torstai 1. toukokuuta 2014

License to marry

Ihan hullua, että nyt on toukokuu. Mehän menemme naimisiin toukokuussa! Sitä suuremmalla syyllä häärintamalla onkin sauhunnut, kun olemme hoitaneet asioita kuntoon.

Jonkin verran byrokratiaakin mahtuu avioliittoon aikovien matkaan, ja niitä on tässä nyt taklattu ahkerasti. Koska useampi asia on jäänyt näin myöhäiseksi, on myös hermojen pitämisen kanssa saanut toisinaan taistella. Tässä selvitystä muutamista luvista ja lomakkeista, joita olemme setvineet viime aikoina.

Kaste & konfirmaatio
Kirkollisen vihkimisen edellytyksenä on molempien vihittävien rippikoulun käyminen ja kirkkoon kuuluminen. Ainakin toisen kihlaparista tulee kuulua evankelis-luterilaiseen kirkkoon, toinen voi olla myös jonkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. Meidän tilanteemmehan oli se, että minä toivoin kirkollista vihkimistä, mutta Sulhanen ei ollut koskaan kuulunut kirkkoon. Hän päätti kuitenkin käydä rippikoulun, jotta saisin toiveideni mukaiset kirkkohäät.

Yritimme kovasti saada Sulhasen yksityisrippikouluun jo syksylle, mutta niin vain hänet laitettiin kevään aikuisrippikouluryhmään. Joka tapauksessa rippikoulu on nyt taputeltu (autoin ehkä hiukan läksyissä, jotta sain mielenrauhan...) ja pääsiäisenä koitti Sulhasen kasteen sekä konfimaation aika. Messu oli muuten samanlainen kuin tavallinenkin konfirmaatiomessu, mutta kastamattomilla rippikoululaisilla ei ollut alboja päällä, ja messun keskivaiheilla he siirtyivät kastemaljan luokse. Heidät kastettiin valelemalla päälakea vedellä, jonka jälkeen me kummit saimme pukea heille albat päälle. Sylissä ei tätä rippilasta tarvinnut pidellä, eikä hän myöskään päästänyt pienintäkään itkua. :)

Itse ajattelin, ettei konfirmaatiotilaisuus näin aikuisiällä olisi kovin juhlava. Meitä Sulhasen läheisiä oli paikalla vain muutama, emmekä järjestäneet suuria juhlia messun jälkeen. Olikin yllättävää, että joku riparilaisista oli kutsunut laajalti sukua paikalle, ja heillä oli niin pyhäpuvut kuin rippilahjatkin mukana. Kuten sanottu, messu kuitenkin pidettiin ihan täysimittaisena, yli tunnin tilaisuutena, ja sen jälkeen kaikille oli tarjolla myös kakkukahvit. Todistusten jaossa selvisi, että noin puolet rippikoululaisista oli menossa naimisiin, ja toinen puoli oli saanut kutsun kummiksi ja lähtenyt sen vuoksi riparille.Varmasti kirkko ottaa avosylin vastaan kenet tahansa jäseneksi aikovan, mutta luulisin että on kuitenkin hiukan turhauttavaa, kun syyt ovat lähinnä muualta kuin puhtaasta henkilökohtaisesta uskosta kumpuavia.


Avioliiton esteiden selvitys
Avioliiton esteiden tutkintapyyntö on jätettävä viimeistään 7 päivää ennen vihkitilaisuutta. Todistus avioliiton esteiden tutkinnasta on voimassa 4 kuukautta. Häämessujen kirkkoluennolla opin, että koska haluamme kirkkovihkimisen, pitää meidän kuitenkin odottaa tutkintapyynnön kanssa niin kauan, että tieto Sulhasen kasteesta ja konfirmaatiosta olisivat myös rekistereissä. Olemme siis joutuneet pidättelemään tämän asian kanssa niinkin pitkään, että vihkimiseen oli enää kuukausi.

Sekä Sulhasen rippipappi että meidän vihkipappimme käskivät meitä käymään seurakuntien palvelukeskuksessa jättämässä avioliiton esteiden tutkintapyynnön. Modernina morsiamena tiesin tietysti, että esteiden selvitystä voi hakea myös netissä. Lähdin täyttämään lomaketta maistraatin sivuilla, mutta pian sain oppia jälleen uuden koukeron. Kirkollisen vihkimisen edellytysten tutkiminen maistraatissa on mahdollista vain, jos rippikoulu on käyty vuonna 2011 tai aiemmin! Syynä tähän on seurakuntien käyttöönottama uusi rekisteri. Hienoa, että toimintoja yhdenmukaistetaan, mutta tehostaisin kyllä vielä sen verran, että asioinnin seurakuntaan päin voisi hoitaa nykymaailmassa sähköisesti... Sen enempää infoa en netistä löytänyt, joten nöyrryimme matkaamaan palvelukeskukseen hoitamaan asian kasvotusten.

Palvelukeskuksessa käynti sujui onneksi sutjakkaasti. Saimme kävellä suoraan pöydän ääreen ja ryhtyä täyttämään lomakkeita. Nyt olemme myös valinneet päivän kuulutuksillemme sekä vihki-ilmoitukselle paikallisissa lehdissä. Koska meidät vihitään toiseen seurakuntaan kuuluvassa kirkossa, meille annettiin myös vihkiraamattu jo nyt, jotta voimme viedä sen vihkipapillemme kirkkoharjoituksissa. Oikeastaan oli aika mukavaa konkreettisesti kävellä käsi kädessä anomaan esteiden selvitystä. Kun virkailijakin onnitteli meitä, alkoi tuleva vihkiminen tuntua taas todellisemmalta. :)

Sukunimi
Aion ottaa Sulhasen sukunimen vihkimisen myötä. En oikeastaan pohtinut asiaa sen syvällisemmin, mielestäni uusi nimeni on kivan kompakti, sukunimi kun lyhenee nykyisestä yli puolella. Uuden sukunimen rekisteröimiseksi riittää, kun ilmoitan nimenmuutoshaluni vihkipapille. Häiden jälkeen alkaa vasta varsinainen rumba, kun nimenmuutoksesta pitää ilmoittaa eri tahoille.

Jouduin kuitenkin jo pohtimaan asiaa, koska nykyinen passini vanhenee pari päivää ennen häitä, ja heti häiden jälkeisenä tiistaina joudun lähtemään työmatkalle Tanskaan. Selvitin passitoimiston kanssa asiaa, ja vaihtoehtoja oli kaksi: a.) hakea jo nyt uusi passi vanhalla nimelläni (ja sitten perään heti uusi passi uudella nimellä) b.) soitella maanantaina papille, jotta tämä rekisteröisi uuden nimeni kymmeneen mennessä aamulla, jotta voisin hakea express-passia yhteentoista mennessä - mikä ihana tapa viettää vapaapäivä tuoreena avioparina. :) Onnekseni työkaveri muistutti, ettei Tanskassa ole pakko olla passia, sillä pohjoismaalaisena riittää kun minulla on matkassa henkilökortti eli esimerkiksi ajokortti! Jätän siis suosiolla nämä paperihommat siihen kun olen rouva.

Ilmoitus alkoholitarjoilusta
Tästä vaatimuksesta luin ohimennen aprillipäivänä, ja luulin sen olevan pilaa. Mutta totta se on. Yksityistilaisuuden, kuten häiden alkoholitarjoilusta tulee tehdä ilmoitus poliisille, jos juhlat pidetään yleisessä juhlatilassa, jolla ei ole anniskelulupaa. Lupa ei maksa kuin 16 euroa, joten budjettia se ei kaada. Vaikeinta oli, kun ilmoituksessa tuli kertoa tarjottavien juomien laatu ja määrä. Juomat ovat se ainoa asia, jota emme ole vielä päättäneet! Annoin kuitenkin summittaiset arviot määristä, jotta sain tämänkin asian pois päiväjärjestyksestä.

Tervetuliaismaljamme, joka tuli juuri testattua vappuaaton kunniaksi

Nyt siis useampi virallinen tahokin on tietoinen häistämme. Eiköhän tässä ollut byrokratiaa hetken tarpeisiin, etenkin näin vappuna! Ensi kerralla sitten kevyemmillä aiheilla. :)

P.S. Tässä vielä linkki kirkkoon.fi-sivuston Avioliittoon vihkiminen -oppaaseen!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Vielä vähän juuttinarua

Nyt alkavat jokailtaiset askartelut olla loppusuoralla. Räikeän väriset vieraslahjat on naamioitu hiukan tyyliin sopivimmiksi. Ne ovat saaneet mukaansa pienen viestin vieraille, joka on kiinnitetty - milläs muullakaan kuin juuttinarulla! Hillitseekö tämä kääre tarpeeksi laatikoiden kirkuvia värejä?


Tässä taidonnäytteet myös kirkon portailla puhallettavien saippuakuplien hääasusta. Kaaso löysi nämä kuplat Turun Inspiraatiosta. Mielestäni ne ovat kivat ja hintakin oli oikein hyvä. Nyt niiden kyljissä kimaltelee hopeisia tarroja kutsukorttien mukaisesti. Ja sitä juuttinarua.




Juuttinaru taitaakin olla meidän häidemme teema... Mihinköhän sitä vielä keksisi kietoa, itsensä ympärille? :)

torstai 17. huhtikuuta 2014

Ajan kanssa kilpaa

Häpeällisen pitkä aika on taas kulunut viimeisestä päivityksestä. Syynä tähän hiljaisuuteen ovat hurjaa vauhtia laukkaavat päivät ja se tosiasia, että häitämme juhlitaan jo kuukauden päästä!

Mitkä sitten ovat tuntemukset neitiyden viimeisinä viikkoina? Tuntuu, että vuosi on vilahtanut hetkessä. Toisinaan jännittää aivan hirmuisesti. Välillä mietin, onko tässä kaikessa järjestelyssä mitään järkeä. Onneksi myös useasti koen onnistumista, helpotusta ja innostusta siitä, että asiat menevät juuri oikeaan suuntaan, ja häistä tulee aivan ihanat. Usein toivon, että päivä koittaisi jo.

Tekemistä riittää, mutta onneksi paljon on myös saatu hoidettua. Iso osa vapaa-ajasta kuluu kyllä tällä hetkellä jossain muodossa häiden parissa, sillä uskomattoman paljon pientä hankittavaa, selvitettävää ja hoidettavaa on jäänyt viime viikkoihin.

Kukkamaljakkoina käytettävien kymmenien lasipurkkien etikettien poisto ja juuttinarulla nyörittäminen ovat olleet mukavaa askaretta, kun töiden jälkeen ei jaksa enää rasittaa aivojaan, mutta kädet vielä toimivat. Sulhanenkin pääsi hääaskartelujen makuun hinkatessaan hiki otsalla tarroja irti juomatarjoilussa käytettävistä lasipulloista.


Tuikitärkeitä ostoksia olen tehnyt useammassa lompakkoystävällisessä kohteessa. Lasten leikkihuoneen pöytäliinan ja pari valkoista myrskylyhtyä shoppailin Hong Kongista, joka muuten myy kaikkia kynttilälyhtyjä 50% alennuksella. Tigerista mukaan tarttui puinen muistilappulaatikko vieraskirjaa varten; vieraat voivat kirjoittaa tervehdyksensä siis lapulle ja sujauttaa sen meille pullopostina Kaason koristelemaan lasipulloon.


Clas Ohlsonilta löysin vihdoin myös varsin passelit, paristokäyttöiset ja huomaamattoman vaaleat pallovalot, jotka voimme ripustaa kattoparruihin tunnelmavaloa luomaan.


Kaiken tilpehöörin haalimisen lisäksi viikkoihin on mahtunut paljon myös isompia asioita, kuten upeiden polttarieni juhlintaa (kiitos vielä kerran!), hääkukkien varausta, juhlapaikan nurkkien tutkimista, pöytäjärjestyksen suunnittelua, asusteiden hankintaa, Sulhasen rippikoulua ja cateringin kanssa palaveeraamista. Kaason kanssa olemme viettäneet nyt pari viikonloppua näiden asioiden tiimoilta, ja lisäksi puhelimet käyvät kuumina päivittäin. Tästä ja kaikesta muusta toivottavasti lisää seuraavissa postauksissa!

Ai niin, ja kaikki vieraamme ovat myös kunniakkaasti huolehtineet ilmoittautumisestaan! Kutsutuista vain muutama jää tulematta (hekin hyvistä syistä), ja heidän poissaoloonsa osasimmekin jo varautua. Vastaavasti listalle on tullut kolme uutta nimeä, kun mukaan on ilmoittautunut myös kutsulistalta puuttuneita aveceja. Tupa on siis täynnä, ja erityisen mahtavaa on se fiilis, että tunnemme kaikkien olevan oikeasti innolla tulossa juhliimme!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Häämarssi ja Raamatun luku

Odotellessamme, että vihkikirkkomme saa pappien ja kanttorien toukokuun vuorot sovittua, olemme nyt tainneet päättää Sulhasen kanssa, mitä musiikkia ja Raamatun tekstiä vihkimiseen haluaisimme! Täytyy sanoa, että kummastakaan aiheesta meillä ei ollut liiemmin etukäteismielipiteitä suuntaan tai toiseen, mutta google auttoi taas alkuun.

Häämarssin osalta ajattelin vain, että halusin jättää tutuksi tulleet Mendelhssonit ja Prinsessa Ruususet sivuun, ja löytää jotain kaunista ja meille sopivaa. Mitään kovin räväkkää se ei kuitenkaan tarkoita, sillä meillä ei ole lempielokuvia tai -bändejä, joiden musiikkia haluaisimme kanttorin ehdottomasti soittavan kirkossa. Myrskyluodon Maija on meidän molempien mielestä upea kappale, jota olemme välillä fiilistelleet jopa häävalssiksi. Se kuulostaa uruilla soitettuna todella vaikuttavalta, mutta voi kaikessa surumielisyydessään olla liikaa jo muutenkin herkkään tunnelmaan. Häämarsseja etsiessä ei voinut välttyä törmäämästä Marko Hakanpään urkuvideoihin, ja hänen tuotannostaan löysimmekin pian ehdokkaat sekä johdanto- että päätösmusiikiksi. Molemmat ovat mielestäni tilaisuuden arvoon hyviin sopivia, mutta iloisia ja keväisiä.

Sisääntulossa soitettaisiin siis ihanan keveä Hakanpään Kesäfanfaari (hidas kappale toivottavasti auttaa myös Morsianta hidastamaan askeleitaan):


Ja alttarilta pois marssittaisiin selkeästi reippaammin Trumpettisävelmän tahdissa (tässä kohdin voimme jo juhlistaa tuoretta liittoa vähän vapautuneemmin):


Mahtavatkohan nämä sävellykset olla jo yleisesti kanttoreiden ohjelmistossa? Molemmat ovat 2000-luvun tuotantoa, mutta ainakin jälkimmäinen on ainakin keskustelupalstojen mukaan ollut viimeisen vuosikymmenen ajan jo monella hääparilla käytössä.

Kirkkovihkimisessä pakolliseen Raamatunlukuun löytyy pari yleistä ja hyväksi havaittua vaihtoehtoa. Ensimmäinen Korinttilaiskirje ("Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus...") on toki kaunis ja vaikuttava, mutta on mielestäni ollut jotenkin aina hiukan liian paatoksellinen. Laulujen laulusta tuttu "Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten" on hieno, ja pidän sen ytimekkyydestä. Kun vastaan tuli tämä minulle ennestään tuntematon kohta samaisesta Laulujen laulusta, tuntui se kuitenkin itsestäänselvältä valinnalta meille:

Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi." Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. (Laul 2: 10-14)

Kirjaimellisestikin teksti sopii keväthäihimme, mutta pätkässä on paljon ihanaa luonnon symboliikkaa talven poistumisesta kevään tieltä, kasvun ihmeestä ja linnuista, joka viehätti meitä. Sateen aika on ohi, ja tarkoitus on jatkaa matkaa yhdessä kohti valoisia aikoja.

Onko muilla jo vihkimisen sisältö mietittynä? Oletteko löytäneet jotain ihan uusia tuulia vihkikaavaan?

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Maistiaisia menusta

Vertailessamme cateringvaihtoehtoja koin yllättävänä, etteivät monet ehdokkaat tarjonneet mahdollisuutta maistella ruokia etukäteen. Kaikki varmasti tunnistavat opiskelijaruokaloiden tavan nimetä ruokalajinsa roimasti sen makua hienommin. Samanniminen ruoka voi todellakin tarkoittaa aivan eri asiaa paikasta riippuen.  Etenkin, kun omia kokemuksia eri catering-yrityksistä ei ole ehtinyt kertyä, on niitä vaikeaa pisteyttää pelkän tekstin ja puheen perusteella. Mahdollisuus maisteluun olikin myös yksi Flow Cateringin valitsemisen puolesta puhuneista tekijöistä.

Punnitsimme kuitenkin pitkään haluammeko lopulta maistella ruoat etukäteen ja rikkoa hääpäivän ainutlaatuisuuden. Tuntuisiko menu silloin jo vanhalta jutulta? Onneksi Sulhasen ystävä tunsi hänet tarpeeksi hyvin todetakseen, että on huonompi vaihtoehto, jos odotamme suuria makuelämyksiä ja ruoka onkin pettymys hääpäivänä. Siinä vaiheessa asialle ei enää voisi tehdä mitään, ja se kyllä näkyisi etenkin Sulhasen naamasta! Varasimme siis maisteluajan, muutamia pikaisesti napattuja kuvamaistiaisia voitte nähdä ohessa.

 
Kutsuimme maisteluun mukaan vanhempamme, ja tilaisuus toimikin samalla mukavana yhteisenä hetkenä kaiken kiireen keskellä. Oli hyvä, että mukana oli erilaisia makumieltymyksiä ja ruokavalioita. Kahdestaan olisimme myös varmaan olleet liiankin pikkutarkkoja. Kun ruoka on niin työ kuin harrastus, on vaikeaa olla ajattelematta miten minkäkin suupalan olisi itse tehnyt.

 
Alkupalat ja pääruoka tarjoiltiin meille noutopöydästä erikseen, kuten oikeana juhlapäivänäkin. Alkuruokana tarjoiltavia pieniä coctailherkkuja oli kutakin varattu pari kappaletta per maistelija, lisäksi salaatteja ja leipää oli riittämiin. Alkupalat maistuivat hyvin, olivat sopivasti erityylisiä, kuten olimme ajatelleetkin, ja vanhemmilta ropisi kehuja. Itse pidämme juuri tällaisista pienistä suupaloista, jotka herättelevät eri makunystyröitä. Ainoastaan ulkonäkö jäi hiukan Sulhasta kaivelemaan, sillä hän arvostaa sitä, että myös ruoan esillepano on hiottu. Mutta toisaalta rennolla kädellä tehdyt annokset sopivat ihan hyvin häidemme tyyliin.

Pääruokaan siirryttäessä totesimme heti myös ensimmäisen muutostarpeen, joka osoitti, että maistelu oli hyvä päätös. Vasta syödessämme itse kokoamaamme menua läpi huomasimme, että peruna toistui liian monessa ruoassa. Päätimme siis korvata toisessa salaatissa parsan kaverina olleet varhaisperunat yrteillä, jotta vieraat eivät olisi jo aivan perunapäissään ennen pääruokaa.


Pääruokana häissämme tarjoillaan basilikamarinoitua karitsanfileetä salsa verde -kastikkeella ja peruna-parmesangratiinilla, jotka olivat toimiva yhdistelmä. Keväinen vihreä näyttää myös pirteältä kattauksessa. Halusimme itse pääruoaksi nimenomaan lihaa, joten tarjoamme kasvivaihtoehtona hummuspihvin, joka tuli nyt onneksi testattua kasvissyöjien toimesta. Koska pihvin pääraaka-aineena on kikherne, sen rakenne on hyvin kuiva. Siksipä kirjasimme ylös, että salsa verde tulee ehdottomasti kattaa noutopöytään niin, että sitä ymmärretään laittaa myös kasvispihvin kaveriksi. Lisäksi jäimme kaipaamaan vielä tuntuvampaa hummuksen makua, joten meille luvattiin, että niin valkosipulia kuin korianteriakin tullaan seuraavalla kerralla laittamaan runsaammalla kädellä. Jos lukijoissa on kasvissyöjiä, kuulen mielellään myös miltä hummuspihvi teistä kuulostaa?

Saimme maistella ruoat omassa rauhassamme, mutta juhlasuunnittelijamme ja keittiöpäällikkö olivat koko ajan saatavilla ja kävimme kaikki kommentit yhdessä hyvällä asenteella läpi. Tämän kokemuksen pohjalta suosittelen ehdottomasti maistelemaan oman menunsa ennakkoon, jos siihen vain on mahdollisuus. Nyt tiedämme mitä tulemme saamaan ja olemme päässeet vielä tekemään pikkuviilauksia, jotka olisivat häirinneet varmasti itse hääpäivänä. Voin myös luvata, ettei vieraille jää tämän menun jälkeen nälkä!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ruotsalaisromanttista insinööritaitoa

To do -listaa päivittäessäni tajusin, etten ole esitellyt hääautoamme, vaikka se oli yksi ensimmäisiä päivänselviä asioita häissämme. Tämä puute pitää toki hetimmiten korjata. Perhepiiristä kun löytyy sellainen kaunotar, ettei vieraita autoja ole tarvinnut katsella!

Tämä upea 50-vuotias klassikko sopii mielestäni hääautoksi täydellisesti, ja etenkin meidän maalaisromanttiseen teemaamme. Saanen esitellä hurmaavan vanhan rouvan, joka kuljettaa meidät kirkosta hääpaikalle:


Vaikka ladylla onkin jo hieman ikää, ei voinnissa ole moittimisen sijaa, vaan pääsemme kyllä varmasti ongelmitta ajoissa perille. Mutta koska itse kukin haluaa olla hääpäivänään parhaimmillaan, on rouvakin tällä hetkellä pienellä morsiuskuntoremontilla hiomassa ulkomuotoaan viimeisen päälle. Kulkupelin juhlapukua ei ole vielä valittu, mutta väri pysyy toki morsiamenvalkoisena. Ihaninta olisi koristella auto luonnonkukilla, mutta miten se olisi paras toteuttaa?

Paikoillenne, valmiit...

Otsikko viittaa sekä valmistuneisiin paikkakortteihin, että häävalmistelujen loppukirin alkamiseen. Kaksi kuukautta jäljellä, ja hurjasti ylivetämättömiä asioita to do -listalla! Nyt viimeistään alkaa jo jännittämään lähestyvää päivää. Stressaamaan tehtyjä ja tekemättömiä valintoja. Panikoimaan ajan kulumista.

Olen iltapuhteina tosiaan askarrellut paikkakortteja pöytiin. Koska halusin tuoda merellisyyttä kattaukseen, keksin aikaa sitten, että kauniit kivet voisivat toimittaa meillä paikkakorttien virkaa. Alunperin aioimme Sulhasen kanssa kerätä kiviä kesän reissuiltamme, jolloin niillä olisi myös oma tarinansa kerrottavanaan. Tarpeeksi pyöreiden kivien löytäminen luonnosta on kuitenkin haastavaa, etenkin kun sopivan kokoisia kiviä tarvitaan yli seitsemänkymmentä. Lisäksi en ollut varma, miten maalaisin harmaisiin kiviin vieraiden nimet. Plantagenista löytyi lopulta next best thing, kymmenen kilon säkki valkoisia koristekiviä.


Puntaroin jonkin aikaa tekstin väriä, mutta ajattelin mustan näyttävän turhan terävältä ja valitsin hopeisen tussin. Alla näette vilauksen lopputuloksesta. Parhaillaan pohdin, tulevatko ne oikeasti käyttöön vai eivät. Kivet ja teksti kimaltelevat valossa upeasti, mutta kaiken blingin sekä värien vaaleuden vuoksi nimestä saa selvää vain oikeasta suunnasta katsottuna. En ole vielä päättänyt onko se mielestäni hyvä vai huono piirre, ja näyttävätkö kiveni ennemmin lasten töherryksiltä kuin hääkoristeilta. Jokainen kivi on ainakin muodoltaan uniikki, tiedä sitten osaavatko vieraat arvostaa sitä vai ihmettelevätkö pöytään roudaamaani romua.

Vaikeaa enää tässä vaiheessa hahmottaa milloin suunnitelmat menevät överiksi. Kaaso yrittää onneksi muistuttaa parhaansa mukaan, että yksinkertainen on kaunista. Tuleeko muiden morsianten koskaan shoppailtua ja väkerrettyä yhtä sun toista, vaikka punainen lanka katosi jo ajat sitten?


Onneksi ihanat vieraamme ilmoittautuvat yksi toisensa jälkeen mukaan juhliin mitä mukavimmilla viesteillä. Silloin muistaa taas mistä tässä kaikessa on kyse - meidän kahden yhteisestä juhlasta tärkeiden ihmisten parissa. :) Tuskinpa tunnelmaan olennaisesti vaikuttaa se, kannanko lopulta pöytiin kilokaupalla kiviä vai en!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Puku plakkarissa!

Tänään koitti se odotettu ja pelätty hetki, kun komppaniamme lähti etsimään Sulhaselle pukua. Sulhanenhan ei todellakaan ole pukumiehiä, vaan viihtyy huppareissa ja skeittikengissä. Kaapista löytyy ainoastaan yksiin tuttavien häihin viime tipassa Dressmannilta juostu puku, jota käytetään silloin, kun on aivan pakko. Olimme päättäneet hankkia hiukan laadukkaamman tumman puvun, jota Sulhanen voisi jatkossa käyttää missä tahansa juhlissa häpeämättä. Sulhasen vanhemmat tukena suuntasimme toiveikkaina Stockmannin pukuosastolle.

Olemme Sulhasen kanssa aika babyfaceja, joten pukuosaston edustaja kuvitteli varmaan kyseessä olevan rippipuvun etsinnän, kun hän ohjasi meidät suoraan trendiosastolle. Tämä ei jäänyt kuitenkaan kaivelemaan, sillä siellä oli vastassa todella loistava, asiantunteva ja ystävällinen miesmyyjä, jonka kanssa sovitus sujui hyvin kivuttomasti. Hän juoksi edestakaisin hakien hyviä vaihtoehtoja eri hintaluokissa ja myös sieltä pukuosaston puolelta, kuunteli Sulhasta sekä muita makutuomareita, mutta uskalsi myös neuvoa ja kertoa mielipiteensä. Sovitimme mustan lisäksi harmaita ja tummansinisiä pukuja, Selectedistä Hugo Bossiin.

Lopullinen valinta tehtiin yksimielisesti. Tummanharmaa Tiger of Swedenin puolislimmi puku istui hienosti ja Sulhanen näytti siinä todella tyylikkäältä. Huom, myös siis Sulhanen totesi tyytyväisenä puvun tuntuvan ja näyttävän hyvältä päällä!


Hyvä ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan jatkoimme samalla taistelutahdolla sovittamaan kenkiä. Kengät ovat aina olleet Sulhaselle vaikea paikka myös maun, mutta etenkin hankalan lestin suhteen. Jalkavamma rajoittaa kenkämahdollisuuksia aika lailla. Anoppi kertoi myyjälle haasteet, ja tämä suuntasi Eccon ja Clarksin hyllyille. Ensimmäinen pari jalkaan ja se oli siinä. Sulhanen yllättyi, miten kengät tuntuivat jalassa paremmilta kuin jokapäiväiset skeittikengät, ja koska kenkien ulkonäkö oli perinteisen tyylikäs, hän oli tyytyväinen. Emme jääneet empimään, vaan lähdimme kasikerrokseen juhlistamaan uskomattoman hyvää ostosreissua! :)

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sormukset ja häärekvisiittaa mökiltä

Kävimme Sulhasen kanssa pitkästä aikaa mökillä. Yhtenä porkkanana toimivat sormukseni, jotka Kaaso oli jättänyt sinne pari viikkoa sitten haettuaan ne kultasepältä. Löysin siis Turun häämessuilta täydellisen Kohinoorin valkokultaisen rivisormuksen. Se sopii hienosti kihlasormukseeni, joka myöskin on valkokultaa, ja jossa on kolme pienen pientä timanttia lehtikuvion sisällä. Päätin jättää samaan syssyyn (sekä melkein samaan hintaan!) sekä kihla- että vihkisormukset pienennettäviksi ja kaiverrettaviksi Suomiselle.

Onpa tuntunut oudolta olla kuukausi ilman sormusta! Varsinkin alkuun hain jatkuvasti nimettömästä rinkulaa, ja säikähdin kun sitä ei ollutkaan. Talven kylmyyden pienentämissä sormissa kihlasormus on lähtenyt pyörimään ja valumaan, joten oli kyllä todella hyvä ratkaisu pienentää sitä hiukan. En tullut edes ajatelleeksi että pienennys olisi niin simppeliä, mutta onneksi se tuli puheeksi myyjän kanssa. Hiukan rajulta tosin tuntuu, että puolikkaan koon pienennystä varten sormus on katkaistu ja liitetty uudelleen, mutta ilmeisesti se on ihan normaalia.

Vihkisormus oli kyllä niin kaunis ja siro kuin muistinkin. Kunpa sitä saisi jo pitää sormessa! :) Kaiverrukset olivat myös onnistuneet kauniisti ohuisiin sormuksiin. Niiden osalta päädyimme todella perinteiseen; kihlasormuksessa on Sulhasen nimi ja päivämäärä, vihkisormuksessa meidän molempien nimet ja hääpäivä. Enää täytyy muistaa viedä Sulhasen sormus kaiverrettavaksi.

Katselin mökillä myös hieman ympärilleni sillä silmällä, eli etsien häiden maalaisromanttiseen tyyliin sopivia esineitä. Omat nurkat kannattaa ehdottomasti tutkia ennen kuin lähtee ostoksille ja kasvattaa taas budjettia! Myrskylyhdyt sopivat oivasti meren rannalle luomaan tunnelmaa:


Isänisän vanhaan maitotonkkaan voidaan tehdä kukka-asetelma:



Sinkkiämpärin voi täyttää jäillä ja tarjoilla siitä kylmiä juomia:


Kivi-tuikkujen sijaan Kastehelmet sopivat tyyliimme vielä paremmin; kuviohan on kuin mummon pitsiliinasta:

lauantai 8. helmikuuta 2014

Kirkollisia kysymyksiä ja kriisejä

Nyt kun iso osa muista hääjärjestelyistä on edennyt hyvällä mallilla, on tullut aika suunnata huomiota myös itse vihkimiseen. Vaikka varsinainen naimisiinmeno tapahtuu vihkitilaisuudessa, se jää monella ainakin suunnittelussa vihkimisen jälkeisten juhlien varjoon.

Turun häämessuilla osallistuimme Kaason kanssa luentoon kirkkovihkimisestä. Luennolla käytiin hyvin läpi kaikki perusteet kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä, kuten vihkimisen edellytykset ja vihkikaava. Minua ainakin helpotti tieto siitä, että seurakunta huolehtii kyllä tilaisuuden sujuvuudesta, eikä meidän käytännössä tarvitse kuin tulla paikalle. Myöskään kovin paljoa suunniteltavaa vihkimisessä ei ole. Kanttorin kanssa tulee keskustella alku- ja päätösmusiikista sekä yhdestä tai kahdesta virrestä tai muusta musiikista tilaisuuden aikana. Ystävänihän on jo tulossa soittamaan kirkkoon, joten toivottavasti myös kanttori hyväksyy kappalevalinnan. Lisäksi tulee valita Raamatun pätkä, joka tilaisuudessa luetaan, sekä lupaako toisen kanssa olla myötä- ja vastoinkäymisissä vai aina kuolemaan saakka.

Meillähän kirkollisen vihkimisen edellytykset eivät vielä täyty, sillä Sulhanen ei ole minkään kristillisen kirkon jäsen saati sitten rippikoulun käynyt. Hän on kuitenkin nyt aloittanut ahkerana rippikoulun aikuisrippikouluryhmässä. Eri seurakunnan edustajien vetämiä keskustelevia tapaamisia on muutaman viikon välein, jonka lisäksi pappi saattaa ladata viestejä ja tehtäviä oppimisympäristöön verkossa. Riparin osallistujajoukko on kirjavaa niin taustaltaan kuin kirkkoon liittymisen perusteiltaankin. Tehtävät eivät aikuisriparilaisilla ole silkkaa kymmenen käskyn ja Isä Meidän tankkaamista ulkoa. Tarkoituksena on ainakin lukea yksi uskoa käsittelevä kirja - listalta löytyi esimerkiksi Jaakko Heinimäen Kafekismus. Kuten itse kukin omasta ripariajastaan muistaa, tulee rippikoululaisen myös osallistua muutamiin jumalanpalveluksiin. Itse keksimme tähän uuden tyylin: istuimme kotisohvalla iltapalaa syöden ja kuuntelimme tunnin mittaisen sunnuntaijumalanpalveluksen kotikirkostamme netin kautta!

Kävimme joulukirkossa vihkikirkossamme, ja tilaisuuden pitänyt pappi puhui hyvin ja tuntui mukavalta. Sulhanen ei lämmennyt suuremmin rippipappiinsa, joten ilmoitin vihkikirkkomme seurakuntaan, että haluaisimme vihkipapin heiltä. Olipa hyvä että otin yhteyttä, sillä sain kuulla, ettei vihkimistämme jostain syystä löytynyt heidän kalenteristaan lainkaan! Olen kuitenkin tehnyt alustavan varauksen jo toukokuussa ja virallisen lokakuussa, joten en ihan osannut odottaa heidän merkinneen vihkitilaisuuden vahingossa viime vuoden kalenteriin. No, joka tapauksessa meidän onneksemme kyseessä on pieni paikkakunta eikä kukaan muu ole ainakaan vielä päättänyt mennä vihille kyseisessä kirkossa samana päivänä kanssamme, joten virhe saatiin korjattua vahingoitta.

Vihkipappiamme emme edelleenkään saa tietää, sillä seurakunnalla on kaksi pappia, joiden työvuoroja keväälle ei vielä tiedetä. Lisäksi he ovat itse asiassa molemmat jättämässä seurakunnan, joten välttämättä kumpikaan heistä ei tule vihkimään meitä. Täytyy nyt vain luottaa, että joku pappi löytyy meidät vihkimään toukokuussa... Onko muilla pareilla vihkipapin löytäminen ollut helppoa, tai onko pappi vielä kysymysmerkki?

Vihkimisen edistämiseksi Sulhanen saa nyt ainakin keskittyä riparin suorittamiseen. Vasta pääsiäisenä tapahtuvan kasteen ja konfirmaation jälkeen voimme pyytää avioliiton esteiden tutkintaa. Ehkä alamme pikku hiljaa myös tutustua yhdessä mahdollisiin vihkimisessä luettaviin Raamatun kohtiin. Vinkatkaa muut, jos teillä on jotain lemppareita!

Vihdoin kohti postilaatikkoa!

En olisi uskonut, että viime kutsukorttipostauksen jälkeen kuluisi vielä näin kauan, ennen kuin homma on finaalissa! Kaason kanssa saimme itse kuorrutuksen tehtyä yhdessä illassa, mutta kuinka monta tuntia onkaan sen jälkeen vierähtänyt viimeistelyssä. Päätin lopulta liittää mukaan myös ajo-ohjeet, suuntaa antavat kartat sekä majoitusehdotuksia, joiden hiomiseen lohkesi iso osa viime viikonloppua. Lopulta sain kaikki tekstit mahdutettua osaksi yhden A4.n kokoista lisäinfoa, ja kartat sitten toiselle paperille. Sen jälkeen alkoikin varsinainen show, kun kaikki nämä härpäkkeet täytyi saada vielä tulostettua...

Tulostimemme osaa tietysti tehdä vain yksipuolista, jolloin pitää muistaa tulostaa siis yhtä sivua kerrallaan ja kääntää paperit sitten oikeaan suuntaan toisen puolen saamiseksi. Koska tulostin on erittäin hidas, käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viettää tunteja sen vieressä organisoimassaa tulostusta. Vierassänky oli muuten kätevä laskutila, johon musteesta kosteat paperit voi levittää kuivumaan!

Laite ei myöskään hyväksynyt minimaalisia marginaalejani, vaan jätti viimeiset rivit kokonaan tulostamatta. Lisäksi vaikka olin saanut tietokoneella tekstit aseteltua juuri dokumentin keskelle, syötti tulostin paperin myös hieman sivuun, jolloin a.) itse kutsukortin teksti ei osunutkaan paperin keskelle ja b.) lisäinfon rivien viimeiset sanat jäivät uupumaan. En lähtenyt arvioimaan enää kuinka paljon laite tekstiäni siirsi, vaan hyväksyin että kutsun teksti on hiukan sivussa. Sen sijaan jouduin muokkaamaan taas uudestaan infolappusen tekstejä ja pienentämään kuvia, jotta saisin ne mahtumaan entistä pienemmälle tulostusalueelle.

Toki kaiken tämän jumpan jälkeen sain noin puolet papereista tulostettua, kunnes muste loppui kesken. Ehdin tietysti myös tulostaa useamman paperin toiselle puolelle ennen kuin huomasin, että sivujen lopussa tulostuksen jälki ei ollut enää hyvää. Hukkasin siis muutaman ylimääräisen erikoispaperin tähän, mutta onneksi ne juuri ja juuri riittivät vielä uusiin versioihin. Kiitos myös Anttila, joka myy mustekasetteja sunnuntaisin. :)

Uskokaa tai älkää, viime viikonloppuisen tulostusmaratonin jälkeen olen viettänyt vielä kaikki arki-iltani kutsujen parissa. Kutsuja on 36, mutta niiden puolustukseksi täytyy toki sanoa, ettei vapaailtani töiden jälkeen ole kovin pitkä. Maanantaina jonotin keskustan ruuhkissa Sinelliin, jossa lainasin paperileikkuria saadakseni kutsujen tekstit siististi oikeankokoisiksi. Loppuillan liimasin tekstejä kortteihin. Tiistaina taittelin infot ja kartat oikeankokoisiksi. Keskiviikkona sidoin infot ja kartat kortteihin juuttinarurusetein. Torstai-ilta kului kirjoittaessa osoitteita kuoriin. Eilen sain vihdoin ja viimein kortit kuoriin ja postimerkit liimattua. Voi sitä helpotuksen määrää!

Tämän papatuksen jälkeen pidän viikonlopun vapaata, ja maanantaina kortit lähtevät postin matkaan! :) Naurettavaa, mutta jännitän niiden lähettämistä. Sen jälkeen ei ole paluuta! Me mennään naimisiin. :)

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Pikaraportti Turun häämessuilta

Kuten Kaaso jo kertoikin, tänä viikonloppuna teimme visiitin Suomen vanhimmille häämessuille. Palaamme varmasti Turun häämessujen antimiin vielä paremmalla ajalla, mutta tässä jo muutama tuliainen:
 
Messuilla äänestettiin kauneimpia hääpukuja, morsiuskimppuja, hääkuvia sekä sormuksia. Meidän molempien mielestä tässä oli kaunein morsiuskimppu, ja samantyylisen haluaisin myös itselleni: perinteisen pyöreän ja keväisen. Mahdollisesti väriä voisi tuoda vähän vaihtamalla joukkoon muutaman vaaleanpunaisen ruusun. Ikävä kyllä messuilla ei ollut edustettuna kuin yksi kukkakauppa, joten emme päässeet keskusteluihin hääkukista. Toisaalta, tulen joka tapauksessa hankkimaan kukat pääkaupunkiseudulta, joten ehkä on parasta jutella suoraan mahdollisten ehdokkaiden kanssa.  


Myös muutama ajatus Sulhasen pukeutumisesta terävöittyi - harmaata tulee olla ehdottomasti joko takissa tai sen alla. Tässä kuvassa Sulhasella ja sulhaspojalla on tumman puvun alla keskiharmaa liivi sekä solmiohuivi (käytänköhän nyt oikeaa termiä?). Muotinäytöksessä nähtiin miehillä myös upeita harmaita puvuntakkeja, joka olisi se minulle mielekkäämpi vaihtoehto, mutta vaatii vähän työstämistä, jotta myös Sulhanen sen ymmärtää. ;)

  
Erityisen ilahduttavaa oli, että paikalle oli saatu yllättävän iso kattaus Turun seudun koruliikkeitä, joten sormusten sovittelu ja etenkin eri tarjoajien vertailu oli tehty todella helpoksi. En ollut vielä tähän mennessä aloittanut vihkisormuksen etsintää lainkaan, vaikka jonkinlainen mielikuva siitä olikin jo muodostunut. Suurin yllätys itselleni olikin, että en ainoastaan aloittanut sormuksen sovitusta messupäivänä, vaan samantein löysin ja ostin vihkisormukseni! Nyt täydellinen sormukseni on kihlasormukseni kanssa Kulta- ja kelloliike Suomisella pienennettävänä ja kaiverrettavana. Messuvierailu Kaason seurassa oli todella mukava kokemus! Tämä tehokkaasti hankittu saalis teki sen myös kannattavaksi investoinniksi tälle Morsiamelle. :)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Hääasioita Kaason näkökulmasta

Pitkästä aikaa tämäkin Kaaso on ehtinyt mukaan hääjärjestelyihin!

Kuten Morsian jo kirjoittikin, olin viime viikonloppuna tehtailemassa kutsukortteja tyylillä leikkaa-liimaa-siirry seuraavaan. Eikä Morsian ollut ainoa, joka ihasteli lähes valmiiden korttien ulkoasua, vaan kyllä me yhdessä huokailtiin korttien kauneudelle. Että osataan mekin jotain askarrella!

Päätimme myös pukea Morsiamen upeaan morsiuspukuunsa, jotta oppisin nyörittämisen salat. Tällä kertaa onnistuin puvun kiristämisessä hyvin, eikä puvun vielä tällä hetkellä liian lyhyt takakappalekaan näyttänyt tarvitsevan paljon lisäpituutta. Ensimmäisellä harjoituskerralla kaikki ei mennytkään ihan nappiin, vaan onnistuin nyörittämään puvun aivan vinoon. Silloin mietin kuinkakohan monta harjoituskertaa oikein tarvitsen, että tuloksesta tulee hyvä itse hääpäivänä eikä myöhästytä kirkosta, kun olen vasta puolessa välissä nyöritystä.

Tulevana viikonloppuna suuntaammekin Morsiamen kanssa ensimmäisille häämessuillemme Turkuun! En tiedä mitä tällaisilta messuilta odottaisi, vaikka messuohjelmaan olenkin tutustunut. Mennään siis avoimin mielin kiertelemään ja seuraamaan ohjelmaa. Ehkäpä nappaamme messuilta inspiraatiokuvia ja jaamme ne täällä blogissa. Onko teillä jotain vinkkejä mihin messuilla kannattaisi kiinnittää huomiota?

Yhden asian voi jo vetää tehtävälistalta yli, löysin nimittäin itselleni mekon hääpäiväksi. Morsian on ainakin kuvan perusteella hyväksynyt sen, vielä en ole päässyt mekkoa näyttämään päälläni. Se on kevyt, yksiolkaiminen maksimekko, joka on hennon keväisen ja kesäisen värinen. Mielestäni mekko on aivan ihana niin malliltaan kuin väritykseltäänkin, mutta ei se voisi ikinä jättää Morsiamen upeaa pukua varjoonsa! Mitä mieltä olette kaason puvusta yleisesti - pitääkö niiden olla hyvin huomaamattomia, todella näyttäviä vai jotain siltä väliltä? Entä mikä olisi puvun sopiva pituus?

P.S. Myös polttareiden suunnittelu on menossa ja ainakin juhlien päivämäärä on lähes sovittu osallistujien kesken!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Kutsukorttitehtailua

Kaason ollessa viikonloppuvierailulla pistimme pystyyn kutsukorttilinjaston. Nyt noin 40 kutsukorttia on lähestulkoon valmiita, ja mielestäni niin täydellisiä (laskikohan Kaaso montako kertaa viikonlopun aikana muistin niitä ihastella...)! Minä leimasin kieli keskellä suuta kortteihin keväänvihreän puun, jonka oksilla istuu kaksi lintua. Kaason vastuulla taas oli liimata tarkasti reunoihin pitsinauhaa sekä ohuenohuet hopeiset "Kutsu"-tekstitarrat. Tehtailun lopputulos on juuri niin keveän keväinen ja yksinkertainen kuin oli tarkoituskin. Täytyy sanoa (vielä kerran), että olen todella tyytyväinen. Iso kiitos Kaaso askarteluavusta! :)



Pitsinauhojen reunojen siistimisen jälkeen puuttuu enää varsinainen sisältö, eli tekstit. Sisälle liimataan yksinkertainen kutsuteksti, ja kortin väliin taitellaan lisäinfoa sisältävä lappunen, jota juuttinarurusetti pitelee. Tekstit on nyt huippuunsa hiottu, ja pitää vain tulostaa oikean kokoisina kierrätetylle paperille, jota ei tosin ole vielä hankittu. Kertokaahan kuitenkin vielä tälle Morsiamelle; kaipaako kukaan enää navigaattoreiden ja reittioppaiden aikakaudella printattuja karttoja juhlapäivän koordinaateista?


Tähän on ihan pakko vielä muistutuksena laittaa alkuperäinen inspiraatiokuva, jonka Kaaso on ottanut Turun Inspiraatiosta. Siitä se ajatus aikanaan lähti! Värimaailma on vaihtunut aika lailla, mutta hihaan tarttui tästä lähtemättömästi lintu ja puu -aihe.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Rentouttavaa hääyötä

Sulhanen oli alunperin sitä mieltä, että haluaa hääyöksi omaan kotiin: rakkaaseen saunaan ja tuttuun sänkyyn. Häitä juhlitaan kuitenkin vain kerran, eikä mieleni tekisi palata juhlahumusta suoraan arkeen ja hääkiireessä siivoamatta jääneiden sotkujen keskelle. Olen tehnyt pientä pehmittelyä, ja yllättäen sain luvan varata meille hääyöksi hotellihuoneen!

Hääyön hotellin valinta oli meille yhtä helppo kuin hääpaikan tai kirkonkin. Långvikin kylpylä- ja kokoushotelli Kirkkonummella on hyvä valinta aikuisten lyhyelle lomalle; tyylikäs, rauhallinen ja lähellä. Olemme muutaman kerran hemmotelleet itseämme varaamalla sieltä huoneen tai vain käymällä rentoutumassa kylpylässä. Nyt pääsemme ensimmäistä kertaa sviittiin. 52-neliöisessä huoneessa on oma sauna, poreamme ja merinäköala. Sulhanen pääsee siis toiveensa mukaisesti saunomaan hääyönään. Itse odotan ainakin muhkeita sänkyjä ja porekylpyä - ja sitä, ettei itse tarvitse tehdä mitään muuta kuin nauttia. :)

Hääyötä varten täytyy ehdottomasti pakata etukäteen laukut valmiiksi. Mukaan tarvitaan ainakin mukavat vaihtovaatteet, pientä hyvää purtavaa, kuohuvaa, kynttilöitä ja kylpyvaahtoa. Mitä muuta tarpeellista keksitte?


Huoneen hintaan sisältyy toki myös pääsy kylpylään ja kuntosalille, sekä aamupala. Ensimmäisen aamun avioparina voi siis korkata nauttimalla runsaan, valmiin aamiaisen ja muistelemalla hääjuhlaa span altaiden ja saunojen ihanassa lämmössä. Kylpylässä on erilaisia saunoja, pari poreallasta sekä kuntouintiallas. Taustalla soi rentouttava musiikki ja tunnelma on rauhallinen. Emme ole koskaan kokeneet täällä tungosta. Toivotaan, että myös hääyö toteuttaa tehtävänsä, ja voimme startata avioelämän levänneenä ja rentoutuneena. En malta odottaa!


Muuten, Långvikhan on myös upea paikka järjestää täyden palvelun häät (viime kevään morsiamen Vappu Pimiän tapaan). Paikka oli meilläkin hetken harkinnassa, mutta tuntui lopulta vähän liian fiiniltä tyyliimme, jotta olisimme itse juhlat halunneet pitää siellä.  Långvikin hääpalveluista löytyy kattava tarjonta morsiussaunasta kampaajaan ja häiden jatkoista hääaamun brunssiin!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Kannattaako kutsukortteja pantata?


Olemme puhuneet Sulhasen kanssa avoimesti hääpäivästämme heti sen varmistuttua. Hääpaikka ja kirkkokin ovat jo julkista tietoa kaikille, jotka ovat sitä osanneet kysellä. Emme nähneet siis tarvetta askarrella erikseen save the date -kutsuja. Jotta tärkeimmät vieraat varmasti laittaisivat oikean päivämäärän ajoissa muistiin, lisäsimme kuitenkin joulukortteihin toivotusten perään tekstin "P.S. Muistathan xx.5.2014!" Vaikka luulimme hoitaneemme näin viestinnän kotiin, saimme jo yhden kyselyn siitä, mitä ko. päivänä tulee tapahtumaan (henkilöltä, joka tietää hyvin että olemme menossa naimisiin ensi vuonna).

Varmistaaksemme, että mahdollisimman moni oikeasti osaisi varata kyseisen viikonlopun häitämme varten, haluaisinkin lähettää kutsukortit maailmalle mahdollisimman pian. Onko liian aikaista laittaa kutsut menemään neljä kuukautta ennen häitä? Tuntuu, että useimmilla check-listoilla kutsut neuvotaan lähettämään max. paria kuukautta ennen hääpäivää. Onko tähän joku erityinen perustelu? Olemme Sulhasen kanssa joutuneet jäämään itse useista juhlista pois, koska tieto on tullut liian myöhään, eikä työvuoroja tai muita menoja ole enää voitu järjestää uudelleen. Itse siis olisin kiitollinen siitä, mitä aiemmin tiedän tulevissa olevista juhlista. Tähän kai save the date -korteillakin pyritään?

Kutsujen design on kuin onkin tehty, saimme sen Kaason kanssa hiottua eräänä viikonloppuna prototyypin yllättävänkin kevyesti lähelle täydellisyyttä! :) Korttien lähtöä estää enää:
  • viimeisten osoitteiden selvittely (tämä on tehty parilla soitolla tai viestillä)
  • tekstien viimeistely (tähän saan kyllä ikuisuuden kulumaan niin halutessani, mutta oikeasti kyseessä ei ole iso homma)
  • Kaason saaminen paikalle auttamaan korttien kasaamisessa (siihen luullakseni tarvitaan vähintään yksi pitkä yhteinen ilta hyvillä eväillä)
Milloin muut morsiot ajattelitte lähettää kutsukortit? Mitä kaikkea tietoa sisällytitte kutsuun?

lauantai 4. tammikuuta 2014

Kiharaa, lettiä ja hiusten kasvattelua

Alle viisi kuukautta häihin, joten hiustenkasvatusprojektilta ei voi odottaa enää suuria, kääk! Hienon kampauksen tekeminen onnistuuu oikeasti yllättävän lyhyisiinkin hiuksiin, ja liiasta pituudesta on nutturoiden kyhääjälle vain haittaa. Mutta tämä Morsian ei tahdo koota kaikkia hiuksia ylös hääpäivänään. Itse asiassa pituutta en toivo kampauksen tuovan minulle lisää senttiäkään. Unelmakampaukseni on (yllätys, yllätys) luonnollinen, romanttinen ja herkkä, ja haluaisin osan hiuksista valuvan vapaasti hartioille tai selkään. Tässä tyylissä pituus on valttia. Ehkä itse luotan vain terveellisen ruokavalion voimaan, vaikkakin Facebookini suosittelee minulle aika ajoin hoitoa, jolla "Tina" on saanut hiuksensa kasvamaan uskomattomia pituuksia lyhyessä ajassa... :)

Ajatustyö kampauksen ympärillä on aloitettu kampaajani kanssa heti kihlauksen jälkeen. Metsänneitomaisessa kampauksessa ainesosina tulee varmasti olemaan luonnollisen näköisiä kiharoita ja kukkia. Yhtenä ajatuksena on koota osa hiuksista suht huolettomasti takaraivolle, ja jättää loput toiselle olkapäälle kiharapilveksi. Vaihtoehtoisesti myös rento, löysästi koottu sivuletti voisi olla upea. Sivukampauksessa toisen korvan taakse voisi kiinnittää siron kukkakoristeen vaikkapa harsokukasta tai ruusuista.







Etenkin, koska puku on olkaimeton, harkitsen myös, että hiukset jäisivät taakse auki, jolloin ne peittäisivät avonaista selkää ja korvaisivat myös kiharoineen hunnun. Päällimmäiset hiukset voisi koota joko rennolle sykkyrälle, tai letittää tyttömäisesti sivuilta ja yhdistää kukkakoristeella.




 
Mitä pidätte näistä keijumaisista kampauksista? Toivottavasti toukokuussa ei ole odotettavissa helleaaltoa, sillä raskas puku ja avonaiset hiukset eivät tunnu yhtä ilmavilta ja hennoilta kuin näyttävät. Kampauksen onnistumisen suhteen ei onneksi ole huolta, sillä olen käynyt luottokampaajallani jo viitisentoista vuotta. Hääkampaukseni sekä Kaason hiukset loihtii Chagallin Anneli, joka on vastannut upeasti myös vanhojen tanssien ja valmistujaispäiväni kampauksista. Vielä kolme kampaajakäyntiä jäljellä ennen the päivää, joten lopullinen frisyyri saadaan kyllä suunniteltua. Mutta kasvakaa hiukset, kasvakaa! :)