemme yhtenä joukkona paikalle illansuussa. Morsian ja sulhanen olivat laittautuneet parhaimpiinsa ja olivat todella upeita, vaikkei morsiamella nähtykään valkoista pukua eikä sulhasella frakkia saati edes puvun takkia. Myös me vieraat kunnioitimme päivää juhlavaatteissa. Taisinkin nähdä tämän joukon miespuoliset ensimmäistä kertaa suorissa housuissa ja kauluspaidoissa! Ylipäätään on harvinaista, että pääsemme kaikki näin samalla kertaa koolle, joten tilanne oli ainutlaatuinen.

Aviopari on paneutunut viineihin, joten juomatarjoilut olivat erinomaiset alkumaljasta lähtien, sekä alkoholilla että ilman. Nälkääkään ei tarvinnut kärsiä, sillä tarjolla oli erilaisia voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja salaattia. Heillä oli myös todella kaunis, mustavalkoinen hääkakku, joka oli erittäin herkullinen. Täytteenä oli syksyyn sopivasti omenahilloketta! Kakku oli kuorrutettu valkoisella vaahtokarkkimassalla ja koristeltu mustilla ruusuilla sekä hääparin nimikirjaimilla, ja sopi heille kuin nenä päähän. Kaikki tarjoilut kakku mukaanlukien olivat hääparin läheisten omin käsin tekemiä. Hääpaikan koristeiden virkaa hoitivat kynttilät sekä morsiuskimppu maljakossa.

Istuimme ulkosalla pitkään ja nauru raikui. Ilta oli kuin  rennon hauska illanvietto kavereiden kanssa, mutta pienellä upgradella. Oli virkistävää huomata miten lyhyessä ajassa ja pienellä vaivalla saa järjestettyä ihanat hääjuhlat! Näissä häissä oli kaikki tarpeellinen, ja kaikki tämä oli tehty muutamassa viikossa. Ja ennen kaikkea, ilman yletöntä stressiä ja selkänahasta raavittua rahoitusta. Tällaisesta realismistahan minäkin lähdin liikkeelle, ennen kuin häähössötys vei mukanaan... Esimerkki palautti taas hiukan maan pinnalle, ja toi omien häiden suunnitteluun perspektiiviä.  Ennen kaikkea juhlista jäi todella hyvä mieli, niin hääparille kuin vieraillekin!

Haussa tositarkoituksella: hyvä pitopalvelu

Uskomme sulhasen kanssa molemmat sloganiin "hyvä ruoka, parempi mieli". Kuten sanottu, ruoka tuleekin olemaan tärkeä osa meidän häissämme, ja haluamme panostaa siihen, että vieraillemme jää juhlista hyvä maku suuhun. Tästä syystä cateringvaihtoehtojen kartoittaminen olikin yksi ensimmäisistä asioista, joihin ryhdyimme heti alkukesästä.

Koska nautimme molemmat niin kokkaamisesta kuin leipomisestakin, emme ole koskaan ennen joutuneet turvautumaan pitopalveluun. Meillä ei siis ollut mitään valmiita suosikkeja, joista lähteä liikkeelle. Yhtenä vaihtoehtona oli myös tarjoiluiden tekeminen itse, jolloin saisimme juuri sitä mitä itse haluamme. Realistisesti ajateltuna tällä lähestymisellä tulisimme mitä todennäköisemmin kuitenkin nostamaan stressitasomme aivan liian korkealle tärkeän päivän lähestyessä. Itse tehty ruoka olkoon siis varasuunnitelmana, jos luotettavaa kumppania ei cateringmarkkinoilta kerta kaikkiaan löydy.

Lähdin liikkeelle jälleen googlen kautta, hakusanoilla  "hyvä pitopalvelu pääkaupunkiseutu". Pääsin perehtymään vaihtoehtoihin muun muassa naimisiin.info:n paikkakuntakohtaisten ketjujen kautta. Lähinnä ongelmaksi muodostuukin tarjonnan paljous - joskus toivoisi asuvansa pienemmällä paikkakunnalla, niin vaihtoehtojakin olisi rajallinen määrä joista karsia... Foorumeilla kommentteja on myös aina niin puolesta kuin vastaan, ja kommentoijia tuntematta on mahdoton tietää, mitä "hyvä ruoka" kenellekin tarkoittaa. Me emme halua päästää cateringia turhan helpolla, eli menu ei saa koostua puolivalmisteista ja purkkitavarasta.

Jotain vaaleanpunaista -blogi on tehnyt hyödyllistä yhteenvetoa pääkaupunkiseudun pitopalveluiden hinnoista, jonka avulla hahmottaa hiukan missä hintahaarukassa liikutaan. Jokaisella palveluntarjoajalla on oma tapansa ilmoittaa hinnoittelunsa, joka tekee vertailusta todella hankalaa (ilman exceliä sanoisin, että mahdotonta). Joillain hinta per henkilö sisältää aivan kaiken pöytäliinoista tarjoilijoiden palkkaan, toisilla taas joka ikisen lautasliinan ja lasin hinta on ilmoitettu erikseen ja lopullinen kustannus pitää laskea kaikista näistä yhteen vierasmäärän mukaan - ja lisätä lopuksi päälle vielä alv. Totuus on, että ruoka tulee viemään hääbudjetistamme helposti lähes puolet. Hinnan perusteella emme valintaamme tule tekemään, mutta tottakai samalla viivalla olevien ehdokkaiden vertailussa myös viivan alla olevalla summalla on merkitystä.

Meillä ei ollut voimavaroja olla yhteydessä lähellekään jokaiseen pääkaupunkiseudun cateringyritykseen. Pohjatyön jälkeen päädyimme lähettämään ensimmäiset tarjouspyynnöt seuraaville:

Pitopalvelu Hupli
Chefs Gourmet Catering
Share Catering
Soupster Catering
Flow Catering

Oppeja pukukopin uumenista

Ikävä kyllä välimatka hankaloittaa kaason osallistumista hääpuvun sovituksiin lyhyellä varoitusajalla. Helsingin Pukuvuokraamoon oli kuitenkin lähdettävä viipymättä, jos halusin käyttää hyväkseni tilaisuuden -50% alennukseen. Hääpuvun sovitusprojekti oli siis pyöräytettävä käyntiin ilman kaasoa. Varasin sovitusajan ja sain mukaan avuksi ystävän, joka myöskin suunnittelee naimisiinmenoa.

Tässä onkin ensimmäinen vinkki hääpuvun etsintään - älä lähde matkaan yksin. Ota mukaan kaaso, ystävä, äiti tai muu tuttu, ainakin kun olet sovittamassa ensimmäistä kertaa. Tulet tarvitsemaan apua, tukea, kannustusta, huumorintajua sekä kriittistä näkemystä. Myyjä otti kyllä meidät vastaan ja kysyi alkuun ajatuksiani hääpuvusta, mutta tämän jälkeen meidät ohjattiin hääpukuja pullistelevien rekkien keskelle keskenämme valitsemaan sopivia ehdokkaita. Siinä paljoudessa olisi ensimmäinen ahdistus iskenyt heti ilman kaveria. Yhdessä saimme kuitenkin sovittua strategian ja poimimme kumpikin edes vähän sinne päin olevia pukuja eri suunnista. Myyjä ei lopulta itse tuonut minulle kuin yhden puvun sen jälkeen, kun olin sovittanut kaikki itse poimimamme kandidaatit. Lisäksi hän ei ottanut kantaa missään vaiheessa siihen, miten puvut hänen mielestään istuivat – tai eivät. Kaverin tuki on siis kullanarvoista.

Kun kuutisen pukua oli tarttunut matkaan, alkoi sovittaminen. Seuraava opetus: valitse alusvaatteet tarkkaan. Rintsikoiden on hyvä olla olkaimettomat, jolloin olkaimet eivät häiritse puvun mallin hahmottamista. Itse olin fiksuna valinnut ylleni mustat liivit, jotka vilkkuivat iloisesti kaiken valkoisen keskellä. Liivieni kupit olivat myös liian kovat ja topatut, joten pukujen istuvuus jäi vähän arvailujen varaan. Monessa puvussa on yläosa niin tuettu, ettei ainakaan pienempirintainen morsian edes tarvitse rintaliivejä, joten sovitukseen kannattaa ottaa toppaamattomat liivit. Lisäksi ei ehkä kannata valita kaikista pienimpiä stringejä sovitukseen, sillä joudut pyörimään alusvaatteisillasi vieraan myyjän edessä, eivätkä kopin verhot tai ovi ole aina välttämättä kiinni!

Varsinkin ensimmäisellä kerralla on hyvä kokeilla rohkeasti erilaisia pukuja. Koska olin ihastunut pitsiin, keräsimme rekeiltä kaikki puvut, joissa oli pitsiä tavalla tai toisella. Näin pääsin kokeilemaan hyvin erimallisia pukuja. Puhtaanvalkoinen väri karsiutui heti alkumetreillä, kun näin ivoryn väristen pukujen keskellä yhden puhtaanvalkoisen puvun. Omaan silmääni se näytti harmaalta ja liian kovalta, ja ivory sopi paremmin vanhahtavaan pitsiseen tyyliin, jonka perässä olin. Jollekin toiselle puhtaanvalkoinen voi taas hyvinkin olla juuri se oikea väri, esimerkiksi ystäväni sovittama graafisen linjakas puku oli upea kylmän, puhtaan valkoisen värisenä.

Vaikeinta sovittamisessa oli, että suurin osa mallipuvuista oli liian isoja tai pieniä. Voi siis olla, että jokin upea puku jäi minultakin huomiotta koska en saanut sitä vedettyä ylleni, tai mallikappale roikkui päälläni kuin säkki. Pitäisi muistaa, että lähes jokaista pukua pitää tai kannattaa muokata edes hitusen, jotta se istuu juuri omaan vartaloon ja tyyliin parhaiten. Myyjä osaa varmasti kertoa, voiko kyseistä pukua muokata, ja kuinka paljon. Puvuissa on yleensä muutosvaraa noin yhden koon verran. Myyjä voi myös kursia liian suuren puvun parilla neulalla kasaan, niin että se istuu paremmin ylle sovittaessasi. Muutostöitä sinänsä ei pidä pelätä, sillä pienelläkin lisätyöllä voi saada pukuun juuri sen pienen lisän, joka tekee siitä sinulle sopivan.  Siitä huolimatta ei kauniskaan puku ikävä kyllä vain tunnu yleensä omalta, jos se ei sovittaessa istu lähellekään kuin hansikas. Toisaalta tästäkään ei kannata turhaan murehtia. Maailma on pullollaan kauniita pukuja ja jo olemassa olevien mallien vertaaminenkin on tarpeeksi hankalaa, jotta liikaa aikaa kannattaisi kuluttaa sen miettimiseen, miten niitä kaikkia voisi mahdollisesti muokata.
 
Ota puvuista kuvia, jos se vain on mahdollista (joissain myymälöissä kuvaaminen on ikävä kyllä kielletty). Muutaman puvun jälkeen on jo yllättävän vaikeaa muistaa, missä olikaan se kivoin helma tai minkä yläosa ei istunut kunnolla. Myös eri paikoissa ja eri päivinä sovitettuja pukuja on hankala verrata, jos ei ole kuvamateriaalia avuksi. Seuraavaksi muutama omalta reissultani talteen jäänyt maistiainen sovituksista: 

Keräilyerämme pitsien laaduissa oli paljon eroja, mutta tässä puvussa oli todella kaunis, arvokkaan näköinen pitsikangas. Yläosa kuitenkin oli niin topattu, että pieni rintavarustukseni näyttää kolminkertaistuneen. Vyötärölle kiinnitetty strassi ei ollut mieleeni, mutta hyvä uutinen on, että niin tästä kuin useimmista muistakin puvuista strassit saa ratkottua ongelmitta irti, jos ne eivät miellytä.

Sydämenmuotoinen kaula-aukko tässä tylliunelmassa sopi minulle hyvin (mustat rintaliivit taas eivät...). Hattaramainen helma on upean Disney-prinsessamainen, mutta liian muhkea makuuni. Pitsiset olkaimet olivat ihanan herkät ja opimme myös, että olkaimet voi halutessaan teettää helposti lähes mihin tahansa pukuun. Hyvä muutosidea, jos olo tuntuu alastomalta olkaimettomassa häämekossa!

 Tämä puku oli kauniin yksinkertainen, ja kauttaaltaan romanttisella pitsillä päällystetty. Kaunis laahus on vihkitilaisuudessa varmasti näyttävä alttarille levitettynä. Laahuksen kanssa on kuitenkin hankala liikkua muualle kuin eteenpäin, ja etenkin meidän pienessä juhlatilassamme laahus pitäisi nostaa ylös käytännössä koko juhlan ajaksi. Kokeilimme useamman puvun kanssa miltä laahuksen nostaminen näyttäisi. Moni puvuista menetti ikävästi mallinsa, kun laahus synnytti taakse tönkön ”pyrstön”. Laahuksen voi onneksi kuitenkin yleensä poistaa helposti – se vain leikataan pois ja helma siistitään samoin kuin pukua lyhennettäessä. Helman pitsireuna ei myöskään estä mekon lyhentämistä, sillä pitsireunus on usein onneksi erikseen helman reunaan ommeltu nauha, jonka voi irrottaa ja ommella takaisin lyhennettyyn helmaan.

Sovitusreissun lopputuloksena päädyin varaamaan viimeisessä kuvassa olevan puvun muutamaksi päiväksi, jotta voisin sulatella asiaa vielä hetken aikaa kotona. Helmaa pitäisi tässä puvussa lyhentää ja samalla haluaisin poistaa myös laahuksen. Mekko oli kuitenkin hyvässä alennuksessa ja muutostyöt toisivat hintaa lisää vain noin satasen verran. Ensimmäiset sovituskokemukset ovat nyt pulkassa, monta hyvää vinkkiä taskussa sekä yksi hääpuku varauksessa - ei ollenkaan huono saldo!

Kaason kunniatehtävä

Kun Morsian esitti minulle kysymyksen kaason tehtävään ryhtymisestä, suostuin tietenkin heti. Mitään kokemusta tai kunnollista tietoa kaason yleisistä tai vähemmän yleisistä tehtävistä ei ennestään päästä löytynyt, ja ajattelinkin, että kaason tehtäviin kuuluu polttareiden järjestäminen ja häämekon metsästäminen morsiamen kanssa. Lyhytmuotoisen briiffauksen (lue: sain paperilla listan minulle kuuluvista tehtävistä) jälkeen aloin tarkemmin ymmärtää, että kaasolla todella on osuus häiden järjestämisessä. Tehtävät olivat pienimuotoinen yllätys minulle, etenkin, kun huomasin lupautuvani handlaamaan järjestelyjä ja olemaan äänessä juhlissa. Tätä puolta en nimittäin osaa luonnostaan hyvin, siis sitä esiintymistä ja äänessä olemista! Otin kuitenkin haasteen innolla, mutta myös pienellä kauhulla vastaan. ;)

Puheen pitämistä osaan jännittää jo tässä vaiheessa, siinä se oma esiintymiskammo varmasti parhaiten tulee esille. Oma avomieheni joutuu todennäköisesti kuulemaan kyllästymiseen saakka valmisteilla olevan puheeni ennen hääpäivää, kun yritän lievittää jännitystäni. Vaikka puhetta jännitänkin, tiedän haluavani sellaisen pitää rakkaalle hääparille. Tosin omien kyynelkanavien sulkemista pitää vielä harjoitella, jotta vieraat ja hääpari saisivat jotain selvääkin puheestani, eivätkä meikkini valuisi noroina pitkin naamaa ja hienoa mekkoa...

Parasta varmasti kaason tehtävissä tulee olemaan askartelu ja muu koristelu, sillä nautin suunnittelemisesta ja käsillä tekemisestä. Myös polttareiden järjestäminen on varmasti kivaa, mutta niistä suunnitelmista en vielä voi paljastaa sen enempää. Mekon etsintään en ehkä ehdi mukaan, sillä Morsian on siinä jo aika hyvässä vauhdissa. Onneksi mekkojen kommentointia voi suorittaa myös etänä puhelimen ja kuvaviestien välityksellä!

Olen todella iloinen siitä, että Morsian pyysi juuri minut kaasoksi. Haluankin auttaa parhaani mukaan unelmahäiden luomisessa, järjestämisessä ja toteutuksessa niin, että sekä Morsian että Sulhanen voivat nauttia tärkeästä päivästään ja muistella sitä lämmöllä myöhemminkin.