Kattausleikkiä

Harmaan lauantain piritykseksi halusin päästä fiilistelemään hääpäivää, joten katoin pöytään ensimmäisen version hääkattauksesta. Tarkoituksena olisi pitää yleisilme vaaleana ja maanläheisenä, ja piristää sitä hillitysti keväisen hennoilla väreillä. Tunnelmassa haluaisin näkyvän kevään, maalaisromanttisuuden sekä hyppysellisen merta. Ainesosina siis jo aiemmin mainitut luonnonkukat lasipurkissa, juuttinaru ja eriväriset Kivi-tuikut. Hääpäivänä kukkaloisto on toivottavasti vähän kauniimpi, kuin nämä pari pakkasen puremaa orvokkiraukkaa. :) Lautasen alle katoin pitsisen kakkupaperin tuomaan hiukan romantiikkaa. Meren läheisyydestä muistuttava pyöreä kivi tulee luultavasti toimimaan paikkakorttina, ajatuksena olisi maalata tai muulla tavoin kirjoittaa vieraiden nimet suoraan kiviin. Vieraslahjakin on saanut oman annoksensa juuttinarua ja päässyt pöytään.

Näyttääkö liian simppeliltä vai onko pelissä ehkä jo liian monta ideaa kerralla? Tuleeko juuttinaru korvista ulos? Onko vieraslahja liian räikeä tässä seurassa?

Perjantai-illan haaste

Iik, perjantain kunniaksi blogissa odotti haaste! Mukaan minut haastoi Pikku projektin Neppis. Kiitos että pääsin mukaan! :)

Haasteen säännöt: Haastettu kertoo ensin 11 asiaa itsestään, sitten vastaa 11 hänelle esitettyyn kysymykseen, keksii 11 kysymystä seuraaville haastetuille ja haastaa 11 uutta bloggaria mukaan. Ei muuta kuin menoksi!


11 asiaa minusta:

1. Rakastan joulua, ja se tulee mielestäni aina liian aikaisin - en ehdi valmistella sitä niin paljon kuin haluaisin!
2. Poltan kynttilöitä lähes joka päivä, mielellään useita samaan aikaan.
3. Haluaisin tehdä enemmän käsitöitä, mutta sekä aikaa että taitoja ei ole tarpeeksi.
4. Pelkään pimeää. Olen varma, että se kietoo sisäänsä niin murhamiehiä kuin kummituksiakin.
5. Pidän kotona aina villasukkia.
6. Olen tanssinut salsaa, ja haluaisin taas palata salsatunneille.
7. Asun talossa, jossa toivon asuvani koko loppuelämäni.
8. En pidä pikaisesta päätöksenteosta, vaan haluan aikaa pohtia asioita rauhassa joka kantilta.
9. Olen Sulhastani pidempi.
10. Tykkään murtsikkahiihdosta lumisessa metsässä.
11. Käytän työssäni enimmäkseen englannin kieltä, ja olen hämmennyksekseni huomannut ajattelevani nykyään unissani englanniksi.


Pikku projektin Neppiksen 11 kysymystä minulle:

1. Mikä on häiden järjestämisessä parasta tähän asti?
- Päästä fiilistelemään ja leikkimään erilaisilla ajatuksilla ja ideoilla juhlien yksityiskohdissa.
2. Entä kauheinta/ikävintä/stressaavinta?
- Vieraslistan hiominen ja ihmisten jättäminen pois listalta.
3. Onko häillänne teemaa? Mikä?
- Häissä tulee olemaan maalaisromanttinen ja luonnonläheinen tunnelma. Merenläheisyys tulee myös näkymään jonkin verran koristelussa.
4. Oliko häämekon valitseminen sinulle haasteellista vai helppoa?
- Yllättävän helppoa, rakastuin mekkoon kuvan perusteella heti. Sovitin sitä ennen vain muutamaa mekkoa ja valitsemani puku tuntui heti oikealta.
5. Mikä on sulhasen panos häiden järjestämisessä?
- Sulhanen nimeää oman puolensa vieraslistasta. Hän sanoi myös viimeisen sanan cateringin valinnassa ja osallistuu isosti menun suunnitteluun. Suuret linjat mietimme yhdessä, pienemmissä haen häneltä silloin tällöin mielipidettä tai hyväksynnän.
6. Millä perusteella valitsitte/valitsette juhlapaikkanne?
- Olemme jo vuosia ajatelleet, että haluaisimme viettää hääjuhlaamme varaamassamme paikassa, koska sen ympäristöön liittyy meillä monta hyvää yhteistä muistoa ja retkeä.
7. Kumman uskot jännittävän hääpäivänänne enemmän, morsiamen vai sulhasen?
- Veikkaan, että sulhanen jännittää tilannetta enemmän, morsian stressaa suunnitelmien onnistumista enemmän. :)
8. Mitä häissänne syödään?
- Hyvää ruokaa, ei liian hienoa, mutta ei ihan kotiruokaakaan. Alkupaloina paria eri salaattia ja pieniä suolaisia suupaloja, pääruokana lihaa ja kasvisvaihtoehto perunalisukkeella.
9. Oletteko jo valmistelleet häihinne ohjelman?
- Ei, ja mitään kovin erikoista ohjelmaa ei ole tarkoitus järjestääkään ruoan, juoman, puheiden ja tanssin lisäksi.
10. Tiedätkö mitään polttareistasi?
- En! :) Mutta saan ymmärtääkseni kertoa, keitä ystäviäni haluan mukaan.
11. Kuinka suuret häät järjestätte?
- Noin seitsemänkymmentä henkeä.


11 kysymystä seuraaville haastetuille:

1. Oletteko valinneet jo hääkakun?
2. Lähdettekö häämatkalle heti häiden jälkeen vai vasta myöhemmin?
3. Missä kaikessa kaaso(t) ja bestman(it) ovat apuna?
4. Mitä toivotte häälahjaksi?
5. Missä teidät vihitään?
6. Lukevatko häihin tulevat vieraat blogiasi?
7. Tullaanko teidän häissä kuulemaan elävää musiikkia?
8. Paljonko häissänne tarjoillaan alkoholia?
9. Aiotteko itse esiintyä häissänne?
10. Miten päätitte hääpäivänne?
11. Tuleeko häihinne enemmän sukulaisia vai kavereita?


Haastan mukaan leikkiin:

Sinne, tänne ja (rouvaksi) kotiin
Bussikuskin morsian
VintagePunkRock
NautiBride
Sinä päivänä kun Luoja teki sinut, hän ei muuta tehnytkään
Tahdon oikeesti olla sinun
XOXO Darling
you & me
Year of the Bride
Our love is a diamond
Häähaaveiluja ja sekalaista seurakuntaa 

Tupatarkastuksella

Hullua, myönnän. Mutta en ole käynyt juhlapaikassamme sisällä kuin kerran pikaisesti, vuosia sitten, ilman lupaa. Vaikka paikka on ollut varattuna meille jo puoli vuotta, lähdimme vasta tänään tarkastamaan tiloja ensimmäistä kertaa. Onneksi yllätyin vain positiivisesti, sillä mielessä oli jo monta huolen aihetta:

• Naulakot. Eteisessä oli kaksi tangollista henkareita sekä yksi seisova naulakko, alakerrassa vielä yksi lisää, jonka voi kantaa ylös.
• Vessat. Vessat olivat siistejä ja niitä olikin neljä kahden sijaan! Mainiota.
• Jääkaapit. Jääkaappeja oli puolitoista korkeaa keittiössä sekä pakastin, alakerrassa vielä yksi jääkaappi. Luulisi kylmätilan siis riittävän juomille ja iltapalalle vallan mainiosti.
• Musiikkilaitteet. Juhlasalissa on soitin ja katonrajassa joka nurkassa kaiutin. Kunhan joku vielä tietää, miten ne toimivat.
• Muu elektroniikka. Juhlatilan seinällä on rullattava valkokangas ja sen parina löytyy tykki, joilla heijastaa alkuun suunnittelemamme valokuvaesitys. Alhaalla takkahuoneessa TV johon voi laittaa vaikka Muumit pyörimään tarpeen tullen. Keittiössä mikro, uuni, hella ja tiskikone.
• Syöttötuolit. Näitä löytyi kaksi kappaletta, huh. Niihin saadaan kaikista pienimmät vieraat ja muut pärjäävät jo tavallisellakin tuolilla.
• Lasten tilat. Alhaalla on takkahuone, jossa on suuri matala pöytä ja penkkejä. Pöydän kun päällystää kerniliinalla, voi sen päällä huoletta piirtää ja pelata!
• Valaistus. Katossa on muutama eri valo, jotka voi sytyttää tai sammuttaa erikseen. Ikkunoita on vielä enemmän kuin olin ajatellut, ja joka suuntaan.
• Tilojen koko. Tila on pieni, mutta ei liian pieni, vaan tuntuu meille juuri sopivan kotoisalta.
• Yleisilme. Juhlatila on vaalea, valoisa ja kaunis. Katto on korkealla, ja siellä on poikkipuita, joihin saa ripustettua jotain ihanaa. Vaikkapa tähän tyyliin:

Kuva

Kuva

Kuva

 

• Astiat. Tämä on yksi asia, josta en vieläkään ole varma. Juhlapaikan astiat kuuluvat hintaan, mutta saisinko cateringin kautta kauniimmat? Jos Flown astiat olisivat Iittalaa ja Arabiaa, en epäröisi, mutta onko heidän tavallinen astiastonsa sitten niin paljon juhlapaikan tarjontaa parempi, että viitsisin maksaa ikään kuin tuplasti niistä (kun ne nyt jo kuuluvat paikan vuokraan). Juomalasit näyttivät ainakin hiukan kaikenkirjavilta, joten jos kaikki eivät saa samanlaista lasia, ne tulen varmasti tilaamaan Flow:lta.
• Siivous. Tässä toinen epävarmuustekijä. Tilan pitäisi olla siisti kello kymmeneltä sunnuntaiaamuna! Joko siis juhlinta pitää päättää siivoukseen, tai sitten herätä aamuvarhain luuttuamaan. Paikan kautta saa siivouksen, mutta se maksaa mansikoita. Ehkä harkitsemme ulkopuolista siivoojaa, joka voisi hoitaa tilan kuntoon aamulla.

Onnekseni sain kuitenkin listalta vedettyä yli jo monta murhetta. Myös sulhanen yllättyi iloisesti, sillä hän ei oman muistinsa mukaan tiennyt, että varaukseemme sisältyy myös sauna! Nyt voimme taas hyvillä mielin jatkaa hääsuunnittelua. Ja paikan päällä saa kuulemma tulla käymään ihan niin usein kuin vain mieli tekee!

Kahvipöydän sweetheart

Sulhanen sai vanhemmiltaan lahjaksi herkkukassin, joka oli täynnä kaikkea ihanaa. Huomaa, että Sulhanenkin on jo hyvin viritetty häävalmisteluihin, koska ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, hän totesi tietävänsä missä nämä kahvihetken sulostuttajat tullaan laittamaan tarjolle:

Mummo saa siis hääpäivänämme nauttia kahvinsa sydämellä koristellun sokeripalan välistä. :)

Anna rakkauden kasvaa - eli vieraslahja

Niistä harvoista häistä, joissa olen tähän ikään mennessä päässyt vierailemaan, on kotiinviemisiksi jäänyt sievä harsopussillinen heittämättä jäänyttä riisiä sekä aforismeilla koristeltu tulitikkurasia, jonka sisältämä suklaa on syöty aikapäiviä sitten. Jonkinlainen käsitys minulle on muodostunut siitä, että pöydissä voi olla vieraille ensimmäiseksi suupalaksi karkki, jota myös hääkarkiksi kutsutaan. Sen sijaan käsite vieraslahja oli minulle täysin vieras ennen kuin tutustuin hääblogien ja -foorumien suloiseen maailmaan. Olen ymmärtänyt nyt, että häävieraitaan voi lahjoa millä tahansa maan ja taivaan välillä: teepusseilla, saippuoilla, kuksilla tai villasukilla. Tein tosin gallupia töissä lounasseurueelleni, eikä kukaan muistanut saaneensa lahjaa vieraillessaan toisten häissä. Ajatuskin tuntui hämmästyttävän kohderyhmääni, mutta täytyy toki muistaa että otos ei ollut aivan tilastotieteen oppien mukainen.

Olimme Kaason kanssa suunnitelleet, että voisimme ilahduttaa vieraita omin käsin tehdyillä herkuilla taikoen jokaisen paikalle vaikkapa käsintehtyjä suklaita tai keksejä (jos päädyn siis edellisestä postauksesta huolimatta hankkimaan kakun ammattilaiselta, pääsen edes hiukan upottamaan sormiani taikinaan, joka näyttää olevan minulle pakkomielle!). Eilen kuitenkin vastaani käveli juuri täydellinen vieraslahja, ja hetken mielijohteesta ostimme Sulhasen kanssa koko Anttilan tyhjäksi näistä pienistä kevättä ja kasvun ihmettä ylistävistä laatikoista:

Nämä "Green Gift" -lahjat ovat hollantilaisen Sluis Gardenin, ja sisältävät siemeniä, pikkuruisen ruukun ja kylvölevyn. Vieraamme voivat siis kylvää meidän ja kevään kunniaksi rakkauden siemenen, ja kasvattaa siitä itseään ilahduttamaan palavan rakkauden, lemmikin, auringonkukan tai mustasilmäsusannan. Mielestäni ajatuksen symbolisuus on hieno. Muutenkin lahja sopii teemaamme, sillä kuten olen jo aiemmin kertonut, häitämme koristavat lähinnä luonnon ja oman pihan kukkaset. Lisäksi aiomme häälahjaksi luultavasti pyytää lahjoituksia puutarhaamme, jota olemme innostuneet hoitamaan ja kasvattamaan. Toivottavasti myös vieraamme löytävät oman sisäisen puutarhurinsa pienen lahjamme kautta. :)

Saimme hamstrattua boxeja 63 kappaletta. Vieraslistallamme on tällä haavaa 71 vierasta, joten kunhan selviää moniko heistä pääsee osallistumaan, tilaamme mahdolliset puuttuvat kappaleet verkosta. Pk-seudun Anttiloista näitä kun ei enää kuulemma löydä... Jos joku salapoliisi näihin kuitenkin törmää, vihjeitä tulemaan! ;)

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Suurena makean ystävänä petyin melkoisesti hääkakkutarjontaan cateringia valitessamme. En tiedä olenko kummajainen, mutta koska kakkuja tilataan jo niin synttäreille, ristiäisiin kuin läksiäisiinkin, kuvittelisin konditorioiden hääkakkuvalikoimassa olevan jotain erityistä. Joissain pitopalveluissa oli tarjolla lähinnä muutama perinteinen kakku, eli tutut mansikkatäytekakku, kinuskikakku tai prinsessakakku. Harva ehkä nykyaikana haluaa vanhaa kunnon kermakakkua häihinsä. Tosin prinsessakakku ei mielestäni olisi ollenkaan huono valinta hääkakuksi, ja voisikin sopia hyvin Kaasolleni! Usein tällaiset vanhan ajan kakut ovat kuitenkin tehtailtuna versiona kaukana kotonatehdyn kakun mausta, ja kermavaahto tai kinuski jättää suuhun teollisen tunkkaisen maun.

Hyydytetyt juusto- tai moussekakut ovat varmasti raikkaammalla otteellaan monen nuoren parin mieleen, ja niitä löytyi usean pitopalvelun listoilta. Pettymyksekseni yhteistyökumppanina oli usein Kakkugalleria. Älkää ymmärtäkö väärin. Kakkugallerian kakuissa ei ole mitään vikaa, makuyhdistelmät ovat erittäinkin hyviä ja kakut kauniita. Mutta hääkakut ovat suoraan heidän vakiovalikoimistaan ja olen syönyt varmasti jo niistä jokaikistä erilaisissa työpaikan tilaisuuksissa. Häissäni en halua muistella entisen työkaverini lähtöä tai onnistunutta projektia. Miksei hääkakkuja varten ole omaa valikoimaa? Tai miksei normaalivalikoima vaihtuisi vähän rivakammin?

Flow Cateringin toinen yhteistyökumppani hääkakkujen suhteen on Chjoko. Myös heillä hääkakut ovat normaalilistan kakkuja, mutta heidän tarjontaansa en ole ehtinyt syödä läpi, ja se vaihtuukin vuosittain. Kakut ovat todella houkuttelevan näköisiä ja varmasti täyttävät taidolla jokaisen suklaanhimon. Vaikka olen suklaan suurkuluttaja, keväthäihin en kuitenkaan valitsisi suklaakakkua. Jos juhlisimme syksyn pimeydessä, kääntyisinkin todennäköisesti syntisen suklaisen herkun puoleen...

Sekä Chefs Gourmet Catering että valitsemamme Flow Catering tarjoavat myös tuusulalaisen Ph7:n kakkuja. Tämä oli meille uusi tuttavuus, joten selasimme kiinnostuneena valikoiman läpi. Perinteisten kerma- ja moussekakkujen lisäksi Ph7 valmistaa myös jenkkityylisiä hääkakkuja, jotka ovat ilmeisesti nyt myös trendikkäitä. Ulkomuodoltaan kakut ovatkin hulppeita. En kuitenkaan jaksa uskoa, että sisältö yltää näissä luomuksissa yhtä korkealle tasolle. Totuuden nimissä en tosin ole tällaisia kakkuja koskaan päässyt maistamaan, joten voin olla väärässäkin.

Ph7:n listoilta bongasimme yhden kiinnostavan yksilön, joka sopisi niin keväthäihimme kuin makuummekin, ja oli meidän silmissämme jotain uutta. Kirpeänmakeaa, keveää ja vaaleaa: raparperimarenkikakku, joka koostuu hasselpähkinäpohjasta, italialaisesta marengista, raparperimoussesta ja raparperihillokkeesta. Raparperihan on mitä mainioin kauden tuote loppukevään juhlaan ja rakastan sitä kaikissa muodoissa. Marenkia taas emme voi kumpikaan Sulhasen kanssa vastustaa. Kävimmekin Ateneuminkujalla Ph7:n myymälässä ostamassa ensimmäiset viralliset hääkakkumaistiaisemme: palan raparperimarenkikakkua, sekä kaveriksi mansikka-grandmarnier-kakkua.

Harmiksemme saimme todeta, että raparperia oli tuskin nimeksikään. Etsimämme keväinen kirpeys oli kaukana tästä kakusta, joka koostui suurimmaksi osaksi pelkästä marengista. Marenki yksinään ei tee kakkua, joten makuelämyksenä toiveita herättänyt ehdokkaamme oli siis mitäänsanomaton. Hasselpähkinäpohja oli lähinnä outo. Myyjältä saimme myös jo kuulla, ettei se olisi vaihdettavissa pähkinäallergikkoja suosivampaan vaihtoehtoon kuten manteliin. Olimme siis hääkakun etsinnässä palanneet lähtöruutuun.

En ole tähän päivään mennessä löytänyt vielä yhtään sydäntäni sykähdyttävää hääkakkua. Olen erittäin perso makealle, ja meillä päin ollaan myös aika kovia tekemään ihan itse suussasulavia leivonnaisia. Niin Kaasoni, mummoni, tätini, anoppini kuin jopa minä itse osaamme tekaista jos jonkinlaista herkkua omin käsin. Kun kerran tiedän mitä haluan, olenkin alkanut miettiä miksen tekisi itse (tai suvun voimin) omaa unelmien hääkakkuani? Olenko hullu, vai nimenomaan oikeilla jäljillä? Miten aikataulutan leivonnan, missä säilytän kakun, miten laitan sen esille?

Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussaan...

Kiitos etätyöpäivä, sillä työnteon jälkeen oli vielä aikaa ja valoa niin, että ehdin vihdoin istuttaa kukkasipulit pihalle. Onneksi pakkanen on antanut odottaa itseään eivätkä kukkaostokset menneet hukkaan! Ensi kevään ensimmäisinä väriläiskinä odotan nyt esiin nousevan tulppaaneja, krookuksia, helmililjoja ja skilloja.

Tulevasta kukkaloistosta haaveillen ajatukset kääntyivät myös hääkukkiin. Koska häiden tyyli tulee olemaan maanläheinen ja maalaisromanttinen, haluan myös kukka-asetelmien ja morsiuskimpun olevan mahdollisimman luonnollisia. Juhlatilan kimput tulemmekin kokoamaan itse kaason juuttinarulla koristelemiin lasipurkkeihin. Idyllisintä olisi, että voisin kerätä kaikki kukat omalta pihalta ja lähimetsästä. Romantisoin jo mielessäni miten kaason kanssa vaellamme kukkakedoilla häitä edeltävänä päivänä poimimassa kimppuja kuin metsän keijut... :) Luontoäidin päätettäväksi kuitenkin jää, mitä kukkasia ensi toukokuun lopulla on kukassa, ja kuinka paljon joudun lopulta  turvautumaan kukkakaupan tätiin.

Kuva täältä

Joka tapauksessa olen jo hahmotellut hiukan mielessäni mistä aineksista kukka-asetelmat voisi rakentaa. Pöytäkimppuihin saa helposti ihanaa kevään vihreyttä kielon lehdillä tai mustikanvarvuilla. Harsokukan luonnosta löytyvä vastine on tietysti koiranputki, jolla tuodaan kaivattua herkkyyttä ja pitsimäisyyttä. Tämä vihreävalkoinen pohja kaipaa mielestäni kaverikseen vain pari väriä tuovaa kukkasta, ja täydellinen kimppu on jo valmis. Väripilkkuina näen tällä hetkellä mielessäni vaaleanpunaisia, liiloja tai sinisiä kukkia. Koska tarkoitus on saada luonnollinen tunnelma, kimput myös saavat olla hiukan erilaisia ja erikokoisia. Alla olevassa kuvassa on aika lailla hakemaani ajatusta:

Loppukeväällä ja alkukesästä kukkivat suurin osa lempikukistani, joten on onneksi todennäköistä että ainakin jotain niistä olisi saatavilla häiden aikaan. Ensimmäisenä puutarhassa nousevat tietysti juuri istuttamani tulppaanit ja muut sipulikukat, jotka sopivat hyvin kimppuihin. Toivon ehdottoman kovasti, että syreeni olisi ehtinyt jo kukkaan häidemme aikaan. Sen kukinto on niin ihastuttavan romanttinen, ja pihamme syreeneistä saisin saksittua näyttävät koristeet. Ruusut kuuluvat mielestäni niin selkeästi häihin, että vaikkei niitä omasta takaa varmasti saada, luultavasti ostan vaaleanpunaisen nipullisen kukkakaupasta ja lisäämme sitten yksittäisiä ruusuja asetelmiin. Violetit orvokit olisivat myös ihania, ja niitähän on keväällä saatavilla kaikkialla ainakin amppeleissa ja ruukuissa, jos ei aitoja metsäorvokkeja satu löytämään.

Kuva täältä

 

Luonnonkukkien käytössä on myös ikävä kyllä muutamia ongelmia. Useimmat niistä huumaavat tuoksullaan, eli myös aiheuttavat toisille päänsärkyä tai allergisia oireita. Hyvänä esimerkkinä toimii harmillisesti esimerkiksi suosikkini syreeni. Toinen haittapuoli ovat mukana tulevat kuokkavieraat, eli muurahaiset, kirvat ynnä muut hyönteiset. Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan, miten luonnonkukkia voisi hyödyntää tuoksuista tai ötököistä huolimatta!

Hääkimpun olen ajatellut hankkivani ammattilaiselta, koska sen pitää kestää koko päivä mahdollisimman upeana. Haluaisin kuitenkin myös morsiuskimpun olevan luonnollisen näköinen, ja siinäkin mielellään käyttäisin ainakin osittain luonnonkukkia. Tekevätköhän kukkakaupat kimppuja itse kerätyistä kukista, tai mitäköhän luonnonkukkia on saatavilla kukkakaupoissa? Kielo on yksi kevään ehdoton suosikkini, niin kaunis ja herkkä. Voisiko olla ihanampaa kukkaa hääkimppuun kuin kielo?



Kuva täältä