Kahvipöydän sweetheart

Sulhanen sai vanhemmiltaan lahjaksi herkkukassin, joka oli täynnä kaikkea ihanaa. Huomaa, että Sulhanenkin on jo hyvin viritetty häävalmisteluihin, koska ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, hän totesi tietävänsä missä nämä kahvihetken sulostuttajat tullaan laittamaan tarjolle:

Mummo saa siis hääpäivänämme nauttia kahvinsa sydämellä koristellun sokeripalan välistä. :)

Lapsia ja aikuisia

Meillä on kaksi pientä kummilasta, tyttö ja poika, jotka olemme pyytäneet morsiustytöksemme ja sulhaspojaksemme. He ovat häiden aikaan 2,5 ja 3,5 -vuotiaita, joten kovin suurta todennäköisyyttä en laske sille, että he molemmat lopulta tulevat kävelemään kirkon käytävää, mutta mielestäni ajatus onkin tärkein. Ylipäätään en ymmärrä, miksi joku olettaisi pieniltä lapsilta aikuismaista käytöstä, sillä eikö lapsuudessa parasta ole se, että voit vaikka jäädä kirkon lattialle ihmettelemään muurahaista ajattelematta, että siinä olisi mitään kummallista?

Lapset ja häät jakaa etenkin nykypäivänä varmasti mielipiteitä aika lailla. Meille oli alusta asti selvää, että lapset ovat osa hääjuhlaamme, sillä he ovat osa elämäämme. Itsellämme ei ole lapsia, mutta läheisten lapset ovat sitäkin tärkeämpiä meille. En ymmärrä, miksi lapset pitäisi jättää tärkeiden juhlien ulkopuolelle, ikään kuin peläten, että he saattaisivat läsnäolollaan pilata juhlan. Vauvan itku tai uhmaikäisen kommentointi kirkossa ei pilaa ainakaan minun tunnelmaani, vaan kertoo, että meitä on koolla koko elämän kirjo. Lisäksi jos lapsia ei oteta mukaan tällaisiin juhliin, miten he ikinä oppivat, että on olemassa erilaisia tilanteita, joissa myös käyttäydytään eri tavalla?

Nykyään on yleisempää, ja myös hyväksyttävämpää, että häät ovat aikuisten juhla, johon lapsilla ei ole asiaa. Juhlia on erityylisiä, ja kaikkiin lapset eivät tietenkään sovi, jo paikan tai ohjelman puolesta. Enkä tietenkään halua, että lapset joutuvat todistamaan aikuisten pahenevaa humalatilaa ja typerää käytöstä. Meidän häämme eivät kuitenkaan tule olemaan hillittömät ryyppyjuhlat - ainakin toivon niin - joten lapset sopivat joukkoon hyvin. Toki on sitten jokaisen isän ja äidin päätös lopulta lähtevätkö lapset mukaan, ja kuinka pitkäksi aikaa.

Oma kummitätini meni naimisiin kun olin viiden vanha, ja pääsin hänen morsiusneidokseen. Päivä oli mielestäni aivan uskomattoman jännittävä ja hauska. Kummitätini oli todella kaunis morsian, ja sain itsekin pukeutua ihanan valkoiseen mekkoon ja pitää kädessäni kimppua. Tanssimme toisen morsiusneidon kanssa vanhoja iskelmiä tukka hulmuten, ja vakoilimme muita vieraita hotellin käytävillä. Pääsimme myös mukaan salaiselle retkelle, kun morsiusparin sviitin sänky koristeltiin - sitä hihityksen määrää! Häät olivat talvella, ja kummitätini muistaa miten vielä seuraavana kesänä olin toivonut: "olispa aina teidän häät"!

Miten sitten ottaa lapset huomioon häissä? Sain eilen häävinkkejä tutulta, joka rouviintui muutama vuosi sitten. Heidän häissäänkin lapset olivat enemmän kuin tervetulleita. He olivat laittaneet lapsille pystyyn piirustusnurkkauksen ja tulostaneet netistä prinsessoja, hevosia sun muita värityskuvia - niitä kuulemma löytyy pilvin pimein. Taas jotain mitä en olisi osannutkaan ajatella! Ja miten helppoa ja kivaa. Lapsena ainakin itse rakastin My Little Pony -värityskirjani täyttämistä. :) Vahakangas pitää siis lisätä ostoslistalle, ettei lopputuloksena ole uudelleen väritetty lattia. Mutta mitä muuta puuhattavaa lapsille voisi helposti järjestää? Pelejä, dvd:itä, musiikkia? Täytyy ainakin ensin tarkistaa, mitä välineitä paikasta löytyy. Malttavatkohan lapset keskittyä kirjoihin juhlahulinan keskellä? Entä kiroaako Kaaso, jos joutuu keräämään legoja lattioilta aamuyön tunteina?

Juhlapaikassamme on pohjakerros, jonne ajattelimme järjestää "lapsien osaston". Lapsia on vieraslistalla yli kymmenen, joten olisi varmasti hyvä hankkia myös joku ulkopuolinen, joka voisi heitä siellä leikittää? Lapset ovat hyvin eri-ikäisiä, vauvasta kahteentoista vuoteen, joten toki kaikista pienimmät ovat lähinnä vanhempiensa sylissä ja sisarusparvessa lapset osaavat katsoa myös toistensa perään. Naapurissamme asuu lukiolaistyttö, joten olemme miettineet lähtisiköhän hän leikkitädiksi lisätulon houkuttelemana. Sikäli hauskasti ympyrä sulkeutuu, että olen itse lukioikäisenä hoitanut häntä ja hänen siskoaan useamman kerran. Kutsussa on varmasti myös hyvä mainita, jos meillä on joku viihdyttämässä lapsia, mutta ei varsinaista lastenhoitoa, joten lapset ovat juhlissa kuitenkin vanhempiensa vastuulla.

Kaverini kehui myös karkkibuffettia, joka oli heillä ollut lasten lemppari. Vaikka karkkibuffia tuntuu nykyään olevan vähän jokaisella, en ole itse ollut innostunut asiasta, koska mielestäni karkit eivät ole kovin juhlavaa syötävää. Ennemmin haluaisin kakkubuffetin tai leivosbuffetin. :) Nyt jäin kuitenkin miettimään uudestaan, josko hankkisimme myös jotain karkkeja ja keksejä lasten iloksi, varmasti ne tekisivät kauppansa paremmin pikkuvieraille kuin tuhti kakku. Tässä kohtaa tulee mieleen häät parin vuoden takaa, joissa kahvipöytä oli jo katettu, mutta kahvitus oli tarkoitus aloittaa vasta puheiden jälkeen. Eräs pieni juhlavieras piristi tylsempiäkin puheita tepastellessaan hakemaan kahvipöydästä keksejä vanhempiensa kielloista huolimatta; yksi keksi kerrallaan, ja taas uudestaan hakumatkalle koko salin halki...

Lapset saavat syödä häissämme samaa ruokaa kuin muutkin, meidän mielestämme ei ole olemassa lasten ruokia ja aikuisten ruokia. Miksi lapsille pitäisi olla nakkeja ja lihapullia, syöväthän he arkisinkin muuta ruokaa? Pitopalvelullamme Flow Cateringilla alle 4-vuotiaat lapset syövät ilmaiseksi, ja 4-12-vuotiaat puoleen hintaan. Astiamääristä päättelin, että ajatuksena on lasten syövän alkuruokalautasella ja -ruokailuvälineillä myös pääruoan. Varmasti kätevämpää, koska ne ovat usein kooltaan pienemmät. Keksin muuten juuri yhden asian, joka pitää tarkistaa juhlapaikan kanssa: löytyykö heiltä syöttötuoleja? Entä onko olemassa jotain "kokoontaitettavia matkaversioita", jos heiltä ei tuoleja löydy? Tämä pitää ottaa huomioon, jos kaikista pienimmät, sylikokoiset vieraamme tulevat myös juhlimaan.

Olenkohan unohtanut muuta tärkeää?

Pienissä häissä

Yksi pitkäaikaisimmista kavereistani laittoi loppusyksystä tekstarin, jossa kertoi menneensä kihloihin. Mikä ihanan onnellinen uutinen! Juuri olin miettinyt, ettei kukaan kavereistani taida rouviintua ennen minua, joten oli aivan ihanaa että tämä ystävä ehti ensin! Ehkä meidän kihlautumisemmekin toimi jonkinlaisena kannusteena tälle ikuisuuden yhdessä olleelle parille? He eivät enää halunneet viivytellä yhtään kauempaa kuin olisi pakko, joten häitä juhlittaisiin jo kuukauden päästä kihloista, heidän vuosipäivänään. Kuten aikataulustakin voi päätellä, he halusivat mennä naimisiin pienemmällä kaavalla, "tekemättä siitä sen suurempaa numeroa".

Puhelimet ja sähköpostit alkoivat heti vilistä kaveriporukassamme, kun yritimme löytää sopivaa polttariviikonloppua ennen hääpäivää. Nopeasti kuitenkin jouduimme hyväksymään totuuden, ettei polttareiden järjestäminen tällä aikataululla olisi mitenkään mahdollista. Ystäväporukan ensimmäinen morsian ei kuitenkaan onneksi pahastunut ollenkaan kun esitimme hänelle, että polttareita voitaisiin viettää vasta jälkikäteen.

Hääviikonloppu oli juuri heidän tyylisensä. Vihkiminen tapahtui perjantaina paikallisessa maistraatissa vanhempien ja sisarusten läsnä ollessa, ilman räätälöityjä valoja, kaasoja tai bestmania. Tämän jälkeen tuore aviopari kahvitteli perheensä parissa. Seuraava päivä oli omistettu kavereiden häävastaanotolle parin uudessa kodissa. Me morsiamen ystävät saavuimme puolisoinemme yhtenä joukkona paikalle illansuussa. Morsian ja sulhanen olivat laittautuneet parhaimpiinsa ja olivat todella upeita, vaikkei morsiamella nähtykään valkoista pukua eikä sulhasella frakkia saati edes puvun takkia. Myös me vieraat kunnioitimme päivää juhlavaatteissa. Taisinkin nähdä tämän joukon miespuoliset ensimmäistä kertaa suorissa housuissa ja kauluspaidoissa! Ylipäätään on harvinaista, että pääsemme kaikki näin samalla kertaa koolle, joten tilanne oli ainutlaatuinen.

Aviopari on paneutunut viineihin, joten juomatarjoilut olivat erinomaiset alkumaljasta lähtien, sekä alkoholilla että ilman. Nälkääkään ei tarvinnut kärsiä, sillä tarjolla oli erilaisia voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja salaattia. Heillä oli myös todella kaunis, mustavalkoinen hääkakku, joka oli erittäin herkullinen. Täytteenä oli syksyyn sopivasti omenahilloketta! Kakku oli kuorrutettu valkoisella vaahtokarkkimassalla ja koristeltu mustilla ruusuilla sekä hääparin nimikirjaimilla, ja sopi heille kuin nenä päähän. Kaikki tarjoilut kakku mukaanlukien olivat hääparin läheisten omin käsin tekemiä. Hääpaikan koristeiden virkaa hoitivat kynttilät sekä morsiuskimppu maljakossa.

Istuimme ulkosalla pitkään ja nauru raikui. Ilta oli kuin  rennon hauska illanvietto kavereiden kanssa, mutta pienellä upgradella. Oli virkistävää huomata miten lyhyessä ajassa ja pienellä vaivalla saa järjestettyä ihanat hääjuhlat! Näissä häissä oli kaikki tarpeellinen, ja kaikki tämä oli tehty muutamassa viikossa. Ja ennen kaikkea, ilman yletöntä stressiä ja selkänahasta raavittua rahoitusta. Tällaisesta realismistahan minäkin lähdin liikkeelle, ennen kuin häähössötys vei mukanaan... Esimerkki palautti taas hiukan maan pinnalle, ja toi omien häiden suunnitteluun perspektiiviä.  Ennen kaikkea juhlista jäi todella hyvä mieli, niin hääparille kuin vieraillekin!