Pienissä häissä

Yksi pitkäaikaisimmista kavereistani laittoi loppusyksystä tekstarin, jossa kertoi menneensä kihloihin. Mikä ihanan onnellinen uutinen! Juuri olin miettinyt, ettei kukaan kavereistani taida rouviintua ennen minua, joten oli aivan ihanaa että tämä ystävä ehti ensin! Ehkä meidän kihlautumisemmekin toimi jonkinlaisena kannusteena tälle ikuisuuden yhdessä olleelle parille? He eivät enää halunneet viivytellä yhtään kauempaa kuin olisi pakko, joten häitä juhlittaisiin jo kuukauden päästä kihloista, heidän vuosipäivänään. Kuten aikataulustakin voi päätellä, he halusivat mennä naimisiin pienemmällä kaavalla, "tekemättä siitä sen suurempaa numeroa".

Puhelimet ja sähköpostit alkoivat heti vilistä kaveriporukassamme, kun yritimme löytää sopivaa polttariviikonloppua ennen hääpäivää. Nopeasti kuitenkin jouduimme hyväksymään totuuden, ettei polttareiden järjestäminen tällä aikataululla olisi mitenkään mahdollista. Ystäväporukan ensimmäinen morsian ei kuitenkaan onneksi pahastunut ollenkaan kun esitimme hänelle, että polttareita voitaisiin viettää vasta jälkikäteen.

Hääviikonloppu oli juuri heidän tyylisensä. Vihkiminen tapahtui perjantaina paikallisessa maistraatissa vanhempien ja sisarusten läsnä ollessa, ilman räätälöityjä valoja, kaasoja tai bestmania. Tämän jälkeen tuore aviopari kahvitteli perheensä parissa. Seuraava päivä oli omistettu kavereiden häävastaanotolle parin uudessa kodissa. Me morsiamen ystävät saavuimme puolisoinemme yhtenä joukkona paikalle illansuussa. Morsian ja sulhanen olivat laittautuneet parhaimpiinsa ja olivat todella upeita, vaikkei morsiamella nähtykään valkoista pukua eikä sulhasella frakkia saati edes puvun takkia. Myös me vieraat kunnioitimme päivää juhlavaatteissa. Taisinkin nähdä tämän joukon miespuoliset ensimmäistä kertaa suorissa housuissa ja kauluspaidoissa! Ylipäätään on harvinaista, että pääsemme kaikki näin samalla kertaa koolle, joten tilanne oli ainutlaatuinen.

Aviopari on paneutunut viineihin, joten juomatarjoilut olivat erinomaiset alkumaljasta lähtien, sekä alkoholilla että ilman. Nälkääkään ei tarvinnut kärsiä, sillä tarjolla oli erilaisia voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja salaattia. Heillä oli myös todella kaunis, mustavalkoinen hääkakku, joka oli erittäin herkullinen. Täytteenä oli syksyyn sopivasti omenahilloketta! Kakku oli kuorrutettu valkoisella vaahtokarkkimassalla ja koristeltu mustilla ruusuilla sekä hääparin nimikirjaimilla, ja sopi heille kuin nenä päähän. Kaikki tarjoilut kakku mukaanlukien olivat hääparin läheisten omin käsin tekemiä. Hääpaikan koristeiden virkaa hoitivat kynttilät sekä morsiuskimppu maljakossa.

Istuimme ulkosalla pitkään ja nauru raikui. Ilta oli kuin  rennon hauska illanvietto kavereiden kanssa, mutta pienellä upgradella. Oli virkistävää huomata miten lyhyessä ajassa ja pienellä vaivalla saa järjestettyä ihanat hääjuhlat! Näissä häissä oli kaikki tarpeellinen, ja kaikki tämä oli tehty muutamassa viikossa. Ja ennen kaikkea, ilman yletöntä stressiä ja selkänahasta raavittua rahoitusta. Tällaisesta realismistahan minäkin lähdin liikkeelle, ennen kuin häähössötys vei mukanaan... Esimerkki palautti taas hiukan maan pinnalle, ja toi omien häiden suunnitteluun perspektiiviä.  Ennen kaikkea juhlista jäi todella hyvä mieli, niin hääparille kuin vieraillekin!

Ensimmäiset päätökset

Kihlat tarkoittavat mielestäni sitä, että naimisiin mennään lähivuosina. Emme Sulhasen kanssa kuitenkaan olleet ajatelleet, että hääjärjestelyihin ryhdyttäisiin saman tein kihlauksen jälkeen. Kun asia tuli puheeksi tajusimme kuitenkin pian, että muutama asia oli meille jo päivänselvä. Olemme itse asiassa jo vuosia tienneet, missä hääjuhlamme haluamme pitää. Ja jos päätyisimme kirkkovihkimiseen, olisi oikea kirkkokin jo tiedossa. Toukokuu oli kauniin aurinkoinen ja vehreä, ja huomasimme ajattelevamme, ettei tämä olisi ollenkaan huono vuodenaika viettää häitä. Miksi siis turhaan lykätä niitä, ja huomata vuosien kuluttua ettei vihille ole vieläkään päästy? Soitin juhlapaikkaan, joka oli jo alkanut ottaa vastaan varauksia ensi kesälle. Toukokuulta löytyi vapaa viikonloppu tasan vuoden päästä, ja pian se oli jo varattu!

Juhlapaikkaamme en paljasta vielä. Itse rakennus ei ole millään tavalla erikoinen, mutta paikka jossa se sijaitsee on meille molemmille tärkeä. Olemme kumpikin viettäneet jo lapsuudessa aikaa siellä, ja yhdessä teemme sinne retkiä usein - pyörällä tai kävellen, uimaan tai piknikille. Jossain vaiheessa huomasimme, että paikkaa voi vuokrata juhliin, ja aloimme leikkiä ajatuksella, että häämme pidettäisiin siellä. Ihanaa, että siitä tulee nyt totta! Myös vieraissa tulee olemaan useampi, joilla on omia muistoja paikasta. Juhlat pidetään meren rannalla, ja uskon, että maisema tulee olemaan upea - meri kun on säästä riippumatta aina vaikuttava. Juhlatilan pieni koko rajoittaa vierasmäärää, joka ei haittaa meitä, päinvastoin. Emme Sulhasen kanssa kumpikaan nauti suuren väkijoukon keskipisteenä olemisesta. Paikka ei ole myöskään turhan hieno, vaan sopii yksinkertaisuudessaan meille. Tärkeää on myös, että juhlapaikkaan voi tuoda haluamansa cateringin tai vaikka tehdä ruuat itse. Meidän häissämme ei tulla näkemään tajunnan räjäyttävää ohjelmaa, mutta toivottavasti siellä nautitaan hyvästä ruuasta. :)

Olen aina halunnut kirkkohäät, ja jo rippikouluikäisenä päätin missä kirkossa haluan mennä naimisiin. Sulhanen ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut kirkkoon, joten hänelle se tarkoittaisi sekä rippikoulun että kasteen läpikäymistä. En halua painostaa häntä sellaiseen, joka ei sovi hänen ajattelutapaansa, joten Sulhanen saa siis päättää, pidetäänkö vihkiminen kirkossa vai ei. Pelkkää siunausta kirkossa en halua, koska mielestäni vihkiminen pitää tapahtua hääpäivänä. Jos siis kirkkohäitä ei tule, meidät vihitään juhlapaikalla, kallioilla merenrannassa. Ei yhtään huono vaihtoehto sekään!