Kirkko on varattu!

Sulhanen ilmoittautui rippikouluun, joten meidät tullaan kuin tullaankin vihkimään kirkossa! Soitinkin jo tulevaan hääkirkkoomme, mutta he kertoivat ottavansa varauksia ensi kesälle vastaan vasta lokakuussa. Tänään kello yhdeksältä olin siis kärppänä puhelimessa, ja nyt kirkko on meidän tuona toukokuisena lauantaina. :)

Kiirehtiminen oli sikäli varmasti ihan turhaa, että kirkko on muutaman tuhannen ikääntyvän asukkaan maalaispaikkakunnalla, joten vihkipäivistä tuskin on kovaa kilpailua. Kuulemma toukokuulta löytyi tällä hetkellä yksi varaus ja kesäkuun alusta toinen. Muutenkin asenne oli suhteellisen rento. En tiennyt vielä, haluanko meidät vihkimään paikallisen papin, vai tuommeko papin mukanamme kotiseurakunnastamme. Heidän puolestaan voin palata asiaan vaikka kuukautta ennen häitä, joten ei stressiä siis siitä! Jos Sulhasen rippipappi osoittautuu hyväksi tapaukseksi, olisi mukava pyytää hänet myös vihkimiseen, joten jäämme siis odottelemaan riparia. Tarkoitus oli hoitaa rippikoulu nyt heti syksyllä, mutta Sulhanen pääseekin aloittamaan aikuisrippikouluryhmässä vasta ensi vuoden alussa. Konfirmaatio on tuolloin vasta huhtikuussa, eli kuukautta ennen vihkimistä, joten siinä tietysti yksi jännitysmomentti lisää. Mitä jos hän reputtaa rippikoulun ja joutuu uusintaan? ;)

Vihkiminen on varattu kello kahdeksi. Mielestäni aika on passeli, sillä vieraat ovat ehtineet vielä syödä lounaan kotonaan. Olenkin jo joutunut pohtimaan alustavaa runkoa hääpäivän ohjelmalle, ja palset alkavat loksahdella paikoilleen. Kirkosta on juhlapaikalle vähän alle tunnin matka, joten jos pääsemme lähtemään kirkolta kolmeen mennessä, voimme hyvin aloittaa juhlat neljältä. Yleiseen tervehtimiseen ynnä muuhun täytyy varmasti varata jonkin verran aikaa, joten ruokailemaan päästään varmaan viiden maissa. Tuolloin vieraita varmasti alkaakin jo huikoa. Eniten pelkään, että johonkin väliin jää liikaa tyhjää aikaa, ja vieraat tuskastuvat tai tylsistyvät. Odottelu, palelu ja nälän näkeminen ovat varmaan pahimpia peikkoja juhlien järjestäjälle!

Lisäksi jännitystä aiheuttaa kirkon sijainti, josta olen jo ensimmäiset negatiiviset palautteet kuullut. Juhlapaikka on kotipaikkakunnallamme, josta myös suurin osa vieraista on kotoisin. Vihkimisen vuoksi joudumme siis siirtymään hääpäivänä edestakaisin noin tunnin matkan. Aiomme kuitenkin luvata kutsussa, että järjestämme vieraille pyydettäessä kyydin kirkkoon ja sieltä juhlapaikalle. Vihkimiseenhän ei myöskään ole minun, Sulhasen ja kahden todistajan lisäksi kenenkään pakko tulla, jos se osoittautuu ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Sitä paitsi, jos sekä vihkiminen että juhlat olisivat samalla paikkakunnalla, emme kuulisi vastaavia valituksia, vaikka paikka olisikin pidemmän matkan päässä. Olenkin päättänyt ohittaa tuollaiset kommentit olankohautuksella. Nämä ovat meidän häämme, ja sekä vihkikirkolla että juhlapaikalla on meille erityinen merkitys, joten niistä myös pidämme kiinni.

Omat muistoni hääkirkostamme liittyvät muutamien maalaisjoulujemme joulukirkkoon. Muistan miten oikea joulukuusi valaisi täyttä kirkkosalia koruttomasti, mutta tunnelmallisesti. Kirkko on ulkoa vaatimattoman näköinen puukirkko, jota ympäröi hautausmaa. Sisällä vaaleansävyiset seinät on koristeltu raamattuaiheisilla maalauksilla. Tummat puiset penkit sekä opetuslasten kuvilla koristeltu saarnatuoli henkivät vanhaa tunnelmaa. Lähes kaksisataavuotisen kirkon tuoksu ja vanhan puun natina kuuluvat toki myös asiaan.

Tuosta ovesta ja tätä käytävää kävelemme ensi keväänä alttarille:

 

Kuva täältä