Metsästyskausi on avattu!

Kaaso oli kuullut, että Helsingin Pukuvuokraamossa on kesäale. Itse asiassa, aiheeseen perehdyttyämme, suurimmassa osassa hääpukuliikkeitä myydään kauden pukuja alennuksella näihin aikoihin. Kesän hääsesonki alkaa olla ohi, joten myös nettikirpputoreilla myynti kiihtyy, kun tämän kesän morsiamet hennovat luovuttaa upeat pukunsa kiertoon. Lisäksi mm. Tampereen Lavemilla on meneillään remonttiale ja Turun Marinette sulkee ovensa, joten käynnissä on loppuunmyynti. Oli aika aloittaa hääpuvun metsästys!

Jouduin sopivasti myös viikon sairaslomalle, joten olen ehtinyt googlettamaan jo useamman hääpukumalliston läpi. Lähtöajatukseni oli, ettei puku voi olla olkaimeton. En halua tärkeänä päivänä pelätä puvun valahtamista ja nykiä sitä jatkuvasti hermostuneena. Tämän jälkeenhän vaihtoehtoja onkin enää muutama: lyhyet tai pitkät hihat, halterneck, poolokaulus, off-the-shoulders, yksi tai kaksi olkainta, kapeaa tai leveää... Pitäisikö pääntien olla O, U, V, neliö, vene, sydän vai kenties epäsymmetrinen? Oikeaan valkoisen väriin en tuhlannut enää ajatusta opittuani, että niitäkin on useita. Uskon, että parasta on joka tapauksessa vain lähteä ruudun edestä sovittamaan hääpukuja ihan oikeasti, oman torsonsa ylle.

Vaikka mahdollisia variaatioita on lukemattomia, jonkinlainen mielikuva unelmahääpuvusta on kuitenkin alkanut muodostumaan. Mallistoja selatessani tulin varmaksi siitä, että puvussa täytyy olla pitsiä. Kiiltävät satiinit ja välkkyvät strassit eivät tunnu omalta, vaan haluan pukuuni herkempää ja vanhanaikaisempaa tunnelmaa. Ilmeisesti en ole myöskään ainoa, vaan vintage-tyyliset pitsipuvut, ja etenkin kapealinjaiset sellaiset, ovat yksi hääpukujen suurimmista trendeistä tällä hetkellä. Hassua sinänsä, etten ole seurannut häätrendejä millään tavalla, enkä tosiaan monissa häissä myöskään vieraillut. Silti olen jo näinä muutamana kuukautena useasti saanut huomata, että ajatus jota pidin omanani onkin juuri kuuminta hottia häärintamalla.

Tässä muutamia ihania inspiraatiokuvia, jotka mielessä lähdin hääpukumetsälle:

White One Tamara

White One Newton

Sincerity 3730

 

 

Lilly 08-3225-CR

 

 

Lilly 08-3199 CR

 

 

 

Pronovias Laren

Agnes 11350

Ensimmäiset päätökset

Kihlat tarkoittavat mielestäni sitä, että naimisiin mennään lähivuosina. Emme Sulhasen kanssa kuitenkaan olleet ajatelleet, että hääjärjestelyihin ryhdyttäisiin saman tein kihlauksen jälkeen. Kun asia tuli puheeksi tajusimme kuitenkin pian, että muutama asia oli meille jo päivänselvä. Olemme itse asiassa jo vuosia tienneet, missä hääjuhlamme haluamme pitää. Ja jos päätyisimme kirkkovihkimiseen, olisi oikea kirkkokin jo tiedossa. Toukokuu oli kauniin aurinkoinen ja vehreä, ja huomasimme ajattelevamme, ettei tämä olisi ollenkaan huono vuodenaika viettää häitä. Miksi siis turhaan lykätä niitä, ja huomata vuosien kuluttua ettei vihille ole vieläkään päästy? Soitin juhlapaikkaan, joka oli jo alkanut ottaa vastaan varauksia ensi kesälle. Toukokuulta löytyi vapaa viikonloppu tasan vuoden päästä, ja pian se oli jo varattu!

Juhlapaikkaamme en paljasta vielä. Itse rakennus ei ole millään tavalla erikoinen, mutta paikka jossa se sijaitsee on meille molemmille tärkeä. Olemme kumpikin viettäneet jo lapsuudessa aikaa siellä, ja yhdessä teemme sinne retkiä usein - pyörällä tai kävellen, uimaan tai piknikille. Jossain vaiheessa huomasimme, että paikkaa voi vuokrata juhliin, ja aloimme leikkiä ajatuksella, että häämme pidettäisiin siellä. Ihanaa, että siitä tulee nyt totta! Myös vieraissa tulee olemaan useampi, joilla on omia muistoja paikasta. Juhlat pidetään meren rannalla, ja uskon, että maisema tulee olemaan upea - meri kun on säästä riippumatta aina vaikuttava. Juhlatilan pieni koko rajoittaa vierasmäärää, joka ei haittaa meitä, päinvastoin. Emme Sulhasen kanssa kumpikaan nauti suuren väkijoukon keskipisteenä olemisesta. Paikka ei ole myöskään turhan hieno, vaan sopii yksinkertaisuudessaan meille. Tärkeää on myös, että juhlapaikkaan voi tuoda haluamansa cateringin tai vaikka tehdä ruuat itse. Meidän häissämme ei tulla näkemään tajunnan räjäyttävää ohjelmaa, mutta toivottavasti siellä nautitaan hyvästä ruuasta. :)

Olen aina halunnut kirkkohäät, ja jo rippikouluikäisenä päätin missä kirkossa haluan mennä naimisiin. Sulhanen ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut kirkkoon, joten hänelle se tarkoittaisi sekä rippikoulun että kasteen läpikäymistä. En halua painostaa häntä sellaiseen, joka ei sovi hänen ajattelutapaansa, joten Sulhanen saa siis päättää, pidetäänkö vihkiminen kirkossa vai ei. Pelkkää siunausta kirkossa en halua, koska mielestäni vihkiminen pitää tapahtua hääpäivänä. Jos siis kirkkohäitä ei tule, meidät vihitään juhlapaikalla, kallioilla merenrannassa. Ei yhtään huono vaihtoehto sekään!

Tämä on rakkaus

Morsiamen ja Sulhasen ensitapaaminen sijoittuu teini-ikään kultaiselle 90-luvulle. Morsiamella oli ysin keskiarvo ja niittivyö, Sulhasella löysät housut ja lätkäjengi. Kasvukipuilimme yläasteen samalla luokalla, mutta eri kaveriporukoissa. Myöhemmin Sulhanen on paljastanut, että pientä ihastusta on kuitenkin saattanut olla ilmassa...

Kymmenen vuotta kului kummallakin omia polkujaan, kunnes vanhat koulututut löysivät toisensa Facebookista. Lähdimme työviikon jälkeen "yksille", ja sille tielle jäimme. Samat juuret tekivät toisesta tutunoloisen ja vastakohdat täydentyivät. Parin kuukauden päästä meillä oli jo avaimet toistemme asuntoihin, joiden väliä kulki onneksi myös upouusi bussilinja. Kun matkalaukkuelämä alkoi riittää ja aika oli kypsä, teimme kaksiostani yhteisen kodin sovittamalla sinne valikoidut palat Sulhasen kalustuksesta. Nyt yhteistä taivalta on takana jo viisi vuotta. Omakotitalo pihoineen, asuntolaina, yhteiset jutut, hyvä ruoka, luonnossa retkeily, yhdessä koetut hyvät ja huonommat ajat sekä usko vielä parempaan sitovat meitä yhteen. Romantiikka löytyy pienistä hetkistä ja eleistä juuri silloin, kun et sitä osannut odottaa.

Eräänä toukokuisena iltapäivänä tuli puheeksi jonkun pariskunnan kihlautuminen, jolloin Sulhanen pysähtyi ihmettelemään, miksemme me ole kihloissa. Koska minä tiedän naisena asiat yleensä parhaiten, valistin Sulhasta että se normaalisti vaatii kosintaa. Sulhanen päätti laittaa asian järjestykseen, ja varmisti hetimmiten tulevalta appiukoltaan onko tällä vastaanpanemista. Asiasta kuulemma päästäisiin sopimukseen, joten samana iltana, saunan jälkeen takapihalla, Sulhanen esitti kysymyksen, johon ei ollut kuin yksi vastaus:

Mennään vaan! <3

Meillä on hääblogi!

Yhdestä puhelinsoitosta se lähti. "Voiko morsiamella ja kaasolla olla yhteinen blogi?", kysyi morsian, ja niinpä kaaso teki ensi vuoden morsiamelle ja allekirjoittaneelle blogin, jossa jakaa ajatukset ja kuvat tuleviin häihin liittyen. Hääblogeja löytyy vaikka millä mitalla, eiköhän mekin vielä mahduta joukkoon!