Puku plakkarissa!

Tänään koitti se odotettu ja pelätty hetki, kun komppaniamme lähti etsimään Sulhaselle pukua. Sulhanenhan ei todellakaan ole pukumiehiä, vaan viihtyy huppareissa ja skeittikengissä. Kaapista löytyy ainoastaan yksiin tuttavien häihin viime tipassa Dressmannilta juostu puku, jota käytetään silloin, kun on aivan pakko. Olimme päättäneet hankkia hiukan laadukkaamman tumman puvun, jota Sulhanen voisi jatkossa käyttää missä tahansa juhlissa häpeämättä. Sulhasen vanhemmat tukena suuntasimme toiveikkaina Stockmannin pukuosastolle.

Olemme Sulhasen kanssa aika babyfaceja, joten pukuosaston edustaja kuvitteli varmaan kyseessä olevan rippipuvun etsinnän, kun hän ohjasi meidät suoraan trendiosastolle. Tämä ei jäänyt kuitenkaan kaivelemaan, sillä siellä oli vastassa todella loistava, asiantunteva ja ystävällinen miesmyyjä, jonka kanssa sovitus sujui hyvin kivuttomasti. Hän juoksi edestakaisin hakien hyviä vaihtoehtoja eri hintaluokissa ja myös sieltä pukuosaston puolelta, kuunteli Sulhasta sekä muita makutuomareita, mutta uskalsi myös neuvoa ja kertoa mielipiteensä. Sovitimme mustan lisäksi harmaita ja tummansinisiä pukuja, Selectedistä Hugo Bossiin.

Lopullinen valinta tehtiin yksimielisesti. Tummanharmaa Tiger of Swedenin puolislimmi puku istui hienosti ja Sulhanen näytti siinä todella tyylikkäältä. Huom, myös siis Sulhanen totesi tyytyväisenä puvun tuntuvan ja näyttävän hyvältä päällä!

Hyvä ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan jatkoimme samalla taistelutahdolla sovittamaan kenkiä. Kengät ovat aina olleet Sulhaselle vaikea paikka myös maun, mutta etenkin hankalan lestin suhteen. Jalkavamma rajoittaa kenkämahdollisuuksia aika lailla. Anoppi kertoi myyjälle haasteet, ja tämä suuntasi Eccon ja Clarksin hyllyille. Ensimmäinen pari jalkaan ja se oli siinä. Sulhanen yllättyi, miten kengät tuntuivat jalassa paremmilta kuin jokapäiväiset skeittikengät, ja koska kenkien ulkonäkö oli perinteisen tyylikäs, hän oli tyytyväinen. Emme jääneet empimään, vaan lähdimme kasikerrokseen juhlistamaan uskomattoman hyvää ostosreissua! :)

Sormukset ja häärekvisiittaa mökiltä

Kävimme Sulhasen kanssa pitkästä aikaa mökillä. Yhtenä porkkanana toimivat sormukseni, jotka Kaaso oli jättänyt sinne pari viikkoa sitten haettuaan ne kultasepältä. Löysin siis Turun häämessuilta täydellisen Kohinoorin valkokultaisen rivisormuksen. Se sopii hienosti kihlasormukseeni, joka myöskin on valkokultaa, ja jossa on kolme pienen pientä timanttia lehtikuvion sisällä. Päätin jättää samaan syssyyn (sekä melkein samaan hintaan!) sekä kihla- että vihkisormukset pienennettäviksi ja kaiverrettaviksi Suomiselle.

Onpa tuntunut oudolta olla kuukausi ilman sormusta! Varsinkin alkuun hain jatkuvasti nimettömästä rinkulaa, ja säikähdin kun sitä ei ollutkaan. Talven kylmyyden pienentämissä sormissa kihlasormus on lähtenyt pyörimään ja valumaan, joten oli kyllä todella hyvä ratkaisu pienentää sitä hiukan. En tullut edes ajatelleeksi että pienennys olisi niin simppeliä, mutta onneksi se tuli puheeksi myyjän kanssa. Hiukan rajulta tosin tuntuu, että puolikkaan koon pienennystä varten sormus on katkaistu ja liitetty uudelleen, mutta ilmeisesti se on ihan normaalia.

Vihkisormus oli kyllä niin kaunis ja siro kuin muistinkin. Kunpa sitä saisi jo pitää sormessa! :) Kaiverrukset olivat myös onnistuneet kauniisti ohuisiin sormuksiin. Niiden osalta päädyimme todella perinteiseen; kihlasormuksessa on Sulhasen nimi ja päivämäärä, vihkisormuksessa meidän molempien nimet ja hääpäivä. Enää täytyy muistaa viedä Sulhasen sormus kaiverrettavaksi.

Katselin mökillä myös hieman ympärilleni sillä silmällä, eli etsien häiden maalaisromanttiseen tyyliin sopivia esineitä. Omat nurkat kannattaa ehdottomasti tutkia ennen kuin lähtee ostoksille ja kasvattaa taas budjettia! Myrskylyhdyt sopivat oivasti meren rannalle luomaan tunnelmaa:

Isänisän vanhaan maitotonkkaan voidaan tehdä kukka-asetelma:

Sinkkiämpärin voi täyttää jäillä ja tarjoilla siitä kylmiä juomia:

Kivi-tuikkujen sijaan Kastehelmet sopivat tyyliimme vielä paremmin; kuviohan on kuin mummon pitsiliinasta:

Kirkollisia kysymyksiä ja kriisejä

Nyt kun iso osa muista hääjärjestelyistä on edennyt hyvällä mallilla, on tullut aika suunnata huomiota myös itse vihkimiseen. Vaikka varsinainen naimisiinmeno tapahtuu vihkitilaisuudessa, se jää monella ainakin suunnittelussa vihkimisen jälkeisten juhlien varjoon.

Turun häämessuilla osallistuimme Kaason kanssa luentoon kirkkovihkimisestä. Luennolla käytiin hyvin läpi kaikki perusteet kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä, kuten vihkimisen edellytykset ja vihkikaava. Minua ainakin helpotti tieto siitä, että seurakunta huolehtii kyllä tilaisuuden sujuvuudesta, eikä meidän käytännössä tarvitse kuin tulla paikalle. Myöskään kovin paljoa suunniteltavaa vihkimisessä ei ole. Kanttorin kanssa tulee keskustella alku- ja päätösmusiikista sekä yhdestä tai kahdesta virrestä tai muusta musiikista tilaisuuden aikana. Ystävänihän on jo tulossa soittamaan kirkkoon, joten toivottavasti myös kanttori hyväksyy kappalevalinnan. Lisäksi tulee valita Raamatun pätkä, joka tilaisuudessa luetaan, sekä lupaako toisen kanssa olla myötä- ja vastoinkäymisissä vai aina kuolemaan saakka.

Meillähän kirkollisen vihkimisen edellytykset eivät vielä täyty, sillä Sulhanen ei ole minkään kristillisen kirkon jäsen saati sitten rippikoulun käynyt. Hän on kuitenkin nyt aloittanut ahkerana rippikoulun aikuisrippikouluryhmässä. Eri seurakunnan edustajien vetämiä keskustelevia tapaamisia on muutaman viikon välein, jonka lisäksi pappi saattaa ladata viestejä ja tehtäviä oppimisympäristöön verkossa. Riparin osallistujajoukko on kirjavaa niin taustaltaan kuin kirkkoon liittymisen perusteiltaankin. Tehtävät eivät aikuisriparilaisilla ole silkkaa kymmenen käskyn ja Isä Meidän tankkaamista ulkoa. Tarkoituksena on ainakin lukea yksi uskoa käsittelevä kirja - listalta löytyi esimerkiksi Jaakko Heinimäen Kafekismus. Kuten itse kukin omasta ripariajastaan muistaa, tulee rippikoululaisen myös osallistua muutamiin jumalanpalveluksiin. Itse keksimme tähän uuden tyylin: istuimme kotisohvalla iltapalaa syöden ja kuuntelimme tunnin mittaisen sunnuntaijumalanpalveluksen kotikirkostamme netin kautta!

Kävimme joulukirkossa vihkikirkossamme, ja tilaisuuden pitänyt pappi puhui hyvin ja tuntui mukavalta. Sulhanen ei lämmennyt suuremmin rippipappiinsa, joten ilmoitin vihkikirkkomme seurakuntaan, että haluaisimme vihkipapin heiltä. Olipa hyvä että otin yhteyttä, sillä sain kuulla, ettei vihkimistämme jostain syystä löytynyt heidän kalenteristaan lainkaan! Olen kuitenkin tehnyt alustavan varauksen jo toukokuussa ja virallisen lokakuussa, joten en ihan osannut odottaa heidän merkinneen vihkitilaisuuden vahingossa viime vuoden kalenteriin. No, joka tapauksessa meidän onneksemme kyseessä on pieni paikkakunta eikä kukaan muu ole ainakaan vielä päättänyt mennä vihille kyseisessä kirkossa samana päivänä kanssamme, joten virhe saatiin korjattua vahingoitta.

Vihkipappiamme emme edelleenkään saa tietää, sillä seurakunnalla on kaksi pappia, joiden työvuoroja keväälle ei vielä tiedetä. Lisäksi he ovat itse asiassa molemmat jättämässä seurakunnan, joten välttämättä kumpikaan heistä ei tule vihkimään meitä. Täytyy nyt vain luottaa, että joku pappi löytyy meidät vihkimään toukokuussa... Onko muilla pareilla vihkipapin löytäminen ollut helppoa, tai onko pappi vielä kysymysmerkki?

Vihkimisen edistämiseksi Sulhanen saa nyt ainakin keskittyä riparin suorittamiseen. Vasta pääsiäisenä tapahtuvan kasteen ja konfirmaation jälkeen voimme pyytää avioliiton esteiden tutkintaa. Ehkä alamme pikku hiljaa myös tutustua yhdessä mahdollisiin vihkimisessä luettaviin Raamatun kohtiin. Vinkatkaa muut, jos teillä on jotain lemppareita!

Vihdoin kohti postilaatikkoa!

En olisi uskonut, että viime kutsukorttipostauksen jälkeen kuluisi vielä näin kauan, ennen kuin homma on finaalissa! Kaason kanssa saimme itse kuorrutuksen tehtyä yhdessä illassa, mutta kuinka monta tuntia onkaan sen jälkeen vierähtänyt viimeistelyssä. Päätin lopulta liittää mukaan myös ajo-ohjeet, suuntaa antavat kartat sekä majoitusehdotuksia, joiden hiomiseen lohkesi iso osa viime viikonloppua. Lopulta sain kaikki tekstit mahdutettua osaksi yhden A4.n kokoista lisäinfoa, ja kartat sitten toiselle paperille. Sen jälkeen alkoikin varsinainen show, kun kaikki nämä härpäkkeet täytyi saada vielä tulostettua...

Tulostimemme osaa tietysti tehdä vain yksipuolista, jolloin pitää muistaa tulostaa siis yhtä sivua kerrallaan ja kääntää paperit sitten oikeaan suuntaan toisen puolen saamiseksi. Koska tulostin on erittäin hidas, käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viettää tunteja sen vieressä organisoimassaa tulostusta. Vierassänky oli muuten kätevä laskutila, johon musteesta kosteat paperit voi levittää kuivumaan!

Laite ei myöskään hyväksynyt minimaalisia marginaalejani, vaan jätti viimeiset rivit kokonaan tulostamatta. Lisäksi vaikka olin saanut tietokoneella tekstit aseteltua juuri dokumentin keskelle, syötti tulostin paperin myös hieman sivuun, jolloin a.) itse kutsukortin teksti ei osunutkaan paperin keskelle ja b.) lisäinfon rivien viimeiset sanat jäivät uupumaan. En lähtenyt arvioimaan enää kuinka paljon laite tekstiäni siirsi, vaan hyväksyin että kutsun teksti on hiukan sivussa. Sen sijaan jouduin muokkaamaan taas uudestaan infolappusen tekstejä ja pienentämään kuvia, jotta saisin ne mahtumaan entistä pienemmälle tulostusalueelle.

Toki kaiken tämän jumpan jälkeen sain noin puolet papereista tulostettua, kunnes muste loppui kesken. Ehdin tietysti myös tulostaa useamman paperin toiselle puolelle ennen kuin huomasin, että sivujen lopussa tulostuksen jälki ei ollut enää hyvää. Hukkasin siis muutaman ylimääräisen erikoispaperin tähän, mutta onneksi ne juuri ja juuri riittivät vielä uusiin versioihin. Kiitos myös Anttila, joka myy mustekasetteja sunnuntaisin. :)

Uskokaa tai älkää, viime viikonloppuisen tulostusmaratonin jälkeen olen viettänyt vielä kaikki arki-iltani kutsujen parissa. Kutsuja on 36, mutta niiden puolustukseksi täytyy toki sanoa, ettei vapaailtani töiden jälkeen ole kovin pitkä. Maanantaina jonotin keskustan ruuhkissa Sinelliin, jossa lainasin paperileikkuria saadakseni kutsujen tekstit siististi oikeankokoisiksi. Loppuillan liimasin tekstejä kortteihin. Tiistaina taittelin infot ja kartat oikeankokoisiksi. Keskiviikkona sidoin infot ja kartat kortteihin juuttinarurusetein. Torstai-ilta kului kirjoittaessa osoitteita kuoriin. Eilen sain vihdoin ja viimein kortit kuoriin ja postimerkit liimattua. Voi sitä helpotuksen määrää!

Tämän papatuksen jälkeen pidän viikonlopun vapaata, ja maanantaina kortit lähtevät postin matkaan! :) Naurettavaa, mutta jännitän niiden lähettämistä. Sen jälkeen ei ole paluuta! Me mennään naimisiin. :)

Pikaraportti Turun häämessuilta

Kuten Kaaso jo kertoikin, tänä viikonloppuna teimme visiitin Suomen vanhimmille häämessuille. Palaamme varmasti Turun häämessujen antimiin vielä paremmalla ajalla, mutta tässä jo muutama tuliainen:

 

Messuilla äänestettiin kauneimpia hääpukuja, morsiuskimppuja, hääkuvia sekä sormuksia. Meidän molempien mielestä tässä oli kaunein morsiuskimppu, ja samantyylisen haluaisin myös itselleni: perinteisen pyöreän ja keväisen. Mahdollisesti väriä voisi tuoda vähän vaihtamalla joukkoon muutaman vaaleanpunaisen ruusun. Ikävä kyllä messuilla ei ollut edustettuna kuin yksi kukkakauppa, joten emme päässeet keskusteluihin hääkukista. Toisaalta, tulen joka tapauksessa hankkimaan kukat pääkaupunkiseudulta, joten ehkä on parasta jutella suoraan mahdollisten ehdokkaiden kanssa.  



Myös muutama ajatus Sulhasen pukeutumisesta terävöittyi - harmaata tulee olla ehdottomasti joko takissa tai sen alla. Tässä kuvassa Sulhasella ja sulhaspojalla on tumman puvun alla keskiharmaa liivi sekä solmiohuivi (käytänköhän nyt oikeaa termiä?). Muotinäytöksessä nähtiin miehillä myös upeita harmaita puvuntakkeja, joka olisi se minulle mielekkäämpi vaihtoehto, mutta vaatii vähän työstämistä, jotta myös Sulhanen sen ymmärtää. ;)

  

Erityisen ilahduttavaa oli, että paikalle oli saatu yllättävän iso kattaus Turun seudun koruliikkeitä, joten sormusten sovittelu ja etenkin eri tarjoajien vertailu oli tehty todella helpoksi. En ollut vielä tähän mennessä aloittanut vihkisormuksen etsintää lainkaan, vaikka jonkinlainen mielikuva siitä olikin jo muodostunut. Suurin yllätys itselleni olikin, että en ainoastaan aloittanut sormuksen sovitusta messupäivänä, vaan samantein löysin ja ostin vihkisormukseni! Nyt täydellinen sormukseni on kihlasormukseni kanssa Kulta- ja kelloliike Suomisella pienennettävänä ja kaiverrettavana. Messuvierailu Kaason seurassa oli todella mukava kokemus! Tämä tehokkaasti hankittu saalis teki sen myös kannattavaksi investoinniksi tälle Morsiamelle. :)

Hääasioita Kaason näkökulmasta

Pitkästä aikaa tämäkin Kaaso on ehtinyt mukaan hääjärjestelyihin!

Kuten Morsian jo kirjoittikin, olin viime viikonloppuna tehtailemassa kutsukortteja tyylillä leikkaa-liimaa-siirry seuraavaan. Eikä Morsian ollut ainoa, joka ihasteli lähes valmiiden korttien ulkoasua, vaan kyllä me yhdessä huokailtiin korttien kauneudelle. Että osataan mekin jotain askarrella!

Päätimme myös pukea Morsiamen upeaan morsiuspukuunsa, jotta oppisin nyörittämisen salat. Tällä kertaa onnistuin puvun kiristämisessä hyvin, eikä puvun vielä tällä hetkellä liian lyhyt takakappalekaan näyttänyt tarvitsevan paljon lisäpituutta. Ensimmäisellä harjoituskerralla kaikki ei mennytkään ihan nappiin, vaan onnistuin nyörittämään puvun aivan vinoon. Silloin mietin kuinkakohan monta harjoituskertaa oikein tarvitsen, että tuloksesta tulee hyvä itse hääpäivänä eikä myöhästytä kirkosta, kun olen vasta puolessa välissä nyöritystä.

Tulevana viikonloppuna suuntaammekin Morsiamen kanssa ensimmäisille häämessuillemme Turkuun! En tiedä mitä tällaisilta messuilta odottaisi, vaikka messuohjelmaan olenkin tutustunut. Mennään siis avoimin mielin kiertelemään ja seuraamaan ohjelmaa. Ehkäpä nappaamme messuilta inspiraatiokuvia ja jaamme ne täällä blogissa. Onko teillä jotain vinkkejä mihin messuilla kannattaisi kiinnittää huomiota?

Yhden asian voi jo vetää tehtävälistalta yli, löysin nimittäin itselleni mekon hääpäiväksi. Morsian on ainakin kuvan perusteella hyväksynyt sen, vielä en ole päässyt mekkoa näyttämään päälläni. Se on kevyt, yksiolkaiminen maksimekko, joka on hennon keväisen ja kesäisen värinen. Mielestäni mekko on aivan ihana niin malliltaan kuin väritykseltäänkin, mutta ei se voisi ikinä jättää Morsiamen upeaa pukua varjoonsa! Mitä mieltä olette kaason puvusta yleisesti - pitääkö niiden olla hyvin huomaamattomia, todella näyttäviä vai jotain siltä väliltä? Entä mikä olisi puvun sopiva pituus?

P.S. Myös polttareiden suunnittelu on menossa ja ainakin juhlien päivämäärä on lähes sovittu osallistujien kesken!

Kutsukorttitehtailua

Kaason ollessa viikonloppuvierailulla pistimme pystyyn kutsukorttilinjaston. Nyt noin 40 kutsukorttia on lähestulkoon valmiita, ja mielestäni niin täydellisiä (laskikohan Kaaso montako kertaa viikonlopun aikana muistin niitä ihastella...)! Minä leimasin kieli keskellä suuta kortteihin keväänvihreän puun, jonka oksilla istuu kaksi lintua. Kaason vastuulla taas oli liimata tarkasti reunoihin pitsinauhaa sekä ohuenohuet hopeiset "Kutsu"-tekstitarrat. Tehtailun lopputulos on juuri niin keveän keväinen ja yksinkertainen kuin oli tarkoituskin. Täytyy sanoa (vielä kerran), että olen todella tyytyväinen. Iso kiitos Kaaso askarteluavusta! :)

Pitsinauhojen reunojen siistimisen jälkeen puuttuu enää varsinainen sisältö, eli tekstit. Sisälle liimataan yksinkertainen kutsuteksti, ja kortin väliin taitellaan lisäinfoa sisältävä lappunen, jota juuttinarurusetti pitelee. Tekstit on nyt huippuunsa hiottu, ja pitää vain tulostaa oikean kokoisina kierrätetylle paperille, jota ei tosin ole vielä hankittu. Kertokaahan kuitenkin vielä tälle Morsiamelle; kaipaako kukaan enää navigaattoreiden ja reittioppaiden aikakaudella printattuja karttoja juhlapäivän koordinaateista?

Tähän on ihan pakko vielä muistutuksena laittaa alkuperäinen inspiraatiokuva, jonka Kaaso on ottanut Turun Inspiraatiosta. Siitä se ajatus aikanaan lähti! Värimaailma on vaihtunut aika lailla, mutta hihaan tarttui tästä lähtemättömästi lintu ja puu -aihe.