Tässä onkin ensimmäinen vinkki hääpuvun etsintään - älä lähde matkaan yksin. Ota mukaan kaaso, ystävä, äiti tai muu tuttu, ainakin kun olet sovittamassa ensimmäistä kertaa. Tulet tarvitsemaan apua, tukea, kannustusta, huumorintajua sekä kriittistä näkemystä. Myyjä otti kyllä meidät vastaan ja kysyi alkuun ajatuksiani hääpuvusta, mutta tämän jälkeen meidät ohjattiin hääpukuja pullistelevien rekkien keskelle keskenämme valitsemaan sopivia ehdokkaita. Siinä paljoudessa olisi ensimmäinen ahdistus iskenyt heti ilman kaveria. Yhdessä saimme kuitenkin sovittua strategian ja poimimme kumpikin edes vähän sinne päin olevia pukuja eri suunnista. Myyjä ei lopulta itse tuonut minulle kuin yhden puvun sen jälkeen, kun olin sovittanut kaikki itse poimimamme kandidaatit. Lisäksi hän ei ottanut kantaa missään vaiheessa siihen, miten puvut hänen mielestään istuivat – tai eivät. Kaverin tuki on siis kullanarvoista.
Kun kuutisen pukua oli tarttunut matkaan, alkoi sovittaminen. Seuraava opetus: valitse alusvaatteet tarkkaan. Rintsikoiden on hyvä olla olkaimettomat, jolloin olkaimet eivät häiritse puvun mallin hahmottamista. Itse olin fiksuna valinnut ylleni mustat liivit, jotka vilkkuivat iloisesti kaiken valkoisen keskellä. Liivieni kupit olivat myös liian kovat ja topatut, joten pukujen istuvuus jäi vähän arvailujen varaan. Monessa puvussa on yläosa niin tuettu, ettei ainakaan pienempirintainen morsian edes tarvitse rintaliivejä, joten sovitukseen kannattaa ottaa toppaamattomat liivit. Lisäksi ei ehkä kannata valita kaikista pienimpiä stringejä sovitukseen, sillä joudut pyörimään alusvaatteisillasi vieraan myyjän edessä, eivätkä kopin verhot tai ovi ole aina välttämättä kiinni!
Varsinkin ensimmäisellä kerralla on hyvä kokeilla rohkeasti erilaisia pukuja. Koska olin ihastunut pitsiin, keräsimme rekeiltä kaikki puvut, joissa oli pitsiä tavalla tai toisella. Näin pääsin kokeilemaan hyvin erimallisia pukuja. Puhtaanvalkoinen väri karsiutui heti alkumetreillä, kun näin ivoryn väristen pukujen keskellä yhden puhtaanvalkoisen puvun. Omaan silmääni se näytti harmaalta ja liian kovalta, ja ivory sopi paremmin vanhahtavaan pitsiseen tyyliin, jonka perässä olin. Jollekin toiselle puhtaanvalkoinen voi taas hyvinkin olla juuri se oikea väri, esimerkiksi ystäväni sovittama graafisen linjakas puku oli upea kylmän, puhtaan valkoisen värisenä.
Vaikeinta sovittamisessa oli, että suurin osa mallipuvuista oli liian isoja tai pieniä. Voi siis olla, että jokin upea puku jäi minultakin huomiotta koska en saanut sitä vedettyä ylleni, tai mallikappale roikkui päälläni kuin säkki. Pitäisi muistaa, että lähes jokaista pukua pitää tai kannattaa muokata edes hitusen, jotta se istuu juuri omaan vartaloon ja tyyliin parhaiten. Myyjä osaa varmasti kertoa, voiko kyseistä pukua muokata, ja kuinka paljon. Puvuissa on yleensä muutosvaraa noin yhden koon verran. Myyjä voi myös kursia liian suuren puvun parilla neulalla kasaan, niin että se istuu paremmin ylle sovittaessasi. Muutostöitä sinänsä ei pidä pelätä, sillä pienelläkin lisätyöllä voi saada pukuun juuri sen pienen lisän, joka tekee siitä sinulle sopivan. Siitä huolimatta ei kauniskaan puku ikävä kyllä vain tunnu yleensä omalta, jos se ei sovittaessa istu lähellekään kuin hansikas. Toisaalta tästäkään ei kannata turhaan murehtia. Maailma on pullollaan kauniita pukuja ja jo olemassa olevien mallien vertaaminenkin on tarpeeksi hankalaa, jotta liikaa aikaa kannattaisi kuluttaa sen miettimiseen, miten niitä kaikkia voisi mahdollisesti muokata.
Ota puvuista kuvia, jos se vain on mahdollista (joissain myymälöissä kuvaaminen on ikävä kyllä kielletty). Muutaman puvun jälkeen on jo yllättävän vaikeaa muistaa, missä olikaan se kivoin helma tai minkä yläosa ei istunut kunnolla. Myös eri paikoissa ja eri päivinä sovitettuja pukuja on hankala verrata, jos ei ole kuvamateriaalia avuksi. Seuraavaksi muutama omalta reissultani talteen jäänyt maistiainen sovituksista:
Keräilyerämme pitsien laaduissa oli paljon eroja, mutta tässä puvussa oli todella kaunis, arvokkaan näköinen pitsikangas. Yläosa kuitenkin oli niin topattu, että pieni rintavarustukseni näyttää kolminkertaistuneen. Vyötärölle kiinnitetty strassi ei ollut mieleeni, mutta hyvä uutinen on, että niin tästä kuin useimmista muistakin puvuista strassit saa ratkottua ongelmitta irti, jos ne eivät miellytä.
Sydämenmuotoinen kaula-aukko tässä tylliunelmassa sopi minulle hyvin (mustat rintaliivit taas eivät...). Hattaramainen helma on upean Disney-prinsessamainen, mutta liian muhkea makuuni. Pitsiset olkaimet olivat ihanan herkät ja opimme myös, että olkaimet voi halutessaan teettää helposti lähes mihin tahansa pukuun. Hyvä muutosidea, jos olo tuntuu alastomalta olkaimettomassa häämekossa!
Tämä puku oli kauniin yksinkertainen, ja kauttaaltaan romanttisella pitsillä päällystetty. Kaunis laahus on vihkitilaisuudessa varmasti näyttävä alttarille levitettynä. Laahuksen kanssa on kuitenkin hankala liikkua muualle kuin eteenpäin, ja etenkin meidän pienessä juhlatilassamme laahus pitäisi nostaa ylös käytännössä koko juhlan ajaksi. Kokeilimme useamman puvun kanssa miltä laahuksen nostaminen näyttäisi. Moni puvuista menetti ikävästi mallinsa, kun laahus synnytti taakse tönkön ”pyrstön”. Laahuksen voi onneksi kuitenkin yleensä poistaa helposti – se vain leikataan pois ja helma siistitään samoin kuin pukua lyhennettäessä. Helman pitsireuna ei myöskään estä mekon lyhentämistä, sillä pitsireunus on usein onneksi erikseen helman reunaan ommeltu nauha, jonka voi irrottaa ja ommella takaisin lyhennettyyn helmaan.
Sovitusreissun lopputuloksena päädyin varaamaan viimeisessä kuvassa olevan puvun muutamaksi päiväksi, jotta voisin sulatella asiaa vielä hetken aikaa kotona. Helmaa pitäisi tässä puvussa lyhentää ja samalla haluaisin poistaa myös laahuksen. Mekko oli kuitenkin hyvässä alennuksessa ja muutostyöt toisivat hintaa lisää vain noin satasen verran. Ensimmäiset sovituskokemukset ovat nyt pulkassa, monta hyvää vinkkiä taskussa sekä yksi hääpuku varauksessa - ei ollenkaan huono saldo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti