Kuten kuvasta näkyy, kohdallemme osui oli mielettömän kaunis, aurinkoinen, kirpeä syyspäivä. Parempaa säätä emme olisikaan osanneet toivoa alkupäivän ulkoiluun. Vuokrasimme Solvallan urheiluopistolta kahden hengen kanootit ja lähdimme räpiköimään Nuuksion Pitkäjärvelle. Meidät matkaan ohjeistanut ja varustanut nuorimies taisi arvata liikkeellä olevan polttariseurueen, sillä hän painotti useampaan kertaan, miten helposti kanootin saa kipattua ympäri. Kokemusta touhusta ei löytynyt sen enempää polttarisankarilta kuin homman järjestäneiltäkään, mutta pysyimme siitä huolimatta pinnalla jokaikinen. Tiimihenkeä kyllä vaadittiin, kun kaksi melojaa yritti saada yhteisen kanootin kulkemaan edes osan aikaa suoraan eteenpäin. Onneksi meillä ei ollut varsinaista päämäärää, eikä kiirettä mihinkään. Kirkas taivas, iloisen kirjava luonto ja kanootin rauhoittava lipuminen vedessä saivat kyllä äkkiä mielen meditoimaan.
Rantauduimme taidokkaasti järven pohjoispäässä ja lähdimme seuraamaan rannasta metsään johdattavaa kävelypolkua. Polku on yhdysreitti, joka kulkee Solvallasta kohti Haukkalampea ja Mustalampea, joiden ympäristössä ei voi välttyä viikonloppuisin lapsiperheiden joukkovaellukselta. Tästä suunnasta kulkijoita ei kuitenkaan ollut onneksi edes lauantaina ruuhkaksi asti, vaan saimme patikoida suhteellisen rauhassa. Paikalla ei myöskään ollut liikaa todistajia, kun hyydyimme kollektiivisesti eräissä jyrkästi nousevissa, loputtomilta tuntuvissa portaissa... Ennen yleisiä tulipaikkoja etsimme hyvän kalliopaikan Valklammelle päin ja nautimme ansaitut eväät. Sekä budjetista, että osallistujien ruokavalioista johtuen kaikki päivän ruoat olivat itse tehtyjä kasvisruokia. Soijapizzarullat, salaatti ja mustikkamuffinsit tekivät kauppansa ja termarista höyryävä tee ja kahvi lämmittivät ihanasti pysähdyksestä viilentynyttä oloa.
Takaisin päin matka kulki niin jalan kuin meloenkin menomatkaa rivakammin, kun alkulämmittelyt ja harjoitukset oli jo tehty. Yli kolmen tunnin reissun aikana tuli ruodittua päivänpolttavat kuulumiset, ja ihan huomaamatta myös kuljettua ihan kelpo matka. Taisimme meloa vähän tyylistä riippuen nelisen kilometriä ja suurin piirtein saman verran matkaa tuli tehtyä myös jalkaisin. Miten ihana olo tuleekaan raittiista ulkoilmasta, hyvästä seurasta ja liikunnan tuottamasta endorfiinista!
Seuraavat pari tuntia saimmekin rentouttaa kehoamme päivän rasituksista, sillä suuntana oli Flamingo Spa & Wellness. Tällä hetkellä Flamingon Spa on varmasti Suomen ainoa vastaavan luokan kylpylämaailma, ja 20 vuoden ikäraja on kieltämättä ihan mieluisa tällaisena aikuisten hemmottelupäivänä. Lilluimme lämminvesi- ja mineraalialtaissa ja hikoilimme erilaisissa saunoissa niin kauan kuin iho antoi myöden. Suosikiksi muodostui biosauna, jossa lämpötila oli vain kuutisenkymmentä astetta, mutta kosteusprosentti normaalia korkeampi. Biosaunassa järjestetään kuulemma muutaman kerran viikossa saunajoogaa, joka olisi sopinut tähän hetkeen loistavasti. Kaikki sisäänaikovat karpaasit kääntyivät nopeasti kannoiltaan kylmyyttä valittaen, joten saimme löhötä lauteilla ja venytellä lihaksiamme omassa rauhassamme, eikä uloskaan ollut kiire, kun lämpötila ei ollut tukahduttavan kuuma. Muutama muukin oli päättänyt viettää lauantaipäivää kylpylässä, joten muualla olo kävi välillä jo hiukan ahtaaksi. Piipahdimme myös vesipuiston puolella, mutta jäimme kaipaamaan kunnollista poreallasta, jollaista ei kummaltakaan osastolta löytynyt.
Kokonaisvaltaisen rentoutumisen jälkeen siirryimme jatkamaan iltaa meidän kotiimme, josta Sulhanen oli ystävällisesti suostunut lähtemään evakkoon tyttöjen illan alta. Vuorossa oli yhteinen ruoanlaittohetki, jonka tuloksena söimme illalliseksi kasvistäytteisiä täysjyvätortilloja ja jälkiruuaksi vegaaniversiota omenasuklaakakusta. Päivän ulkoilu ja saunominen alkoivat kieltämättä painaa silmäluomia etenkin kun vatsakin oli saatu täyteen. Luomupunaviinin ja kynttilänvalon kera maailmaa parannettiin kuitenkin vielä myöhään yöhön, sillä olimme sopineet koko porukan jäävän yöksi saman katon alle. Vasta myöhäisen herätyksen ja yhteisen aamupalan jälkeen oli aika päättää polttariviikonloppu. Tarkoituksena on vielä koostaa osallistuneiden kesken morsiamelle valokuvakirja muistoksi yhteisestä reippaasta syyspäivästä.
Toivottavasti myös tuore morsian nautti päivästään, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä polttaripäivä onnistui suunnitelmien mukaan ja oli hyvinkin täydellinen! Itse viettäisin omia polttareitani mieluusti jotenkin tähän tapaan - ilman yletöntä kiirettä, extremeä ja pröystäilyä. Kaaso: wink, wink! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti