Kirkollisia kysymyksiä ja kriisejä

Nyt kun iso osa muista hääjärjestelyistä on edennyt hyvällä mallilla, on tullut aika suunnata huomiota myös itse vihkimiseen. Vaikka varsinainen naimisiinmeno tapahtuu vihkitilaisuudessa, se jää monella ainakin suunnittelussa vihkimisen jälkeisten juhlien varjoon.

Turun häämessuilla osallistuimme Kaason kanssa luentoon kirkkovihkimisestä. Luennolla käytiin hyvin läpi kaikki perusteet kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä, kuten vihkimisen edellytykset ja vihkikaava. Minua ainakin helpotti tieto siitä, että seurakunta huolehtii kyllä tilaisuuden sujuvuudesta, eikä meidän käytännössä tarvitse kuin tulla paikalle. Myöskään kovin paljoa suunniteltavaa vihkimisessä ei ole. Kanttorin kanssa tulee keskustella alku- ja päätösmusiikista sekä yhdestä tai kahdesta virrestä tai muusta musiikista tilaisuuden aikana. Ystävänihän on jo tulossa soittamaan kirkkoon, joten toivottavasti myös kanttori hyväksyy kappalevalinnan. Lisäksi tulee valita Raamatun pätkä, joka tilaisuudessa luetaan, sekä lupaako toisen kanssa olla myötä- ja vastoinkäymisissä vai aina kuolemaan saakka.

Meillähän kirkollisen vihkimisen edellytykset eivät vielä täyty, sillä Sulhanen ei ole minkään kristillisen kirkon jäsen saati sitten rippikoulun käynyt. Hän on kuitenkin nyt aloittanut ahkerana rippikoulun aikuisrippikouluryhmässä. Eri seurakunnan edustajien vetämiä keskustelevia tapaamisia on muutaman viikon välein, jonka lisäksi pappi saattaa ladata viestejä ja tehtäviä oppimisympäristöön verkossa. Riparin osallistujajoukko on kirjavaa niin taustaltaan kuin kirkkoon liittymisen perusteiltaankin. Tehtävät eivät aikuisriparilaisilla ole silkkaa kymmenen käskyn ja Isä Meidän tankkaamista ulkoa. Tarkoituksena on ainakin lukea yksi uskoa käsittelevä kirja - listalta löytyi esimerkiksi Jaakko Heinimäen Kafekismus. Kuten itse kukin omasta ripariajastaan muistaa, tulee rippikoululaisen myös osallistua muutamiin jumalanpalveluksiin. Itse keksimme tähän uuden tyylin: istuimme kotisohvalla iltapalaa syöden ja kuuntelimme tunnin mittaisen sunnuntaijumalanpalveluksen kotikirkostamme netin kautta!

Kävimme joulukirkossa vihkikirkossamme, ja tilaisuuden pitänyt pappi puhui hyvin ja tuntui mukavalta. Sulhanen ei lämmennyt suuremmin rippipappiinsa, joten ilmoitin vihkikirkkomme seurakuntaan, että haluaisimme vihkipapin heiltä. Olipa hyvä että otin yhteyttä, sillä sain kuulla, ettei vihkimistämme jostain syystä löytynyt heidän kalenteristaan lainkaan! Olen kuitenkin tehnyt alustavan varauksen jo toukokuussa ja virallisen lokakuussa, joten en ihan osannut odottaa heidän merkinneen vihkitilaisuuden vahingossa viime vuoden kalenteriin. No, joka tapauksessa meidän onneksemme kyseessä on pieni paikkakunta eikä kukaan muu ole ainakaan vielä päättänyt mennä vihille kyseisessä kirkossa samana päivänä kanssamme, joten virhe saatiin korjattua vahingoitta.

Vihkipappiamme emme edelleenkään saa tietää, sillä seurakunnalla on kaksi pappia, joiden työvuoroja keväälle ei vielä tiedetä. Lisäksi he ovat itse asiassa molemmat jättämässä seurakunnan, joten välttämättä kumpikaan heistä ei tule vihkimään meitä. Täytyy nyt vain luottaa, että joku pappi löytyy meidät vihkimään toukokuussa... Onko muilla pareilla vihkipapin löytäminen ollut helppoa, tai onko pappi vielä kysymysmerkki?

Vihkimisen edistämiseksi Sulhanen saa nyt ainakin keskittyä riparin suorittamiseen. Vasta pääsiäisenä tapahtuvan kasteen ja konfirmaation jälkeen voimme pyytää avioliiton esteiden tutkintaa. Ehkä alamme pikku hiljaa myös tutustua yhdessä mahdollisiin vihkimisessä luettaviin Raamatun kohtiin. Vinkatkaa muut, jos teillä on jotain lemppareita!

Kirkko on varattu!

Sulhanen ilmoittautui rippikouluun, joten meidät tullaan kuin tullaankin vihkimään kirkossa! Soitinkin jo tulevaan hääkirkkoomme, mutta he kertoivat ottavansa varauksia ensi kesälle vastaan vasta lokakuussa. Tänään kello yhdeksältä olin siis kärppänä puhelimessa, ja nyt kirkko on meidän tuona toukokuisena lauantaina. :)

Kiirehtiminen oli sikäli varmasti ihan turhaa, että kirkko on muutaman tuhannen ikääntyvän asukkaan maalaispaikkakunnalla, joten vihkipäivistä tuskin on kovaa kilpailua. Kuulemma toukokuulta löytyi tällä hetkellä yksi varaus ja kesäkuun alusta toinen. Muutenkin asenne oli suhteellisen rento. En tiennyt vielä, haluanko meidät vihkimään paikallisen papin, vai tuommeko papin mukanamme kotiseurakunnastamme. Heidän puolestaan voin palata asiaan vaikka kuukautta ennen häitä, joten ei stressiä siis siitä! Jos Sulhasen rippipappi osoittautuu hyväksi tapaukseksi, olisi mukava pyytää hänet myös vihkimiseen, joten jäämme siis odottelemaan riparia. Tarkoitus oli hoitaa rippikoulu nyt heti syksyllä, mutta Sulhanen pääseekin aloittamaan aikuisrippikouluryhmässä vasta ensi vuoden alussa. Konfirmaatio on tuolloin vasta huhtikuussa, eli kuukautta ennen vihkimistä, joten siinä tietysti yksi jännitysmomentti lisää. Mitä jos hän reputtaa rippikoulun ja joutuu uusintaan? ;)

Vihkiminen on varattu kello kahdeksi. Mielestäni aika on passeli, sillä vieraat ovat ehtineet vielä syödä lounaan kotonaan. Olenkin jo joutunut pohtimaan alustavaa runkoa hääpäivän ohjelmalle, ja palset alkavat loksahdella paikoilleen. Kirkosta on juhlapaikalle vähän alle tunnin matka, joten jos pääsemme lähtemään kirkolta kolmeen mennessä, voimme hyvin aloittaa juhlat neljältä. Yleiseen tervehtimiseen ynnä muuhun täytyy varmasti varata jonkin verran aikaa, joten ruokailemaan päästään varmaan viiden maissa. Tuolloin vieraita varmasti alkaakin jo huikoa. Eniten pelkään, että johonkin väliin jää liikaa tyhjää aikaa, ja vieraat tuskastuvat tai tylsistyvät. Odottelu, palelu ja nälän näkeminen ovat varmaan pahimpia peikkoja juhlien järjestäjälle!

Lisäksi jännitystä aiheuttaa kirkon sijainti, josta olen jo ensimmäiset negatiiviset palautteet kuullut. Juhlapaikka on kotipaikkakunnallamme, josta myös suurin osa vieraista on kotoisin. Vihkimisen vuoksi joudumme siis siirtymään hääpäivänä edestakaisin noin tunnin matkan. Aiomme kuitenkin luvata kutsussa, että järjestämme vieraille pyydettäessä kyydin kirkkoon ja sieltä juhlapaikalle. Vihkimiseenhän ei myöskään ole minun, Sulhasen ja kahden todistajan lisäksi kenenkään pakko tulla, jos se osoittautuu ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Sitä paitsi, jos sekä vihkiminen että juhlat olisivat samalla paikkakunnalla, emme kuulisi vastaavia valituksia, vaikka paikka olisikin pidemmän matkan päässä. Olenkin päättänyt ohittaa tuollaiset kommentit olankohautuksella. Nämä ovat meidän häämme, ja sekä vihkikirkolla että juhlapaikalla on meille erityinen merkitys, joten niistä myös pidämme kiinni.

Omat muistoni hääkirkostamme liittyvät muutamien maalaisjoulujemme joulukirkkoon. Muistan miten oikea joulukuusi valaisi täyttä kirkkosalia koruttomasti, mutta tunnelmallisesti. Kirkko on ulkoa vaatimattoman näköinen puukirkko, jota ympäröi hautausmaa. Sisällä vaaleansävyiset seinät on koristeltu raamattuaiheisilla maalauksilla. Tummat puiset penkit sekä opetuslasten kuvilla koristeltu saarnatuoli henkivät vanhaa tunnelmaa. Lähes kaksisataavuotisen kirkon tuoksu ja vanhan puun natina kuuluvat toki myös asiaan.

Tuosta ovesta ja tätä käytävää kävelemme ensi keväänä alttarille:

 

Kuva täältä