Kaason ollessa viikonloppuvierailulla pistimme pystyyn kutsukorttilinjaston. Nyt noin 40 kutsukorttia on lähestulkoon valmiita, ja mielestäni niin täydellisiä (laskikohan Kaaso montako kertaa viikonlopun aikana muistin niitä ihastella...)! Minä leimasin kieli keskellä suuta kortteihin keväänvihreän puun, jonka oksilla istuu kaksi lintua. Kaason vastuulla taas oli liimata tarkasti reunoihin pitsinauhaa sekä ohuenohuet hopeiset "Kutsu"-tekstitarrat. Tehtailun lopputulos on juuri niin keveän keväinen ja yksinkertainen kuin oli tarkoituskin. Täytyy sanoa (vielä kerran), että olen todella tyytyväinen. Iso kiitos Kaaso askarteluavusta! :)
Pitsinauhojen reunojen siistimisen jälkeen puuttuu enää varsinainen sisältö, eli tekstit. Sisälle liimataan yksinkertainen kutsuteksti, ja kortin väliin taitellaan lisäinfoa sisältävä lappunen, jota juuttinarurusetti pitelee. Tekstit on nyt huippuunsa hiottu, ja pitää vain tulostaa oikean kokoisina kierrätetylle paperille, jota ei tosin ole vielä hankittu. Kertokaahan kuitenkin vielä tälle Morsiamelle; kaipaako kukaan enää navigaattoreiden ja reittioppaiden aikakaudella printattuja karttoja juhlapäivän koordinaateista?
Tähän on ihan pakko vielä muistutuksena laittaa alkuperäinen inspiraatiokuva, jonka Kaaso on ottanut Turun Inspiraatiosta. Siitä se ajatus aikanaan lähti! Värimaailma on vaihtunut aika lailla, mutta hihaan tarttui tästä lähtemättömästi lintu ja puu -aihe.
Sulhanen oli alunperin sitä mieltä, että haluaa hääyöksi omaan kotiin: rakkaaseen saunaan ja tuttuun sänkyyn. Häitä juhlitaan kuitenkin vain kerran, eikä mieleni tekisi palata juhlahumusta suoraan arkeen ja hääkiireessä siivoamatta jääneiden sotkujen keskelle. Olen tehnyt pientä pehmittelyä, ja yllättäen sain luvan varata meille hääyöksi hotellihuoneen!
Hääyön hotellin valinta oli meille yhtä helppo kuin hääpaikan tai kirkonkin. Långvikin kylpylä- ja kokoushotelli Kirkkonummella on hyvä valinta aikuisten lyhyelle lomalle; tyylikäs, rauhallinen ja lähellä. Olemme muutaman kerran hemmotelleet itseämme varaamalla sieltä huoneen tai vain käymällä rentoutumassa kylpylässä. Nyt pääsemme ensimmäistä kertaa sviittiin. 52-neliöisessä huoneessa on oma sauna, poreamme ja merinäköala. Sulhanen pääsee siis toiveensa mukaisesti saunomaan hääyönään. Itse odotan ainakin muhkeita sänkyjä ja porekylpyä - ja sitä, ettei itse tarvitse tehdä mitään muuta kuin nauttia. :)
Hääyötä varten täytyy ehdottomasti pakata etukäteen laukut valmiiksi. Mukaan tarvitaan ainakin mukavat vaihtovaatteet, pientä hyvää purtavaa, kuohuvaa, kynttilöitä ja kylpyvaahtoa. Mitä muuta tarpeellista keksitte?
Huoneen hintaan sisältyy toki myös pääsy kylpylään ja kuntosalille, sekä aamupala. Ensimmäisen aamun avioparina voi siis korkata nauttimalla runsaan, valmiin aamiaisen ja muistelemalla hääjuhlaa span altaiden ja saunojen ihanassa lämmössä. Kylpylässä on erilaisia saunoja, pari poreallasta sekä kuntouintiallas. Taustalla soi rentouttava musiikki ja tunnelma on rauhallinen. Emme ole koskaan kokeneet täällä tungosta. Toivotaan, että myös hääyö toteuttaa tehtävänsä, ja voimme startata avioelämän levänneenä ja rentoutuneena. En malta odottaa!
Muuten, Långvikhan on myös upea paikka järjestää täyden palvelun häät (viime kevään morsiamen Vappu Pimiän tapaan). Paikka oli meilläkin hetken harkinnassa, mutta tuntui lopulta vähän liian fiiniltä tyyliimme, jotta olisimme itse juhlat halunneet pitää siellä. Långvikin hääpalveluista löytyy kattava tarjonta morsiussaunasta kampaajaan ja häiden jatkoista hääaamun brunssiin!
Olemme puhuneet Sulhasen kanssa avoimesti hääpäivästämme heti sen varmistuttua. Hääpaikka ja kirkkokin ovat jo julkista tietoa kaikille, jotka ovat sitä osanneet kysellä. Emme nähneet siis tarvetta askarrella erikseen save the date -kutsuja. Jotta tärkeimmät vieraat varmasti laittaisivat oikean päivämäärän ajoissa muistiin, lisäsimme kuitenkin joulukortteihin toivotusten perään tekstin "P.S. Muistathan xx.5.2014!" Vaikka luulimme hoitaneemme näin viestinnän kotiin, saimme jo yhden kyselyn siitä, mitä ko. päivänä tulee tapahtumaan (henkilöltä, joka tietää hyvin että olemme menossa naimisiin ensi vuonna).
Varmistaaksemme, että mahdollisimman moni oikeasti osaisi varata kyseisen viikonlopun häitämme varten, haluaisinkin lähettää kutsukortit maailmalle mahdollisimman pian. Onko liian aikaista laittaa kutsut menemään neljä kuukautta ennen häitä? Tuntuu, että useimmilla check-listoilla kutsut neuvotaan lähettämään max. paria kuukautta ennen hääpäivää. Onko tähän joku erityinen perustelu? Olemme Sulhasen kanssa joutuneet jäämään itse useista juhlista pois, koska tieto on tullut liian myöhään, eikä työvuoroja tai muita menoja ole enää voitu järjestää uudelleen. Itse siis olisin kiitollinen siitä, mitä aiemmin tiedän tulevissa olevista juhlista. Tähän kai save the date -korteillakin pyritään?
Kutsujen design on kuin onkin tehty, saimme sen Kaason kanssa hiottua eräänä viikonloppuna prototyypin yllättävänkin kevyesti lähelle täydellisyyttä! :) Korttien lähtöä estää enää:
viimeisten osoitteiden selvittely (tämä on tehty parilla soitolla tai viestillä)
tekstien viimeistely (tähän saan kyllä ikuisuuden kulumaan niin halutessani, mutta oikeasti kyseessä ei ole iso homma)
Kaason saaminen paikalle auttamaan korttien kasaamisessa (siihen luullakseni tarvitaan vähintään yksi pitkä yhteinen ilta hyvillä eväillä)
Milloin muut morsiot ajattelitte lähettää kutsukortit? Mitä kaikkea tietoa sisällytitte kutsuun?
Alle viisi kuukautta häihin, joten hiustenkasvatusprojektilta ei voi odottaa enää suuria, kääk! Hienon kampauksen tekeminen onnistuuu oikeasti yllättävän lyhyisiinkin hiuksiin, ja liiasta pituudesta on nutturoiden kyhääjälle vain haittaa. Mutta tämä Morsian ei tahdo koota kaikkia hiuksia ylös hääpäivänään. Itse asiassa pituutta en toivo kampauksen tuovan minulle lisää senttiäkään. Unelmakampaukseni on (yllätys, yllätys) luonnollinen, romanttinen ja herkkä, ja haluaisin osan hiuksista valuvan vapaasti hartioille tai selkään. Tässä tyylissä pituus on valttia. Ehkä itse luotan vain terveellisen ruokavalion voimaan, vaikkakin Facebookini suosittelee minulle aika ajoin hoitoa, jolla "Tina" on saanut hiuksensa kasvamaan uskomattomia pituuksia lyhyessä ajassa... :)
Ajatustyö kampauksen ympärillä on aloitettu kampaajani kanssa heti kihlauksen jälkeen. Metsänneitomaisessa kampauksessa ainesosina tulee varmasti olemaan luonnollisen näköisiä kiharoita ja kukkia. Yhtenä ajatuksena on koota osa hiuksista suht huolettomasti takaraivolle, ja jättää loput toiselle olkapäälle kiharapilveksi. Vaihtoehtoisesti myös rento, löysästi koottu sivuletti voisi olla upea. Sivukampauksessa toisen korvan taakse voisi kiinnittää siron kukkakoristeen vaikkapa harsokukasta tai ruusuista.
Etenkin, koska puku on olkaimeton, harkitsen myös, että hiukset jäisivät taakse auki, jolloin ne peittäisivät avonaista selkää ja korvaisivat myös kiharoineen hunnun. Päällimmäiset hiukset voisi koota joko rennolle sykkyrälle, tai letittää tyttömäisesti sivuilta ja yhdistää kukkakoristeella.
Mitä pidätte näistä keijumaisista kampauksista? Toivottavasti toukokuussa ei ole odotettavissa helleaaltoa, sillä raskas puku ja avonaiset hiukset eivät tunnu yhtä ilmavilta ja hennoilta kuin näyttävät. Kampauksen onnistumisen suhteen ei onneksi ole huolta, sillä olen käynyt luottokampaajallani jo viitisentoista vuotta. Hääkampaukseni sekä Kaason hiukset loihtii Chagallin Anneli, joka on vastannut upeasti myös vanhojen tanssien ja valmistujaispäiväni kampauksista. Vielä kolme kampaajakäyntiä jäljellä ennen the päivää, joten lopullinen frisyyri saadaan kyllä suunniteltua. Mutta kasvakaa hiukset, kasvakaa! :)
Vuosi 2013 alkaa olla purkissa ja on aika tehdä tilinpäätös. Seuraavassa päällimmäisiä ajatuksia siitä, mitä tästä vuodesta jäi mieleen Morsiamelle:
vietimme Sulhasen kanssa viikon yhteisen talviloman Lapissa, jonka hiihtoreissuista, herkuttelusta ja löytöretkistä jäi mukavat muistot
teimme keittiössä pientä mutta raikastavaa pintaremonttia
uskaltauduin kokeilemaan kahvakuulaa, enkä onnistunut heittämään sitä ketään päin
laihdutin seitsemän kiloa keväällä kun tsemppasin hiukan syömisten suhteen
Sulhanen kosi vihdoin viiden vuoden seurustelun jälkeen ja menimme kihloihin toukokuussa
aloitimme hääsuunnittelun, ja vaikka se osoittautuikin pian vaativan enemmän ponnisteluja kuin olisin osannut ajatella, onnistuimme kuitenkin lyömään lukkoon kaikki suurimmat tekijät hääpäivän suhteen tänä vuonna
reissasimme kesällä Sulhasen kanssa Suomessa ja yövyimme niin teltassa, mökeillä, asuntoautossa kuin hotellissakin
en käynyt ulkomailla kuin kerran, työmatkalla Saksassa
perustimme Kaason kanssa tämän blogin, hänelle kuuluu iso kiitos siitä!
perheemme mökille valmistui viimein kauan odotettu puusauna, jonka sisustusta oli ihana päästä suunnittelemaan ja toki ensimmäiset löylyt maistuivat makoisilta
stressasin paljon (liian paljon) töistä, mutta ryhdyin myös onnekseni pitämään etätyöpäiviä
vierailin sairaalassa ja lääkärillä useampia kertoja terveysongelmien vuoksi
laitoimme Sulhasen kanssa pihapiiriämme kuntoon muun muassa maalaamalla aitoja, kaatamalla puita ja istuttamalla kukkapenkkejä
olin suurimman osan vuodesta ilman mahdollisuutta ajaa autoa, joten kävely, pyöräily ja kyytien pummaaminen tulivat tutuiksi
olen nähnyt tärkeitä perheenjäseniä, läheisiä, ystäviä, sukulaisia, kummilapsia mukavissa merkeissä ja olemme myös juhlineet muun muassa tupareita, synttäreitä, häitä, polttareita, valmistujaisia (niin juhlavaatteissa kuin naamiaisasuissakin) sekä viiskymppisiä salsan tahtiin
Voisi sanoa, että tämä vuosi on ollut jopa hieman välivuoden asemassa verrattuna edellisiin. Viime vuosina muutoksia on tullut ehkä liikaakin lyhyen ajanjakson sisällä, joten on ihan mukavaa, että välillä pääsee myös pysähtymään hetkeksi, asettumaan aloilleen ja miettimään mihin elämä on kuljettanut. Veikkaanpa, että ensi vuodesta tulee sen myötä taas jossain määrin muutosten vuosi. Jos ei muuten, niin ainakin aloitamme elämämme avioparina viiden kuukauden kuluttua! :)
Ihanaa ja onnentäyteistä uutta vuotta jokaikiselle! <3
P.S. Toivotaan, että se talvikin sieltä tulee vielä ennen kevättä!
Jouluherkkujen nautiskelun lomassa kannattaa silloin tällöin myös verrytellä jäseniään. Mikä olisikaan parempi hetki muistutella mieleen valssin perusteita? Kokeilimme yhtenä iltana Sulhasen kanssa miten valssi yhdessä sujuu, todetaksemme ettei meillä ole hajuakaan mitä olimme tekemässä. Sulhasella oli jo perusaskel hukassa, ja itse en taas osaa hiukankaan olla vietävänä, joten lopputulos oli lähinnä katastrofaalinen. Näin jo mielessäni, miten kiskomme toisiamme eri suuntiin pukuni helman repeytyessä ja ratketessa. Sulhanen oli kuitenkin sitä mieltä, että jos häätanssia aiotaan tanssia, sen on oltava valssi eikä mitään yläastenojailu. Ennen tanssitunneille ilmoittautumista käännyin googlen puoleen ja löysin Sinin blogista linkit Elixirin valssin perusteisiin! Kriisimme loppui lyhyeen ja vakuutimme toisemme, että näiden klippien avulla saamme opiskeltua alkeet niin, että kehtaamme pyörähtää edes hetken vieraiden edessä. :)
Seuraavissa pätkissä siis Susa Matson ja XL5:n ihana Mica opettavat valssin perusteita aloittelijoille sopivaan tahtiin:
Tanssiasento - onnistuneen tanssin perusta, tässä meillä ainakin on jo rutkasti työstettävää Vieminen ja seuraaminen - näin etsitään ja löydetään parin välinen vastus, tässä tuli ihan uutta ymmärrystä ainakin minulle! Perusaskel - jos hanskaamme nämä kolme ensimmäistä videota, liikumme siis hallitusti ja samaan suuntaan ja tahtiin! Oikea käännös - tällä saadaan jo helmaankin kaunista liikettä Vaihtoaskel - jotta pää ei mene ihan pyörälle Oikea käännös ja vaihtoaskel - tämä on meidän kunnianhimoinen tavoitteemme: neljä askelta oikealle ja kaksi vaihtoaskelta riittää jo Susankin mukaan tanssilattian valloitukseen Oikea käännös ja vaihtoaskel musiikkiin - näin hienolta se näyttää! Vasen käännös - tämä vaatii jo vähän keskittymistä ja koordinaatiota Vasen käännös ja vaihtoaskel - ei sinänsä sen kummempaa kuin oikealle, mutta silti jotenkin niin haastavaa... Oikea käännös, vaihtoaskel ja vasen käännös - turha edes kuvitella tätä yhdistelmää meidän häissämme :)
En itse ole musikaalisesti lahjakas millään tapaa, mutta ihailen suuresti niitä, joilla laulu- tai soittotaitoja löytyy, ja nautin niin kuunnella kuin tanssiakin monentyyppistä musiikkia. Musiikki voi olla tärkeässä osassa tunnelman luomisessa tai sen latistumisessa, joten toki sitä haluamme myös osaksi hääpäiväämme. Emme olleet Sulhasen kanssa kuitenkaan vielä edes pahemmin ehtineet pähkäillä häiden musiikkitarjontaa, kun asiat alkoivat jo lutviutua lähes itsestään. Hommahan sujuu siis kuin laulaen (jolla en tosin viittaa omaan lauluääneeni). :)
Ensinnäkin, rakas ystäväni yllätti minut nähdessämme täysin ja tarjoutui itse soittamaan huilua vihkimisessämme! Hän on ollut musiikkiluokalla ja soittanut useampia instrumentteja, mutta en ole kehdannut kysyä häntä esiintymään, koska ajattelin siitä tulevan hänelle taakan. Hän myönsikin jännittävänsä kyllä esitystä, mutta jos haluaisimme hänen soittavan, hän tekisi sen mielellään. Niin mieletöntä! Tulee varmasti olemaan vaikea pidätellä kyyneleitä alttarilla. Tällä hetkellä ajatuksena on, että kuulemme kirkossa Romanssin:
Muutama muu muusikkoystäväni on kiertänyt häät jos toisetkin bändinsä kanssa, mutta en toki halua heitä töihin häihini. Kysyin kuitenkin heiltä vinkkejä hääbändin suhteen, sillä livemusiikki tekisi varmasti ison lisän illan tunnelmaan. Juhlapaikkamme on kuitenkin pieni, ja selvää on, ettei sinne ainakaan kokonaista bändiä rumpusetteineen saa mahtumaan. Ongelmana on, minkälainen kokoonpano ei veisi hommaa sketsin puolelle, vaan mahdollistaisi hyvän musakokemuksen näillä puitteilla. Tykkäämme Sulhasen kanssa myös trubaduuri-tyylisestä meiningistä, eli mieluummin vedämme sitten kunnolla minimalistisemmin kuin yritämme sellaista, mikä ei näillä raameilla toimi (nimim. olemme nähnyt lavatanssit, joissa kaksi mammaa soitti haitaria ja synaa, ja kukaan ei tanssinut).
Viestittelin vähän ystävieni bändikaverin kanssa (joka on siis myös tuttuni jo vuosien takaa) ja nyt meille onkin tulossa kolmen miehen trio! He soittavat biiseistä riippuen akustisia kitaroita, koskettimia ja ehkä bassoa, myös jotain jaloilla soitettavaa perkussiota on mahdollista järjestää (joka ymmärtääkseni tarkoittaa jotakin rumpujen korviketta?). Pojat ovat kuulemma avoimia biisitoiveille, joten nyt vain toivelistaa kyhäämään! Sain esimerkkiä heidän vetämistään biisilistoista, joka kuulosti hyvältä - tyylillä vähän jokaiselle jotakin. Häävalssin jälkeen alkuun vähän iskelmämpää menoa, sitten rokkia ja menevämpää, uudempaakin musiikkia. Appiukot molemmat varmasti arvostaisivat myös jotain blues/jazz-tyylistä vetoa johonkin väliin jos mahdollista. :) Minkälaista musiikkia muiden morsianten hääpäivään on luvassa - seuraatteko omaa makuanne vai täytättekö myös vieraiden musiikkitoiveita?
Uskomatonta, että jotkut asiat voivat hoitua näin helposti. Nyt olen luottavainen ohjelman ja tunnelman suhteen, sillä elävä musiikki ei voi muuta kuin tehdä päivästä entistä paremman! :)
