Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Suurena makean ystävänä petyin melkoisesti hääkakkutarjontaan cateringia valitessamme. En tiedä olenko kummajainen, mutta koska kakkuja tilataan jo niin synttäreille, ristiäisiin kuin läksiäisiinkin, kuvittelisin konditorioiden hääkakkuvalikoimassa olevan jotain erityistä. Joissain pitopalveluissa oli tarjolla lähinnä muutama perinteinen kakku, eli tutut mansikkatäytekakku, kinuskikakku tai prinsessakakku. Harva ehkä nykyaikana haluaa vanhaa kunnon kermakakkua häihinsä. Tosin prinsessakakku ei mielestäni olisi ollenkaan huono valinta hääkakuksi, ja voisikin sopia hyvin Kaasolleni! Usein tällaiset vanhan ajan kakut ovat kuitenkin tehtailtuna versiona kaukana kotonatehdyn kakun mausta, ja kermavaahto tai kinuski jättää suuhun teollisen tunkkaisen maun.

Hyydytetyt juusto- tai moussekakut ovat varmasti raikkaammalla otteellaan monen nuoren parin mieleen, ja niitä löytyi usean pitopalvelun listoilta. Pettymyksekseni yhteistyökumppanina oli usein Kakkugalleria. Älkää ymmärtäkö väärin. Kakkugallerian kakuissa ei ole mitään vikaa, makuyhdistelmät ovat erittäinkin hyviä ja kakut kauniita. Mutta hääkakut ovat suoraan heidän vakiovalikoimistaan ja olen syönyt varmasti jo niistä jokaikistä erilaisissa työpaikan tilaisuuksissa. Häissäni en halua muistella entisen työkaverini lähtöä tai onnistunutta projektia. Miksei hääkakkuja varten ole omaa valikoimaa? Tai miksei normaalivalikoima vaihtuisi vähän rivakammin?

Flow Cateringin toinen yhteistyökumppani hääkakkujen suhteen on Chjoko. Myös heillä hääkakut ovat normaalilistan kakkuja, mutta heidän tarjontaansa en ole ehtinyt syödä läpi, ja se vaihtuukin vuosittain. Kakut ovat todella houkuttelevan näköisiä ja varmasti täyttävät taidolla jokaisen suklaanhimon. Vaikka olen suklaan suurkuluttaja, keväthäihin en kuitenkaan valitsisi suklaakakkua. Jos juhlisimme syksyn pimeydessä, kääntyisinkin todennäköisesti syntisen suklaisen herkun puoleen...

Sekä Chefs Gourmet Catering että valitsemamme Flow Catering tarjoavat myös tuusulalaisen Ph7:n kakkuja. Tämä oli meille uusi tuttavuus, joten selasimme kiinnostuneena valikoiman läpi. Perinteisten kerma- ja moussekakkujen lisäksi Ph7 valmistaa myös jenkkityylisiä hääkakkuja, jotka ovat ilmeisesti nyt myös trendikkäitä. Ulkomuodoltaan kakut ovatkin hulppeita. En kuitenkaan jaksa uskoa, että sisältö yltää näissä luomuksissa yhtä korkealle tasolle. Totuuden nimissä en tosin ole tällaisia kakkuja koskaan päässyt maistamaan, joten voin olla väärässäkin.

Ph7:n listoilta bongasimme yhden kiinnostavan yksilön, joka sopisi niin keväthäihimme kuin makuummekin, ja oli meidän silmissämme jotain uutta. Kirpeänmakeaa, keveää ja vaaleaa: raparperimarenkikakku, joka koostuu hasselpähkinäpohjasta, italialaisesta marengista, raparperimoussesta ja raparperihillokkeesta. Raparperihan on mitä mainioin kauden tuote loppukevään juhlaan ja rakastan sitä kaikissa muodoissa. Marenkia taas emme voi kumpikaan Sulhasen kanssa vastustaa. Kävimmekin Ateneuminkujalla Ph7:n myymälässä ostamassa ensimmäiset viralliset hääkakkumaistiaisemme: palan raparperimarenkikakkua, sekä kaveriksi mansikka-grandmarnier-kakkua.

Harmiksemme saimme todeta, että raparperia oli tuskin nimeksikään. Etsimämme keväinen kirpeys oli kaukana tästä kakusta, joka koostui suurimmaksi osaksi pelkästä marengista. Marenki yksinään ei tee kakkua, joten makuelämyksenä toiveita herättänyt ehdokkaamme oli siis mitäänsanomaton. Hasselpähkinäpohja oli lähinnä outo. Myyjältä saimme myös jo kuulla, ettei se olisi vaihdettavissa pähkinäallergikkoja suosivampaan vaihtoehtoon kuten manteliin. Olimme siis hääkakun etsinnässä palanneet lähtöruutuun.

En ole tähän päivään mennessä löytänyt vielä yhtään sydäntäni sykähdyttävää hääkakkua. Olen erittäin perso makealle, ja meillä päin ollaan myös aika kovia tekemään ihan itse suussasulavia leivonnaisia. Niin Kaasoni, mummoni, tätini, anoppini kuin jopa minä itse osaamme tekaista jos jonkinlaista herkkua omin käsin. Kun kerran tiedän mitä haluan, olenkin alkanut miettiä miksen tekisi itse (tai suvun voimin) omaa unelmien hääkakkuani? Olenko hullu, vai nimenomaan oikeilla jäljillä? Miten aikataulutan leivonnan, missä säilytän kakun, miten laitan sen esille?

Pienissä häissä

Yksi pitkäaikaisimmista kavereistani laittoi loppusyksystä tekstarin, jossa kertoi menneensä kihloihin. Mikä ihanan onnellinen uutinen! Juuri olin miettinyt, ettei kukaan kavereistani taida rouviintua ennen minua, joten oli aivan ihanaa että tämä ystävä ehti ensin! Ehkä meidän kihlautumisemmekin toimi jonkinlaisena kannusteena tälle ikuisuuden yhdessä olleelle parille? He eivät enää halunneet viivytellä yhtään kauempaa kuin olisi pakko, joten häitä juhlittaisiin jo kuukauden päästä kihloista, heidän vuosipäivänään. Kuten aikataulustakin voi päätellä, he halusivat mennä naimisiin pienemmällä kaavalla, "tekemättä siitä sen suurempaa numeroa".

Puhelimet ja sähköpostit alkoivat heti vilistä kaveriporukassamme, kun yritimme löytää sopivaa polttariviikonloppua ennen hääpäivää. Nopeasti kuitenkin jouduimme hyväksymään totuuden, ettei polttareiden järjestäminen tällä aikataululla olisi mitenkään mahdollista. Ystäväporukan ensimmäinen morsian ei kuitenkaan onneksi pahastunut ollenkaan kun esitimme hänelle, että polttareita voitaisiin viettää vasta jälkikäteen.

Hääviikonloppu oli juuri heidän tyylisensä. Vihkiminen tapahtui perjantaina paikallisessa maistraatissa vanhempien ja sisarusten läsnä ollessa, ilman räätälöityjä valoja, kaasoja tai bestmania. Tämän jälkeen tuore aviopari kahvitteli perheensä parissa. Seuraava päivä oli omistettu kavereiden häävastaanotolle parin uudessa kodissa. Me morsiamen ystävät saavuimme puolisoinemme yhtenä joukkona paikalle illansuussa. Morsian ja sulhanen olivat laittautuneet parhaimpiinsa ja olivat todella upeita, vaikkei morsiamella nähtykään valkoista pukua eikä sulhasella frakkia saati edes puvun takkia. Myös me vieraat kunnioitimme päivää juhlavaatteissa. Taisinkin nähdä tämän joukon miespuoliset ensimmäistä kertaa suorissa housuissa ja kauluspaidoissa! Ylipäätään on harvinaista, että pääsemme kaikki näin samalla kertaa koolle, joten tilanne oli ainutlaatuinen.

Aviopari on paneutunut viineihin, joten juomatarjoilut olivat erinomaiset alkumaljasta lähtien, sekä alkoholilla että ilman. Nälkääkään ei tarvinnut kärsiä, sillä tarjolla oli erilaisia voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja salaattia. Heillä oli myös todella kaunis, mustavalkoinen hääkakku, joka oli erittäin herkullinen. Täytteenä oli syksyyn sopivasti omenahilloketta! Kakku oli kuorrutettu valkoisella vaahtokarkkimassalla ja koristeltu mustilla ruusuilla sekä hääparin nimikirjaimilla, ja sopi heille kuin nenä päähän. Kaikki tarjoilut kakku mukaanlukien olivat hääparin läheisten omin käsin tekemiä. Hääpaikan koristeiden virkaa hoitivat kynttilät sekä morsiuskimppu maljakossa.

Istuimme ulkosalla pitkään ja nauru raikui. Ilta oli kuin  rennon hauska illanvietto kavereiden kanssa, mutta pienellä upgradella. Oli virkistävää huomata miten lyhyessä ajassa ja pienellä vaivalla saa järjestettyä ihanat hääjuhlat! Näissä häissä oli kaikki tarpeellinen, ja kaikki tämä oli tehty muutamassa viikossa. Ja ennen kaikkea, ilman yletöntä stressiä ja selkänahasta raavittua rahoitusta. Tällaisesta realismistahan minäkin lähdin liikkeelle, ennen kuin häähössötys vei mukanaan... Esimerkki palautti taas hiukan maan pinnalle, ja toi omien häiden suunnitteluun perspektiiviä.  Ennen kaikkea juhlista jäi todella hyvä mieli, niin hääparille kuin vieraillekin!