Säkenöivää uutta vuotta!

Vuosi 2013 alkaa olla purkissa ja on aika tehdä tilinpäätös. Seuraavassa päällimmäisiä ajatuksia siitä, mitä tästä vuodesta jäi mieleen Morsiamelle:

• vietimme Sulhasen kanssa viikon yhteisen talviloman Lapissa, jonka hiihtoreissuista, herkuttelusta ja löytöretkistä jäi mukavat muistot
• teimme keittiössä pientä mutta raikastavaa pintaremonttia
• uskaltauduin kokeilemaan kahvakuulaa, enkä onnistunut heittämään sitä ketään päin
• laihdutin seitsemän kiloa keväällä kun tsemppasin hiukan syömisten suhteen
• Sulhanen kosi vihdoin viiden vuoden seurustelun jälkeen ja menimme kihloihin toukokuussa
• aloitimme hääsuunnittelun, ja vaikka se osoittautuikin pian vaativan enemmän ponnisteluja kuin olisin osannut ajatella, onnistuimme kuitenkin lyömään lukkoon kaikki suurimmat tekijät hääpäivän suhteen tänä vuonna
• reissasimme kesällä Sulhasen kanssa Suomessa ja yövyimme niin teltassa, mökeillä, asuntoautossa kuin hotellissakin
• en käynyt ulkomailla kuin kerran, työmatkalla Saksassa
• perustimme Kaason kanssa tämän blogin, hänelle kuuluu iso kiitos siitä!
• perheemme mökille valmistui viimein kauan odotettu puusauna, jonka sisustusta oli ihana päästä suunnittelemaan ja toki ensimmäiset löylyt maistuivat makoisilta
• stressasin paljon (liian paljon) töistä, mutta ryhdyin myös onnekseni pitämään etätyöpäiviä
• vierailin sairaalassa ja lääkärillä useampia kertoja terveysongelmien vuoksi
• laitoimme Sulhasen kanssa pihapiiriämme kuntoon muun muassa maalaamalla aitoja, kaatamalla puita ja istuttamalla kukkapenkkejä
• olin suurimman osan vuodesta ilman mahdollisuutta ajaa autoa, joten kävely, pyöräily ja kyytien pummaaminen tulivat tutuiksi
• olen nähnyt tärkeitä perheenjäseniä, läheisiä, ystäviä, sukulaisia, kummilapsia mukavissa merkeissä ja olemme myös juhlineet muun muassa tupareita, synttäreitä, häitä, polttareita, valmistujaisia (niin juhlavaatteissa kuin naamiaisasuissakin) sekä viiskymppisiä salsan tahtiin

Voisi sanoa, että tämä vuosi on ollut jopa hieman välivuoden asemassa verrattuna edellisiin. Viime vuosina muutoksia on tullut ehkä liikaakin lyhyen ajanjakson sisällä, joten on ihan mukavaa, että välillä pääsee myös pysähtymään hetkeksi, asettumaan aloilleen ja miettimään mihin elämä on kuljettanut. Veikkaanpa, että ensi vuodesta tulee sen myötä taas jossain määrin muutosten vuosi. Jos ei muuten, niin ainakin aloitamme elämämme avioparina viiden kuukauden kuluttua! :)

Ihanaa ja onnentäyteistä uutta vuotta jokaikiselle! <3

P.S. Toivotaan, että se talvikin sieltä tulee vielä ennen kevättä!

Välipäivien valssikoulu

Jouluherkkujen nautiskelun lomassa kannattaa silloin tällöin myös verrytellä jäseniään. Mikä olisikaan parempi hetki muistutella mieleen valssin perusteita? Kokeilimme yhtenä iltana Sulhasen kanssa miten valssi yhdessä sujuu, todetaksemme ettei meillä ole hajuakaan mitä olimme tekemässä. Sulhasella oli jo perusaskel hukassa, ja itse en taas osaa hiukankaan olla vietävänä, joten lopputulos oli lähinnä katastrofaalinen. Näin jo mielessäni, miten kiskomme toisiamme eri suuntiin pukuni helman repeytyessä ja ratketessa. Sulhanen oli kuitenkin sitä mieltä, että jos häätanssia aiotaan tanssia, sen on oltava valssi eikä mitään yläastenojailu. Ennen tanssitunneille ilmoittautumista käännyin googlen puoleen ja löysin Sinin blogista linkit Elixirin valssin perusteisiin! Kriisimme loppui lyhyeen ja vakuutimme toisemme, että näiden klippien avulla saamme opiskeltua alkeet niin, että kehtaamme pyörähtää edes hetken vieraiden edessä. :)

Seuraavissa pätkissä siis Susa Matson ja XL5:n ihana Mica opettavat valssin perusteita aloittelijoille sopivaan tahtiin:

Tanssiasento - onnistuneen tanssin perusta, tässä meillä ainakin on jo rutkasti työstettävää
Vieminen ja seuraaminen - näin etsitään ja löydetään parin välinen vastus, tässä tuli ihan uutta ymmärrystä ainakin minulle!
Perusaskel - jos hanskaamme nämä kolme ensimmäistä videota, liikumme siis hallitusti ja samaan suuntaan ja tahtiin!
Oikea käännös - tällä saadaan jo helmaankin kaunista liikettä
Vaihtoaskel - jotta pää ei mene ihan pyörälle
Oikea käännös ja vaihtoaskel - tämä on meidän kunnianhimoinen tavoitteemme: neljä askelta oikealle ja kaksi vaihtoaskelta riittää jo Susankin mukaan tanssilattian valloitukseen
Oikea käännös ja vaihtoaskel musiikkiin - näin hienolta se näyttää!
Vasen käännös - tämä vaatii jo vähän keskittymistä ja koordinaatiota
Vasen käännös ja vaihtoaskel - ei sinänsä sen kummempaa kuin oikealle, mutta silti jotenkin niin haastavaa...
Oikea käännös, vaihtoaskel ja vasen käännös - turha edes kuvitella tätä yhdistelmää meidän häissämme :)

Sitten vain valssaamaan! Videot löytyvät myös Elixirin omalta sivulta.

Musiikkia korville

En itse ole musikaalisesti lahjakas millään tapaa, mutta ihailen suuresti niitä, joilla laulu- tai soittotaitoja löytyy, ja nautin niin kuunnella kuin tanssiakin monentyyppistä musiikkia. Musiikki voi olla tärkeässä osassa tunnelman luomisessa tai sen latistumisessa, joten toki sitä haluamme myös osaksi hääpäiväämme. Emme olleet Sulhasen kanssa kuitenkaan vielä edes pahemmin ehtineet pähkäillä häiden musiikkitarjontaa, kun asiat alkoivat jo lutviutua lähes itsestään. Hommahan sujuu siis kuin laulaen (jolla en tosin viittaa omaan lauluääneeni). :)

Ensinnäkin, rakas ystäväni yllätti minut nähdessämme täysin ja tarjoutui itse soittamaan huilua vihkimisessämme! Hän on ollut musiikkiluokalla ja soittanut useampia instrumentteja, mutta en ole kehdannut kysyä häntä esiintymään, koska ajattelin siitä tulevan hänelle taakan. Hän myönsikin jännittävänsä kyllä esitystä, mutta jos haluaisimme hänen soittavan, hän tekisi sen mielellään. Niin mieletöntä! Tulee varmasti olemaan vaikea pidätellä kyyneleitä alttarilla. Tällä hetkellä ajatuksena on, että kuulemme kirkossa Romanssin:

Muutama muu muusikkoystäväni on kiertänyt häät jos toisetkin bändinsä kanssa, mutta en toki halua heitä töihin häihini. Kysyin kuitenkin heiltä vinkkejä hääbändin suhteen, sillä livemusiikki tekisi varmasti ison lisän illan tunnelmaan. Juhlapaikkamme on kuitenkin pieni, ja selvää on, ettei sinne ainakaan kokonaista bändiä rumpusetteineen saa mahtumaan. Ongelmana on, minkälainen kokoonpano ei veisi hommaa sketsin puolelle, vaan mahdollistaisi hyvän musakokemuksen näillä puitteilla. Tykkäämme Sulhasen kanssa myös trubaduuri-tyylisestä meiningistä, eli mieluummin vedämme sitten kunnolla minimalistisemmin kuin yritämme sellaista, mikä ei näillä raameilla toimi (nimim. olemme nähnyt lavatanssit, joissa kaksi mammaa soitti haitaria ja synaa, ja kukaan ei tanssinut).

Viestittelin vähän ystävieni bändikaverin kanssa (joka on siis myös tuttuni jo vuosien takaa) ja nyt meille onkin tulossa kolmen miehen trio! He soittavat biiseistä riippuen akustisia kitaroita, koskettimia ja ehkä bassoa, myös jotain jaloilla soitettavaa perkussiota on mahdollista järjestää (joka ymmärtääkseni tarkoittaa jotakin rumpujen korviketta?). Pojat ovat kuulemma avoimia biisitoiveille, joten nyt vain toivelistaa kyhäämään! Sain esimerkkiä heidän vetämistään biisilistoista, joka kuulosti hyvältä - tyylillä vähän jokaiselle jotakin. Häävalssin jälkeen alkuun vähän iskelmämpää menoa, sitten rokkia ja menevämpää, uudempaakin musiikkia. Appiukot molemmat varmasti arvostaisivat myös jotain blues/jazz-tyylistä vetoa johonkin väliin jos mahdollista. :) Minkälaista musiikkia muiden morsianten hääpäivään on luvassa - seuraatteko omaa makuanne vai täytättekö myös vieraiden musiikkitoiveita?

Uskomatonta, että jotkut asiat voivat hoitua näin helposti. Nyt olen luottavainen ohjelman ja tunnelman suhteen, sillä elävä musiikki ei voi muuta kuin tehdä päivästä entistä paremman! :)

Kattausleikkiä

Harmaan lauantain piritykseksi halusin päästä fiilistelemään hääpäivää, joten katoin pöytään ensimmäisen version hääkattauksesta. Tarkoituksena olisi pitää yleisilme vaaleana ja maanläheisenä, ja piristää sitä hillitysti keväisen hennoilla väreillä. Tunnelmassa haluaisin näkyvän kevään, maalaisromanttisuuden sekä hyppysellisen merta. Ainesosina siis jo aiemmin mainitut luonnonkukat lasipurkissa, juuttinaru ja eriväriset Kivi-tuikut. Hääpäivänä kukkaloisto on toivottavasti vähän kauniimpi, kuin nämä pari pakkasen puremaa orvokkiraukkaa. :) Lautasen alle katoin pitsisen kakkupaperin tuomaan hiukan romantiikkaa. Meren läheisyydestä muistuttava pyöreä kivi tulee luultavasti toimimaan paikkakorttina, ajatuksena olisi maalata tai muulla tavoin kirjoittaa vieraiden nimet suoraan kiviin. Vieraslahjakin on saanut oman annoksensa juuttinarua ja päässyt pöytään.

Näyttääkö liian simppeliltä vai onko pelissä ehkä jo liian monta ideaa kerralla? Tuleeko juuttinaru korvista ulos? Onko vieraslahja liian räikeä tässä seurassa?

Perjantai-illan haaste

Iik, perjantain kunniaksi blogissa odotti haaste! Mukaan minut haastoi Pikku projektin Neppis. Kiitos että pääsin mukaan! :)

Haasteen säännöt: Haastettu kertoo ensin 11 asiaa itsestään, sitten vastaa 11 hänelle esitettyyn kysymykseen, keksii 11 kysymystä seuraaville haastetuille ja haastaa 11 uutta bloggaria mukaan. Ei muuta kuin menoksi!


11 asiaa minusta:

1. Rakastan joulua, ja se tulee mielestäni aina liian aikaisin - en ehdi valmistella sitä niin paljon kuin haluaisin!
2. Poltan kynttilöitä lähes joka päivä, mielellään useita samaan aikaan.
3. Haluaisin tehdä enemmän käsitöitä, mutta sekä aikaa että taitoja ei ole tarpeeksi.
4. Pelkään pimeää. Olen varma, että se kietoo sisäänsä niin murhamiehiä kuin kummituksiakin.
5. Pidän kotona aina villasukkia.
6. Olen tanssinut salsaa, ja haluaisin taas palata salsatunneille.
7. Asun talossa, jossa toivon asuvani koko loppuelämäni.
8. En pidä pikaisesta päätöksenteosta, vaan haluan aikaa pohtia asioita rauhassa joka kantilta.
9. Olen Sulhastani pidempi.
10. Tykkään murtsikkahiihdosta lumisessa metsässä.
11. Käytän työssäni enimmäkseen englannin kieltä, ja olen hämmennyksekseni huomannut ajattelevani nykyään unissani englanniksi.


Pikku projektin Neppiksen 11 kysymystä minulle:

1. Mikä on häiden järjestämisessä parasta tähän asti?
- Päästä fiilistelemään ja leikkimään erilaisilla ajatuksilla ja ideoilla juhlien yksityiskohdissa.
2. Entä kauheinta/ikävintä/stressaavinta?
- Vieraslistan hiominen ja ihmisten jättäminen pois listalta.
3. Onko häillänne teemaa? Mikä?
- Häissä tulee olemaan maalaisromanttinen ja luonnonläheinen tunnelma. Merenläheisyys tulee myös näkymään jonkin verran koristelussa.
4. Oliko häämekon valitseminen sinulle haasteellista vai helppoa?
- Yllättävän helppoa, rakastuin mekkoon kuvan perusteella heti. Sovitin sitä ennen vain muutamaa mekkoa ja valitsemani puku tuntui heti oikealta.
5. Mikä on sulhasen panos häiden järjestämisessä?
- Sulhanen nimeää oman puolensa vieraslistasta. Hän sanoi myös viimeisen sanan cateringin valinnassa ja osallistuu isosti menun suunnitteluun. Suuret linjat mietimme yhdessä, pienemmissä haen häneltä silloin tällöin mielipidettä tai hyväksynnän.
6. Millä perusteella valitsitte/valitsette juhlapaikkanne?
- Olemme jo vuosia ajatelleet, että haluaisimme viettää hääjuhlaamme varaamassamme paikassa, koska sen ympäristöön liittyy meillä monta hyvää yhteistä muistoa ja retkeä.
7. Kumman uskot jännittävän hääpäivänänne enemmän, morsiamen vai sulhasen?
- Veikkaan, että sulhanen jännittää tilannetta enemmän, morsian stressaa suunnitelmien onnistumista enemmän. :)
8. Mitä häissänne syödään?
- Hyvää ruokaa, ei liian hienoa, mutta ei ihan kotiruokaakaan. Alkupaloina paria eri salaattia ja pieniä suolaisia suupaloja, pääruokana lihaa ja kasvisvaihtoehto perunalisukkeella.
9. Oletteko jo valmistelleet häihinne ohjelman?
- Ei, ja mitään kovin erikoista ohjelmaa ei ole tarkoitus järjestääkään ruoan, juoman, puheiden ja tanssin lisäksi.
10. Tiedätkö mitään polttareistasi?
- En! :) Mutta saan ymmärtääkseni kertoa, keitä ystäviäni haluan mukaan.
11. Kuinka suuret häät järjestätte?
- Noin seitsemänkymmentä henkeä.


11 kysymystä seuraaville haastetuille:

1. Oletteko valinneet jo hääkakun?
2. Lähdettekö häämatkalle heti häiden jälkeen vai vasta myöhemmin?
3. Missä kaikessa kaaso(t) ja bestman(it) ovat apuna?
4. Mitä toivotte häälahjaksi?
5. Missä teidät vihitään?
6. Lukevatko häihin tulevat vieraat blogiasi?
7. Tullaanko teidän häissä kuulemaan elävää musiikkia?
8. Paljonko häissänne tarjoillaan alkoholia?
9. Aiotteko itse esiintyä häissänne?
10. Miten päätitte hääpäivänne?
11. Tuleeko häihinne enemmän sukulaisia vai kavereita?


Haastan mukaan leikkiin:

Sinne, tänne ja (rouvaksi) kotiin
Bussikuskin morsian
VintagePunkRock
NautiBride
Sinä päivänä kun Luoja teki sinut, hän ei muuta tehnytkään
Tahdon oikeesti olla sinun
XOXO Darling
you & me
Year of the Bride
Our love is a diamond
Häähaaveiluja ja sekalaista seurakuntaa 

Tupatarkastuksella

Hullua, myönnän. Mutta en ole käynyt juhlapaikassamme sisällä kuin kerran pikaisesti, vuosia sitten, ilman lupaa. Vaikka paikka on ollut varattuna meille jo puoli vuotta, lähdimme vasta tänään tarkastamaan tiloja ensimmäistä kertaa. Onneksi yllätyin vain positiivisesti, sillä mielessä oli jo monta huolen aihetta:

• Naulakot. Eteisessä oli kaksi tangollista henkareita sekä yksi seisova naulakko, alakerrassa vielä yksi lisää, jonka voi kantaa ylös.
• Vessat. Vessat olivat siistejä ja niitä olikin neljä kahden sijaan! Mainiota.
• Jääkaapit. Jääkaappeja oli puolitoista korkeaa keittiössä sekä pakastin, alakerrassa vielä yksi jääkaappi. Luulisi kylmätilan siis riittävän juomille ja iltapalalle vallan mainiosti.
• Musiikkilaitteet. Juhlasalissa on soitin ja katonrajassa joka nurkassa kaiutin. Kunhan joku vielä tietää, miten ne toimivat.
• Muu elektroniikka. Juhlatilan seinällä on rullattava valkokangas ja sen parina löytyy tykki, joilla heijastaa alkuun suunnittelemamme valokuvaesitys. Alhaalla takkahuoneessa TV johon voi laittaa vaikka Muumit pyörimään tarpeen tullen. Keittiössä mikro, uuni, hella ja tiskikone.
• Syöttötuolit. Näitä löytyi kaksi kappaletta, huh. Niihin saadaan kaikista pienimmät vieraat ja muut pärjäävät jo tavallisellakin tuolilla.
• Lasten tilat. Alhaalla on takkahuone, jossa on suuri matala pöytä ja penkkejä. Pöydän kun päällystää kerniliinalla, voi sen päällä huoletta piirtää ja pelata!
• Valaistus. Katossa on muutama eri valo, jotka voi sytyttää tai sammuttaa erikseen. Ikkunoita on vielä enemmän kuin olin ajatellut, ja joka suuntaan.
• Tilojen koko. Tila on pieni, mutta ei liian pieni, vaan tuntuu meille juuri sopivan kotoisalta.
• Yleisilme. Juhlatila on vaalea, valoisa ja kaunis. Katto on korkealla, ja siellä on poikkipuita, joihin saa ripustettua jotain ihanaa. Vaikkapa tähän tyyliin:

Kuva

Kuva

Kuva

 

• Astiat. Tämä on yksi asia, josta en vieläkään ole varma. Juhlapaikan astiat kuuluvat hintaan, mutta saisinko cateringin kautta kauniimmat? Jos Flown astiat olisivat Iittalaa ja Arabiaa, en epäröisi, mutta onko heidän tavallinen astiastonsa sitten niin paljon juhlapaikan tarjontaa parempi, että viitsisin maksaa ikään kuin tuplasti niistä (kun ne nyt jo kuuluvat paikan vuokraan). Juomalasit näyttivät ainakin hiukan kaikenkirjavilta, joten jos kaikki eivät saa samanlaista lasia, ne tulen varmasti tilaamaan Flow:lta.
• Siivous. Tässä toinen epävarmuustekijä. Tilan pitäisi olla siisti kello kymmeneltä sunnuntaiaamuna! Joko siis juhlinta pitää päättää siivoukseen, tai sitten herätä aamuvarhain luuttuamaan. Paikan kautta saa siivouksen, mutta se maksaa mansikoita. Ehkä harkitsemme ulkopuolista siivoojaa, joka voisi hoitaa tilan kuntoon aamulla.

Onnekseni sain kuitenkin listalta vedettyä yli jo monta murhetta. Myös sulhanen yllättyi iloisesti, sillä hän ei oman muistinsa mukaan tiennyt, että varaukseemme sisältyy myös sauna! Nyt voimme taas hyvillä mielin jatkaa hääsuunnittelua. Ja paikan päällä saa kuulemma tulla käymään ihan niin usein kuin vain mieli tekee!

Kahvipöydän sweetheart

Sulhanen sai vanhemmiltaan lahjaksi herkkukassin, joka oli täynnä kaikkea ihanaa. Huomaa, että Sulhanenkin on jo hyvin viritetty häävalmisteluihin, koska ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, hän totesi tietävänsä missä nämä kahvihetken sulostuttajat tullaan laittamaan tarjolle:

Mummo saa siis hääpäivänämme nauttia kahvinsa sydämellä koristellun sokeripalan välistä. :)

Anna rakkauden kasvaa - eli vieraslahja

Niistä harvoista häistä, joissa olen tähän ikään mennessä päässyt vierailemaan, on kotiinviemisiksi jäänyt sievä harsopussillinen heittämättä jäänyttä riisiä sekä aforismeilla koristeltu tulitikkurasia, jonka sisältämä suklaa on syöty aikapäiviä sitten. Jonkinlainen käsitys minulle on muodostunut siitä, että pöydissä voi olla vieraille ensimmäiseksi suupalaksi karkki, jota myös hääkarkiksi kutsutaan. Sen sijaan käsite vieraslahja oli minulle täysin vieras ennen kuin tutustuin hääblogien ja -foorumien suloiseen maailmaan. Olen ymmärtänyt nyt, että häävieraitaan voi lahjoa millä tahansa maan ja taivaan välillä: teepusseilla, saippuoilla, kuksilla tai villasukilla. Tein tosin gallupia töissä lounasseurueelleni, eikä kukaan muistanut saaneensa lahjaa vieraillessaan toisten häissä. Ajatuskin tuntui hämmästyttävän kohderyhmääni, mutta täytyy toki muistaa että otos ei ollut aivan tilastotieteen oppien mukainen.

Olimme Kaason kanssa suunnitelleet, että voisimme ilahduttaa vieraita omin käsin tehdyillä herkuilla taikoen jokaisen paikalle vaikkapa käsintehtyjä suklaita tai keksejä (jos päädyn siis edellisestä postauksesta huolimatta hankkimaan kakun ammattilaiselta, pääsen edes hiukan upottamaan sormiani taikinaan, joka näyttää olevan minulle pakkomielle!). Eilen kuitenkin vastaani käveli juuri täydellinen vieraslahja, ja hetken mielijohteesta ostimme Sulhasen kanssa koko Anttilan tyhjäksi näistä pienistä kevättä ja kasvun ihmettä ylistävistä laatikoista:

Nämä "Green Gift" -lahjat ovat hollantilaisen Sluis Gardenin, ja sisältävät siemeniä, pikkuruisen ruukun ja kylvölevyn. Vieraamme voivat siis kylvää meidän ja kevään kunniaksi rakkauden siemenen, ja kasvattaa siitä itseään ilahduttamaan palavan rakkauden, lemmikin, auringonkukan tai mustasilmäsusannan. Mielestäni ajatuksen symbolisuus on hieno. Muutenkin lahja sopii teemaamme, sillä kuten olen jo aiemmin kertonut, häitämme koristavat lähinnä luonnon ja oman pihan kukkaset. Lisäksi aiomme häälahjaksi luultavasti pyytää lahjoituksia puutarhaamme, jota olemme innostuneet hoitamaan ja kasvattamaan. Toivottavasti myös vieraamme löytävät oman sisäisen puutarhurinsa pienen lahjamme kautta. :)

Saimme hamstrattua boxeja 63 kappaletta. Vieraslistallamme on tällä haavaa 71 vierasta, joten kunhan selviää moniko heistä pääsee osallistumaan, tilaamme mahdolliset puuttuvat kappaleet verkosta. Pk-seudun Anttiloista näitä kun ei enää kuulemma löydä... Jos joku salapoliisi näihin kuitenkin törmää, vihjeitä tulemaan! ;)

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Suurena makean ystävänä petyin melkoisesti hääkakkutarjontaan cateringia valitessamme. En tiedä olenko kummajainen, mutta koska kakkuja tilataan jo niin synttäreille, ristiäisiin kuin läksiäisiinkin, kuvittelisin konditorioiden hääkakkuvalikoimassa olevan jotain erityistä. Joissain pitopalveluissa oli tarjolla lähinnä muutama perinteinen kakku, eli tutut mansikkatäytekakku, kinuskikakku tai prinsessakakku. Harva ehkä nykyaikana haluaa vanhaa kunnon kermakakkua häihinsä. Tosin prinsessakakku ei mielestäni olisi ollenkaan huono valinta hääkakuksi, ja voisikin sopia hyvin Kaasolleni! Usein tällaiset vanhan ajan kakut ovat kuitenkin tehtailtuna versiona kaukana kotonatehdyn kakun mausta, ja kermavaahto tai kinuski jättää suuhun teollisen tunkkaisen maun.

Hyydytetyt juusto- tai moussekakut ovat varmasti raikkaammalla otteellaan monen nuoren parin mieleen, ja niitä löytyi usean pitopalvelun listoilta. Pettymyksekseni yhteistyökumppanina oli usein Kakkugalleria. Älkää ymmärtäkö väärin. Kakkugallerian kakuissa ei ole mitään vikaa, makuyhdistelmät ovat erittäinkin hyviä ja kakut kauniita. Mutta hääkakut ovat suoraan heidän vakiovalikoimistaan ja olen syönyt varmasti jo niistä jokaikistä erilaisissa työpaikan tilaisuuksissa. Häissäni en halua muistella entisen työkaverini lähtöä tai onnistunutta projektia. Miksei hääkakkuja varten ole omaa valikoimaa? Tai miksei normaalivalikoima vaihtuisi vähän rivakammin?

Flow Cateringin toinen yhteistyökumppani hääkakkujen suhteen on Chjoko. Myös heillä hääkakut ovat normaalilistan kakkuja, mutta heidän tarjontaansa en ole ehtinyt syödä läpi, ja se vaihtuukin vuosittain. Kakut ovat todella houkuttelevan näköisiä ja varmasti täyttävät taidolla jokaisen suklaanhimon. Vaikka olen suklaan suurkuluttaja, keväthäihin en kuitenkaan valitsisi suklaakakkua. Jos juhlisimme syksyn pimeydessä, kääntyisinkin todennäköisesti syntisen suklaisen herkun puoleen...

Sekä Chefs Gourmet Catering että valitsemamme Flow Catering tarjoavat myös tuusulalaisen Ph7:n kakkuja. Tämä oli meille uusi tuttavuus, joten selasimme kiinnostuneena valikoiman läpi. Perinteisten kerma- ja moussekakkujen lisäksi Ph7 valmistaa myös jenkkityylisiä hääkakkuja, jotka ovat ilmeisesti nyt myös trendikkäitä. Ulkomuodoltaan kakut ovatkin hulppeita. En kuitenkaan jaksa uskoa, että sisältö yltää näissä luomuksissa yhtä korkealle tasolle. Totuuden nimissä en tosin ole tällaisia kakkuja koskaan päässyt maistamaan, joten voin olla väärässäkin.

Ph7:n listoilta bongasimme yhden kiinnostavan yksilön, joka sopisi niin keväthäihimme kuin makuummekin, ja oli meidän silmissämme jotain uutta. Kirpeänmakeaa, keveää ja vaaleaa: raparperimarenkikakku, joka koostuu hasselpähkinäpohjasta, italialaisesta marengista, raparperimoussesta ja raparperihillokkeesta. Raparperihan on mitä mainioin kauden tuote loppukevään juhlaan ja rakastan sitä kaikissa muodoissa. Marenkia taas emme voi kumpikaan Sulhasen kanssa vastustaa. Kävimmekin Ateneuminkujalla Ph7:n myymälässä ostamassa ensimmäiset viralliset hääkakkumaistiaisemme: palan raparperimarenkikakkua, sekä kaveriksi mansikka-grandmarnier-kakkua.

Harmiksemme saimme todeta, että raparperia oli tuskin nimeksikään. Etsimämme keväinen kirpeys oli kaukana tästä kakusta, joka koostui suurimmaksi osaksi pelkästä marengista. Marenki yksinään ei tee kakkua, joten makuelämyksenä toiveita herättänyt ehdokkaamme oli siis mitäänsanomaton. Hasselpähkinäpohja oli lähinnä outo. Myyjältä saimme myös jo kuulla, ettei se olisi vaihdettavissa pähkinäallergikkoja suosivampaan vaihtoehtoon kuten manteliin. Olimme siis hääkakun etsinnässä palanneet lähtöruutuun.

En ole tähän päivään mennessä löytänyt vielä yhtään sydäntäni sykähdyttävää hääkakkua. Olen erittäin perso makealle, ja meillä päin ollaan myös aika kovia tekemään ihan itse suussasulavia leivonnaisia. Niin Kaasoni, mummoni, tätini, anoppini kuin jopa minä itse osaamme tekaista jos jonkinlaista herkkua omin käsin. Kun kerran tiedän mitä haluan, olenkin alkanut miettiä miksen tekisi itse (tai suvun voimin) omaa unelmien hääkakkuani? Olenko hullu, vai nimenomaan oikeilla jäljillä? Miten aikataulutan leivonnan, missä säilytän kakun, miten laitan sen esille?

Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussaan...

Kiitos etätyöpäivä, sillä työnteon jälkeen oli vielä aikaa ja valoa niin, että ehdin vihdoin istuttaa kukkasipulit pihalle. Onneksi pakkanen on antanut odottaa itseään eivätkä kukkaostokset menneet hukkaan! Ensi kevään ensimmäisinä väriläiskinä odotan nyt esiin nousevan tulppaaneja, krookuksia, helmililjoja ja skilloja.

Tulevasta kukkaloistosta haaveillen ajatukset kääntyivät myös hääkukkiin. Koska häiden tyyli tulee olemaan maanläheinen ja maalaisromanttinen, haluan myös kukka-asetelmien ja morsiuskimpun olevan mahdollisimman luonnollisia. Juhlatilan kimput tulemmekin kokoamaan itse kaason juuttinarulla koristelemiin lasipurkkeihin. Idyllisintä olisi, että voisin kerätä kaikki kukat omalta pihalta ja lähimetsästä. Romantisoin jo mielessäni miten kaason kanssa vaellamme kukkakedoilla häitä edeltävänä päivänä poimimassa kimppuja kuin metsän keijut... :) Luontoäidin päätettäväksi kuitenkin jää, mitä kukkasia ensi toukokuun lopulla on kukassa, ja kuinka paljon joudun lopulta  turvautumaan kukkakaupan tätiin.

Kuva täältä

Joka tapauksessa olen jo hahmotellut hiukan mielessäni mistä aineksista kukka-asetelmat voisi rakentaa. Pöytäkimppuihin saa helposti ihanaa kevään vihreyttä kielon lehdillä tai mustikanvarvuilla. Harsokukan luonnosta löytyvä vastine on tietysti koiranputki, jolla tuodaan kaivattua herkkyyttä ja pitsimäisyyttä. Tämä vihreävalkoinen pohja kaipaa mielestäni kaverikseen vain pari väriä tuovaa kukkasta, ja täydellinen kimppu on jo valmis. Väripilkkuina näen tällä hetkellä mielessäni vaaleanpunaisia, liiloja tai sinisiä kukkia. Koska tarkoitus on saada luonnollinen tunnelma, kimput myös saavat olla hiukan erilaisia ja erikokoisia. Alla olevassa kuvassa on aika lailla hakemaani ajatusta:

Loppukeväällä ja alkukesästä kukkivat suurin osa lempikukistani, joten on onneksi todennäköistä että ainakin jotain niistä olisi saatavilla häiden aikaan. Ensimmäisenä puutarhassa nousevat tietysti juuri istuttamani tulppaanit ja muut sipulikukat, jotka sopivat hyvin kimppuihin. Toivon ehdottoman kovasti, että syreeni olisi ehtinyt jo kukkaan häidemme aikaan. Sen kukinto on niin ihastuttavan romanttinen, ja pihamme syreeneistä saisin saksittua näyttävät koristeet. Ruusut kuuluvat mielestäni niin selkeästi häihin, että vaikkei niitä omasta takaa varmasti saada, luultavasti ostan vaaleanpunaisen nipullisen kukkakaupasta ja lisäämme sitten yksittäisiä ruusuja asetelmiin. Violetit orvokit olisivat myös ihania, ja niitähän on keväällä saatavilla kaikkialla ainakin amppeleissa ja ruukuissa, jos ei aitoja metsäorvokkeja satu löytämään.

Kuva täältä

 

Luonnonkukkien käytössä on myös ikävä kyllä muutamia ongelmia. Useimmat niistä huumaavat tuoksullaan, eli myös aiheuttavat toisille päänsärkyä tai allergisia oireita. Hyvänä esimerkkinä toimii harmillisesti esimerkiksi suosikkini syreeni. Toinen haittapuoli ovat mukana tulevat kuokkavieraat, eli muurahaiset, kirvat ynnä muut hyönteiset. Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan, miten luonnonkukkia voisi hyödyntää tuoksuista tai ötököistä huolimatta!

Hääkimpun olen ajatellut hankkivani ammattilaiselta, koska sen pitää kestää koko päivä mahdollisimman upeana. Haluaisin kuitenkin myös morsiuskimpun olevan luonnollisen näköinen, ja siinäkin mielellään käyttäisin ainakin osittain luonnonkukkia. Tekevätköhän kukkakaupat kimppuja itse kerätyistä kukista, tai mitäköhän luonnonkukkia on saatavilla kukkakaupoissa? Kielo on yksi kevään ehdoton suosikkini, niin kaunis ja herkkä. Voisiko olla ihanampaa kukkaa hääkimppuun kuin kielo?



Kuva täältä

Valoilla tunnelmaa

Ystäväni on ollut kaasona pari vuotta sitten juhlapaikassamme vietetyissä häissä. Sain hänen kokemustensa kautta muutamia hyviä vinkkejä, joista aion ottaa vaarin. Minun laillani ystäväni on niitä, jotka fiilistelevät yli kaiken kynttilöiden polttamista ja tunnelmavaloja. Siksi erittäin arvokas tieto olikin, että juhlapaikassamme ei valaistuksen tasoa saa kuulemma säädeltyä. Illan tullen sisävalot olivat käyneet siis kalsean puoleiseksi, kun tietyisti toiveissa on tunnelmallisesti hämärtyvä ilta. Toukokuussa toki päivällä ei lisävalaistukselle ole suuresti tarvetta ja pimeäkin tulee myöhään. Joka tapauksessa aion ottaa valaistusaspektin huomioon, sillä mielestäni se vaikuttaa tunnelmaan aika lailla.

Alusta asti on ollut selvää, että pöydissä tulee olemaan kynttilöitä, sillä kynttilät nyt vain mielestäni tekevät juhlan. :) Flow tarjoaa noutopöytään halutessamme kynttelikön, joka voisi olla hieno koriste. Lisäksi olin ajatellut pöytiin tuikkuja, jotka ehkä ovat paloturvallisempia kuin korkeana lepattavat kruunukynttilät. Uusia tuikkuja en halua hankkia, varsinkin kun omista varastoistani saan varmasti kerättyä parit Iittalan Kivi-tuikut jokaiseen pöytään. Toinen vaihtoehto on olla yhteydessä vauvaperheisiin ja kerätä Piltti-purkkeja, jotka koristeltaisiin samaan tyyliin kuin Kaason aloittamat kukkamaljakot. Kivi-tuikut ovat kauniin yksinkertaisia, mutta ovatko ne liian designia meidän maanläheiseen tunnelmaamme?

Toukokuussakin tulee kuitenkin hämärää jossain vaiheessa, enkä silloin halua juhlia kolkossa valaistuksessa. Pelkät tuikut eivät kuitenkaan varmaan riitä valaisemaan koko tilaa. Meriteemaan sopisivat myrskylyhdyt, joita haluaisin tuoda muutaman paikalle mökiltämme. Elävän tulen lisäksi voisi harkita jotain romanttisia lamppuja, joilla korvata juhlapaikan valaistuksen illemmalla. Tässä muutamia ihanuuksia joita voisi ripustaa ympäriinsä:

Seitashopista löytyivät pallovalosarjat Vanilja sekä Snowball

 

 

 

 

 

La Case de cousin Paulin Uyuni:

Näille varmasti löytyisi käyttöä kotia somistamassa häiden jälkeenkin, joten turhia hankintoja eivät ole missään nimessä. :) Toisaalta myös arkisempi lamppusarja tai roikat voisivat sopia yksinkertaiseen tyyliimme ja satamamiljööseen hyvin. Suunnatako ostoksille siis sisustusliikkeeseen vai rautakauppaan?

Edullisia ja kauniita hääkoristeita

Kuten Morsian aiemmassa postauksessa jo mainitsi, tulee häissä olemaan hieman maalaisromanttinen ja merellinen teema koristelujen osalta. Olin itsekin jo katsellut sillä silmällä blogeissa vastaantulevia ideoita koristeiksi, ja kun törmäsin yksinkertaisesti koristeltuihin lasipurkkeihin toimittamassa kukkamaljakon virkaa, kiinnittivät ne hetimmiten huomioni. Kun Morsian sitten lähetti minulle samanlaisia inspiraatiokuvia sähköpostilla, aloin heti kerätä tyhjiä lasipurkkeja säilöön ja kokeilla, mitä niistä saisi aikaiseksi!

Bannerissa olevat kuvat ovat minun ottamiani, ja niissä oikeastaan tiivistyykin ajatus koristelujen osalta: lasia, juuttinarua, pitsiä ja luonnonkukkia. Vanhat salsa- ja suolakurkkupurkit soveltuvat hyvin pieniksi kukkamaljakoiksi, kunhan niistä poistaa etiketit ja liimat. Eivätkä koristeet maksa paljon, sillä purkkeja kasaantuu yllättävän helposti ja muuten ne menisivät vain lasinkeräykseen. Sekään ei haittaa, että purkit eroavat keskenään toisistaan - eroavaisuudet tekevät mielestäni kokonaisuudesta kiinnostavamman. Yksinkertaisuus on mielestäni kaunista, eivätkä lasipurkit kaipaa seurakseen muuta kuin juuttinarua ja luonnonkukkia. Ilmeisesti Morsian on ajatellut, että juhlapaikan koristeiksi kerättäisiin mahdollisuuksien mukaan itse kukkia pihalta ja luonnosta.

Pitsillä koristeltu lasipullo taas tulee toimittamaan hääparin vieraskirjan virkaa. Tarkoituksena on, että Morsian ja Sulhanen saavat rikkoa pullon ja lukea terveiset tiettynä päivänä, esimerkiksi ensimmäisenä hääpäivänä. Morsian pyysi minua koristelemaan sen tyyliin sopivasti ja ainoastaan etiketti enää puuttuu, yritän saada siitä tehtyä jollain tavalla vanhanaikaisen näköisen, en tosin ole vielä keksinyt miten. En myöskään ole vielä koristellut enempää kuin kuvassa olevat lasipurkit, muutama purkki kuitenkin odottaa kaapissa koristelemista.

Mitä mieltä olette juhlapaikan koristeluista - iskeekö yksinkertaisuus vai pitäisikö koristeiden olla mielestänne näyttävämpiä?

Lapsia ja aikuisia

Meillä on kaksi pientä kummilasta, tyttö ja poika, jotka olemme pyytäneet morsiustytöksemme ja sulhaspojaksemme. He ovat häiden aikaan 2,5 ja 3,5 -vuotiaita, joten kovin suurta todennäköisyyttä en laske sille, että he molemmat lopulta tulevat kävelemään kirkon käytävää, mutta mielestäni ajatus onkin tärkein. Ylipäätään en ymmärrä, miksi joku olettaisi pieniltä lapsilta aikuismaista käytöstä, sillä eikö lapsuudessa parasta ole se, että voit vaikka jäädä kirkon lattialle ihmettelemään muurahaista ajattelematta, että siinä olisi mitään kummallista?

Lapset ja häät jakaa etenkin nykypäivänä varmasti mielipiteitä aika lailla. Meille oli alusta asti selvää, että lapset ovat osa hääjuhlaamme, sillä he ovat osa elämäämme. Itsellämme ei ole lapsia, mutta läheisten lapset ovat sitäkin tärkeämpiä meille. En ymmärrä, miksi lapset pitäisi jättää tärkeiden juhlien ulkopuolelle, ikään kuin peläten, että he saattaisivat läsnäolollaan pilata juhlan. Vauvan itku tai uhmaikäisen kommentointi kirkossa ei pilaa ainakaan minun tunnelmaani, vaan kertoo, että meitä on koolla koko elämän kirjo. Lisäksi jos lapsia ei oteta mukaan tällaisiin juhliin, miten he ikinä oppivat, että on olemassa erilaisia tilanteita, joissa myös käyttäydytään eri tavalla?

Nykyään on yleisempää, ja myös hyväksyttävämpää, että häät ovat aikuisten juhla, johon lapsilla ei ole asiaa. Juhlia on erityylisiä, ja kaikkiin lapset eivät tietenkään sovi, jo paikan tai ohjelman puolesta. Enkä tietenkään halua, että lapset joutuvat todistamaan aikuisten pahenevaa humalatilaa ja typerää käytöstä. Meidän häämme eivät kuitenkaan tule olemaan hillittömät ryyppyjuhlat - ainakin toivon niin - joten lapset sopivat joukkoon hyvin. Toki on sitten jokaisen isän ja äidin päätös lopulta lähtevätkö lapset mukaan, ja kuinka pitkäksi aikaa.

Oma kummitätini meni naimisiin kun olin viiden vanha, ja pääsin hänen morsiusneidokseen. Päivä oli mielestäni aivan uskomattoman jännittävä ja hauska. Kummitätini oli todella kaunis morsian, ja sain itsekin pukeutua ihanan valkoiseen mekkoon ja pitää kädessäni kimppua. Tanssimme toisen morsiusneidon kanssa vanhoja iskelmiä tukka hulmuten, ja vakoilimme muita vieraita hotellin käytävillä. Pääsimme myös mukaan salaiselle retkelle, kun morsiusparin sviitin sänky koristeltiin - sitä hihityksen määrää! Häät olivat talvella, ja kummitätini muistaa miten vielä seuraavana kesänä olin toivonut: "olispa aina teidän häät"!

Miten sitten ottaa lapset huomioon häissä? Sain eilen häävinkkejä tutulta, joka rouviintui muutama vuosi sitten. Heidän häissäänkin lapset olivat enemmän kuin tervetulleita. He olivat laittaneet lapsille pystyyn piirustusnurkkauksen ja tulostaneet netistä prinsessoja, hevosia sun muita värityskuvia - niitä kuulemma löytyy pilvin pimein. Taas jotain mitä en olisi osannutkaan ajatella! Ja miten helppoa ja kivaa. Lapsena ainakin itse rakastin My Little Pony -värityskirjani täyttämistä. :) Vahakangas pitää siis lisätä ostoslistalle, ettei lopputuloksena ole uudelleen väritetty lattia. Mutta mitä muuta puuhattavaa lapsille voisi helposti järjestää? Pelejä, dvd:itä, musiikkia? Täytyy ainakin ensin tarkistaa, mitä välineitä paikasta löytyy. Malttavatkohan lapset keskittyä kirjoihin juhlahulinan keskellä? Entä kiroaako Kaaso, jos joutuu keräämään legoja lattioilta aamuyön tunteina?

Juhlapaikassamme on pohjakerros, jonne ajattelimme järjestää "lapsien osaston". Lapsia on vieraslistalla yli kymmenen, joten olisi varmasti hyvä hankkia myös joku ulkopuolinen, joka voisi heitä siellä leikittää? Lapset ovat hyvin eri-ikäisiä, vauvasta kahteentoista vuoteen, joten toki kaikista pienimmät ovat lähinnä vanhempiensa sylissä ja sisarusparvessa lapset osaavat katsoa myös toistensa perään. Naapurissamme asuu lukiolaistyttö, joten olemme miettineet lähtisiköhän hän leikkitädiksi lisätulon houkuttelemana. Sikäli hauskasti ympyrä sulkeutuu, että olen itse lukioikäisenä hoitanut häntä ja hänen siskoaan useamman kerran. Kutsussa on varmasti myös hyvä mainita, jos meillä on joku viihdyttämässä lapsia, mutta ei varsinaista lastenhoitoa, joten lapset ovat juhlissa kuitenkin vanhempiensa vastuulla.

Kaverini kehui myös karkkibuffettia, joka oli heillä ollut lasten lemppari. Vaikka karkkibuffia tuntuu nykyään olevan vähän jokaisella, en ole itse ollut innostunut asiasta, koska mielestäni karkit eivät ole kovin juhlavaa syötävää. Ennemmin haluaisin kakkubuffetin tai leivosbuffetin. :) Nyt jäin kuitenkin miettimään uudestaan, josko hankkisimme myös jotain karkkeja ja keksejä lasten iloksi, varmasti ne tekisivät kauppansa paremmin pikkuvieraille kuin tuhti kakku. Tässä kohtaa tulee mieleen häät parin vuoden takaa, joissa kahvipöytä oli jo katettu, mutta kahvitus oli tarkoitus aloittaa vasta puheiden jälkeen. Eräs pieni juhlavieras piristi tylsempiäkin puheita tepastellessaan hakemaan kahvipöydästä keksejä vanhempiensa kielloista huolimatta; yksi keksi kerrallaan, ja taas uudestaan hakumatkalle koko salin halki...

Lapset saavat syödä häissämme samaa ruokaa kuin muutkin, meidän mielestämme ei ole olemassa lasten ruokia ja aikuisten ruokia. Miksi lapsille pitäisi olla nakkeja ja lihapullia, syöväthän he arkisinkin muuta ruokaa? Pitopalvelullamme Flow Cateringilla alle 4-vuotiaat lapset syövät ilmaiseksi, ja 4-12-vuotiaat puoleen hintaan. Astiamääristä päättelin, että ajatuksena on lasten syövän alkuruokalautasella ja -ruokailuvälineillä myös pääruoan. Varmasti kätevämpää, koska ne ovat usein kooltaan pienemmät. Keksin muuten juuri yhden asian, joka pitää tarkistaa juhlapaikan kanssa: löytyykö heiltä syöttötuoleja? Entä onko olemassa jotain "kokoontaitettavia matkaversioita", jos heiltä ei tuoleja löydy? Tämä pitää ottaa huomioon, jos kaikista pienimmät, sylikokoiset vieraamme tulevat myös juhlimaan.

Olenkohan unohtanut muuta tärkeää?

Kävikö pahasti? -kampanja

Tiedän, tiedän. Kaaso on ollut tämän blogin suhteen turhan hiljainen, mutta yrittää parantaa tapansa. Päivässä ei vain meinaa riittää tunnit! Onneksi Morsian on ollut aktiivinen ja jakanut omia ajatuksiaan, neuvojaan ja ideoitaan. Ja kyllä, myös polttarikommentit on otettu huomioon täällä päässä!

Mutta ennen kuin lähden taas mukaan häähumuun, haluan jakaa erään merkittävän asian, joka on varmasti tärkeä myös Morsiamelle. Siksi en uskokaan, että hän pahastuisi, vaikka hääblogimme aihealueesta hetkeksi irrottaudunkin. Vaikka blogillamme ei olekaan suurta lukijakuntaa, haluan jakaa hyvää myös tälle pienelle joukolle, sillä pienikin teko todella merkitsee.

Luin tänään muutamastakin blogista kahden naisen kampanjasta, jonka tarkoituksena on taistella välinpitämättömyyttä ja ainoastaan omista asioista huolehtimista vastaan. Ikävä kyllä yhä enemmän joudumme todistamaan tapahtumia, joissa muista ihmisistä ei välitetä, kohteliaisuus ja normaalit käytöstavat unohtuvat ja apua tarvitsevat joutuvat pärjäämään yksin. Tällaisesta tarinasta lähti liikkeelle myös Lentoaskeleita-blogin ajatus kampanjasta, jolla heräteltäisiin ihmisiä auttamaan jälleen toisiaan.

Olen itsekin joutunut kohtaamaan tilanteita, joissa apua tarvitsevaan ei kiinnitetä huomiota sillä ei haluta kohdata ikäviä tilanteita. Kun olin muistaakseni noin 17-vuotias, jäin erään kerran auttamaan polkupyöräilijää joka oli lentänyt tangon yli asfalttiin. Kaksi naista oli yllättäen juossut bussikatoksen alta hänen eteensä pysäyttääkseen bussin, jonka seurauksena pyöräilijä oli tietenkin joutunut äkillisesti jarruttamaan ja oli siksi lentänyt pyörän yli ja satuttanut itsensä, kun taas eteen juosseille naisille ei ollut käynyt mitään. Naiset syyttelivät tapahtuneesta pyöräilijää (vaikka jalkakäytävä on jaettu pyöräilijöiden kanssa, eivätkä naiset olleet katsoneet ympärilleen ennen kuin juoksivat) eivätkä edes kysyneet hänen vointiaan, vaan kiipesivät bussiin. Onneksi bussikuski sentään ymmärsi kysyä kuinka oli käynyt. Jäin itse pois kyseisellä pysäkillä ja sovin kuskin kanssa, että jään pyöräilijän luokse hetkeksi juttelemaan ja varmistamaan, että kaikki on varmasti kunnossa. Hän oli tietenkin shokissa ja valitteli jalkaansa, mutta ilmeisesti muutoin oli säilynyt pahemmilta vaurioilta. Varmistin ettei hän ollut lyönyt päätään ja että hän varmasti pääsisi kotiin. Hän muistaakseni soitti lapsensa hakemaan hänet pysäkiltä ja vakuutteli, että voisin lähteä kotiin. Lähdinkin pois ja jätin hänet yksin istumaan katokseen ja odottamaan kyytiään. Kun pääsin kotiin, mietin että olisin tietenkin voinut vaikka pyytää hänen numeronsa ja vielä varmistaa, että hän varmasti olisi päässyt omaan kotiinsa, sillä silloin asia jäi häiritsemään minua.

Tällaisia, ja varmasti vakavampiakin tapahtumia on varmasti jokaisella kerrottavanaan. Siksi, kuten Lentoaskeleita-blogissa sanotaan:

Aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus. 

Osallistu mukaan kampanjaan postaamalla "Kävikö pahasti?" -logo blogiisi ja vaikka ylläoleva tekstipätkä tai tiivistä asia omin sanoin: tyyli on vapaa, asia tärkeä. Voit linkittää alkuperäisen tarinan ja kommentit, tai kertoa postauksessa myös omia kokemuksiasi auttamistilanteista tai törmäämistäsi auttamatta jättämis-tilanteista, tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua. Jos sinuakin kiukuttaa ihmisten välinpitämättömyys, niin sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi, sillä voit jakaa kampanjan viestiä eteenpäin myös sen facebook-sivujen kautta.

Hyvä pitopalvelu, parempi mieli

Aiemmin kerroinkin jo liikkeellelähdöstämme pitopalveluiden vertailussa, jolloin summittaisen googlauksen perusteella valitsimme viisi ehdokasta, joita lähestyimme tarjouspyynnöllä. Tässä tarjouskilpailun satoa:

Pitopalvelu Hupli

Jätimme tarjouspyynnön illalla, ja jo seuraavana aamuna sain puhelinsoiton pitopalvelusta. He kertoivat lyhyesti toimintatavastaan ja lupasivat lähettää menuehdotukset ja tarjouksen heti samana päivänä. Näin myös tapahtui.

Hinnoittelu Huplilla oli helppo, sillä he antoivat kullekin menulle hinnan per henkilö, johon oli laskettu kaikki palveluun kuuluva, astioista tarjoilijoiden palkkaan. Hinta myös oli saamistamme tarjouksista selkeästi halvin. Menuja oli useita erilaisia, ja lisäksi mahdollisuus myös koota oma menunsa listasta vaihtoehtoja. Ruoat kuitenkin kuulostivat lopulta meille liian tavallisilta, joten jouduimme hylkäämään heidän tarjouksensa. Uskon kuitenkin, että hyvää perusruokaa häihinsä hakevalle heidän tarjontansa on oikein mallillaan. Vielä propsit heille, että päivittäessään menujaan nyt syksyllä, he välittivät uudet menut myös meille ikään kuin päivitettynä tarjouksena!


Soupster Catering

Soupster Catering ei koskaan palannut tarjouspyyntöömme.


Chefs Gourmet Catering

Chefs Gourmetin tarjonta kuulosti houkuttelevalta, ja olisimme mielellämme valinneet espoolaisen pitopalvelun. Soupsterin tapaan he eivät kuitenkaan koskaan vastanneet tarjouspyyntöömme. Kuukauden kuluttua otin heihin uudestaan yhteyttä kuullakseni, ettei yhteydenottoamme löytynyt heidän arkistoistaan lainkaan. Koska kiinnostus heitä kohtaan oli kuitenkin syntynyt, sovin jättäväni uuden tarjouspyynnön.

Uuteen tarjouspyyntöömme saimme vastauksena tarjouksen, vaikkakaan emme heidän alunperin lupaamassaan ajassa. Herkullisia menuja oli useampikin, joista yhdistelemällä saisi aikaan hyvän setin. Hinnoittelu oli odottamaamme tasoa, ruoka oli hinnoiteltu per henki, ja erikseen annettiin astioiden ja liinojen hinta henkeä kohti, sekä tarjoilijoiden kustannus per tehty tunti. Tarjous kuulosti lupaavalta, mutta ikävä kyllä kaikkiin lisäkyselyihini jouduin odottamaan vastausta, eivätkä vastaukset olleet aina sitä, mitä olisin kaivannut. Toivoisin tarjouksen hyväksyessäni tietäväni mitä tulen saamaan ja paljonko se minulle maksaa, mutta turhan moni asia tuntui jäävän vaille selkeää vastausta. Olisimme esimerkiksi halunneet vaihtaa yhden valmiin menun alkupaloista ja sopia jo kasvisruokavaihtoehdoista, sekä tietää näiden vaikutuksen kokonaishintaan, mutta vastaus oli, että näistä voidaan sopia myöhemmin. Koska ruokatarjoilut tulevat kuitenkin syömään valtaosan budjetistamme, toivoisin saavani vähän tarkempaa tietoa tehdessäni päätöstä siitä, kuka ruokamme tulee juhlissa tarjoamaan. Myöskään mahdollisuutta maistella ruokia etukäteen ei heillä ollut.

Vaikka ruoat kuulostivat hyviltä, oli yhteistyö sen verran haastavaa, että näin parhaaksi valita toisen palveluntarjoajan. Syynä takkuavaan kommunikaatioon oli varmasti se, että olimme liikkeellä cateringalan sesonkina eli kesällä, eikä heillä ollut lisäresursseja vastaamassa uusiin tarjouspyyntöihin. Joka tapauksessa, annoin oman tunteeni vaikuttaa päätökseen ja hylkäsimme tarjouksen.


Share Catering

Share Cateringin ruokia olin päässyt maistamaan työpaikan tilaisuudessa, ja mielikuvat olivat hyvät. Kotisivuilla menuesimerkkejä ei ollut montaa, mutta laadukkaat raaka-aineet vakuuttivat meidät, ja ensimmäinen menuluonnos syntyi vaihtoehdoista helposti. Tarjouspyyntöömme sekä lisäkysymyksiin reagoitiin todella nopeasti ja saimme aina haluamamme vastaukset. Tarjouksessa oli hintaerittelyt ja jo alustava aikataulu juhlapäivälle. Laktoositon, gluteeniton sekä kasvisruokavalio luvattiin ottaa huomioon ilman erillistä kustannusta, ja saimmekin heti kaksi vaihtoehtoa kasvispääruokaksi.

Koin asiakkaana, että asiani oli tärkeä, ja tiesin koko ajan, että se oli ammattilaisen hyvässä hoidossa. Hinta oli korkeimmasta päästä, mutta toimivan palvelun ja herkullisen ruoan vuoksi olimme valmiita joustamaan budjetissamme. Share nousi nopeasti ykkössuosikiksemme.


Flow Catering

Flow:sta saimme heti yhteydenoton tarjouspyynnöstämme, mutta heillä oli kiire, joten tarjous luvattiin lähettää vasta hieman myöhemmin. Koska tarjous saapui luvatun ajan sisällä, pysyimme tyytyväisinä. Flow ilahdutti meitä menuvaihtoehdoillaan, sillä listoilla oli myös hieman erikoisempia ruokia. Esimerkeistä löytyi niin aasialaisia makuja kuin suomalaista lähiruokaakin. Lisäksi he tekivät heti selväksi, että uusia ruokalajeja voidaan myös kehittää hyvin listojen ulkopuolelta. Saimme nopeasti useampia ehdotuksia niin kasvisruokavaihtoehdoiksi kuin muillekin erityisruokavalioisille.

Samoin kuin Share, Flow vastasi kyselyihimme vikkelästi, ja kaikki toiveemme tuntuivat olevan mahdollisia. Myös hinnaltaan Flow oli hyvin samalla tasolla kuin Share.


Tämän hermoja ja exceljumppaa vaatineen harjoituksen pohjalta meillä oli siis lopulta kaksi tasavahvaa vaihtoehtoa, Share ja Flow. Molemmat vaikuttivat niin hyviltä, että koimme turhaksi ottaa enää lisää pelaajia kentälle. Sulhanen sai kunnian tehdä lopullisen päätöksen. Pelin ratkaisi lopulta menuluonnostemme pääruoka, jossa voiton vei hänen maullaan hienoisesti Flow. Oli erittäin vapauttavaa laittaa piste yhdelle häiden isoimmista selvitystöistä, ja päästä jatkamaan juhlien suunnittelua luotettavan kumppanin kanssa. Meille siis hyvän mielen lisäksi myös hyvää ruokaa tulee toukokuussa tarjoamaan Flow Catering!

Syksyisen raikkaat polttarit

Morsian on vihdoin osallistunut elämänsä ensimmäisiin polttareihin. :) Järjestimme ystäväporukkamme ensimmäiselle morsiamelle pienen budjetin polttarit syksyisenä lauantaina. Kuten jo aiemmin kerroinkin, nämä juhlat pidettiin hääparin antamasta lyhyestä varoitusajasta johtuen epäperinteisesti vasta häiden jälkeen. Tarkoituksena oli lähinnä viettää yhteistä aikaa ystävien kesken, joten päivää ei tarkoituksella tungettu täyteen hurjia aktiviteetteja, tehtäviä tai tuoreen rouvan julkista nolaamista. Polttaripäivä oli ylipäätään kaukana kreisibailaamisesta. Kantavana teemana oli ennemminkin mielen ja kehon hyvinvointi, ja pukukoodina verkkarit.

Kuten kuvasta näkyy, kohdallemme osui oli mielettömän kaunis, aurinkoinen, kirpeä syyspäivä. Parempaa säätä emme olisikaan osanneet toivoa alkupäivän ulkoiluun. Vuokrasimme Solvallan urheiluopistolta kahden hengen kanootit ja lähdimme räpiköimään Nuuksion Pitkäjärvelle. Meidät matkaan ohjeistanut ja varustanut nuorimies taisi arvata liikkeellä olevan polttariseurueen, sillä hän painotti useampaan kertaan, miten helposti kanootin saa kipattua ympäri. Kokemusta touhusta ei löytynyt sen enempää polttarisankarilta kuin homman järjestäneiltäkään, mutta pysyimme siitä huolimatta pinnalla jokaikinen. Tiimihenkeä kyllä vaadittiin, kun kaksi melojaa yritti saada yhteisen kanootin kulkemaan edes osan aikaa suoraan eteenpäin. Onneksi meillä ei ollut varsinaista päämäärää, eikä kiirettä mihinkään. Kirkas taivas, iloisen kirjava luonto ja kanootin rauhoittava lipuminen vedessä saivat kyllä äkkiä mielen meditoimaan.

Rantauduimme taidokkaasti järven pohjoispäässä ja lähdimme seuraamaan rannasta metsään johdattavaa kävelypolkua. Polku on yhdysreitti, joka kulkee Solvallasta kohti Haukkalampea ja Mustalampea, joiden ympäristössä ei voi välttyä viikonloppuisin lapsiperheiden joukkovaellukselta. Tästä suunnasta kulkijoita ei kuitenkaan ollut onneksi edes lauantaina ruuhkaksi asti, vaan saimme patikoida suhteellisen rauhassa. Paikalla ei myöskään ollut liikaa todistajia, kun hyydyimme kollektiivisesti eräissä jyrkästi nousevissa, loputtomilta tuntuvissa portaissa... Ennen yleisiä tulipaikkoja etsimme hyvän kalliopaikan Valklammelle päin ja nautimme ansaitut eväät. Sekä budjetista, että osallistujien ruokavalioista johtuen kaikki päivän ruoat olivat itse tehtyjä kasvisruokia. Soijapizzarullat, salaatti ja mustikkamuffinsit tekivät kauppansa ja termarista höyryävä tee ja kahvi lämmittivät ihanasti pysähdyksestä viilentynyttä oloa.

Takaisin päin matka kulki niin jalan kuin meloenkin menomatkaa rivakammin, kun alkulämmittelyt ja harjoitukset oli jo tehty. Yli kolmen tunnin reissun aikana tuli ruodittua päivänpolttavat kuulumiset, ja ihan huomaamatta myös kuljettua ihan kelpo matka. Taisimme meloa vähän tyylistä riippuen nelisen kilometriä ja suurin piirtein saman verran matkaa tuli tehtyä myös jalkaisin. Miten ihana olo tuleekaan raittiista ulkoilmasta, hyvästä seurasta ja liikunnan tuottamasta endorfiinista!

Seuraavat pari tuntia saimmekin rentouttaa kehoamme päivän rasituksista, sillä suuntana oli Flamingo Spa & Wellness. Tällä hetkellä Flamingon Spa on varmasti Suomen ainoa vastaavan luokan kylpylämaailma, ja 20 vuoden ikäraja on kieltämättä ihan mieluisa tällaisena aikuisten hemmottelupäivänä. Lilluimme lämminvesi- ja mineraalialtaissa ja hikoilimme erilaisissa saunoissa niin kauan kuin iho antoi myöden. Suosikiksi muodostui biosauna, jossa lämpötila oli vain kuutisenkymmentä astetta, mutta kosteusprosentti normaalia korkeampi. Biosaunassa järjestetään kuulemma muutaman kerran viikossa saunajoogaa, joka olisi sopinut tähän hetkeen loistavasti. Kaikki sisäänaikovat karpaasit kääntyivät nopeasti kannoiltaan kylmyyttä valittaen, joten saimme löhötä lauteilla ja venytellä lihaksiamme omassa rauhassamme, eikä uloskaan ollut kiire, kun lämpötila ei ollut tukahduttavan kuuma. Muutama muukin oli päättänyt viettää lauantaipäivää kylpylässä, joten muualla olo kävi välillä jo hiukan ahtaaksi. Piipahdimme myös vesipuiston puolella, mutta jäimme kaipaamaan kunnollista poreallasta, jollaista ei kummaltakaan osastolta löytynyt.

Kokonaisvaltaisen rentoutumisen jälkeen siirryimme jatkamaan iltaa meidän kotiimme, josta Sulhanen oli ystävällisesti suostunut lähtemään evakkoon tyttöjen illan alta. Vuorossa oli yhteinen ruoanlaittohetki, jonka tuloksena söimme illalliseksi kasvistäytteisiä täysjyvätortilloja ja jälkiruuaksi vegaaniversiota omenasuklaakakusta. Päivän ulkoilu ja saunominen alkoivat kieltämättä painaa silmäluomia etenkin kun vatsakin oli saatu täyteen. Luomupunaviinin ja kynttilänvalon kera maailmaa parannettiin kuitenkin vielä myöhään yöhön, sillä olimme sopineet koko porukan jäävän yöksi saman katon alle. Vasta myöhäisen herätyksen ja yhteisen aamupalan jälkeen oli aika päättää polttariviikonloppu. Tarkoituksena on vielä koostaa osallistuneiden kesken morsiamelle valokuvakirja muistoksi yhteisestä reippaasta syyspäivästä.

Toivottavasti myös tuore morsian nautti päivästään, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä polttaripäivä onnistui suunnitelmien mukaan ja oli hyvinkin täydellinen! Itse viettäisin omia polttareitani mieluusti jotenkin tähän tapaan - ilman yletöntä kiirettä, extremeä ja pröystäilyä. Kaaso: wink, wink! ;)

Kirkko on varattu!

Sulhanen ilmoittautui rippikouluun, joten meidät tullaan kuin tullaankin vihkimään kirkossa! Soitinkin jo tulevaan hääkirkkoomme, mutta he kertoivat ottavansa varauksia ensi kesälle vastaan vasta lokakuussa. Tänään kello yhdeksältä olin siis kärppänä puhelimessa, ja nyt kirkko on meidän tuona toukokuisena lauantaina. :)

Kiirehtiminen oli sikäli varmasti ihan turhaa, että kirkko on muutaman tuhannen ikääntyvän asukkaan maalaispaikkakunnalla, joten vihkipäivistä tuskin on kovaa kilpailua. Kuulemma toukokuulta löytyi tällä hetkellä yksi varaus ja kesäkuun alusta toinen. Muutenkin asenne oli suhteellisen rento. En tiennyt vielä, haluanko meidät vihkimään paikallisen papin, vai tuommeko papin mukanamme kotiseurakunnastamme. Heidän puolestaan voin palata asiaan vaikka kuukautta ennen häitä, joten ei stressiä siis siitä! Jos Sulhasen rippipappi osoittautuu hyväksi tapaukseksi, olisi mukava pyytää hänet myös vihkimiseen, joten jäämme siis odottelemaan riparia. Tarkoitus oli hoitaa rippikoulu nyt heti syksyllä, mutta Sulhanen pääseekin aloittamaan aikuisrippikouluryhmässä vasta ensi vuoden alussa. Konfirmaatio on tuolloin vasta huhtikuussa, eli kuukautta ennen vihkimistä, joten siinä tietysti yksi jännitysmomentti lisää. Mitä jos hän reputtaa rippikoulun ja joutuu uusintaan? ;)

Vihkiminen on varattu kello kahdeksi. Mielestäni aika on passeli, sillä vieraat ovat ehtineet vielä syödä lounaan kotonaan. Olenkin jo joutunut pohtimaan alustavaa runkoa hääpäivän ohjelmalle, ja palset alkavat loksahdella paikoilleen. Kirkosta on juhlapaikalle vähän alle tunnin matka, joten jos pääsemme lähtemään kirkolta kolmeen mennessä, voimme hyvin aloittaa juhlat neljältä. Yleiseen tervehtimiseen ynnä muuhun täytyy varmasti varata jonkin verran aikaa, joten ruokailemaan päästään varmaan viiden maissa. Tuolloin vieraita varmasti alkaakin jo huikoa. Eniten pelkään, että johonkin väliin jää liikaa tyhjää aikaa, ja vieraat tuskastuvat tai tylsistyvät. Odottelu, palelu ja nälän näkeminen ovat varmaan pahimpia peikkoja juhlien järjestäjälle!

Lisäksi jännitystä aiheuttaa kirkon sijainti, josta olen jo ensimmäiset negatiiviset palautteet kuullut. Juhlapaikka on kotipaikkakunnallamme, josta myös suurin osa vieraista on kotoisin. Vihkimisen vuoksi joudumme siis siirtymään hääpäivänä edestakaisin noin tunnin matkan. Aiomme kuitenkin luvata kutsussa, että järjestämme vieraille pyydettäessä kyydin kirkkoon ja sieltä juhlapaikalle. Vihkimiseenhän ei myöskään ole minun, Sulhasen ja kahden todistajan lisäksi kenenkään pakko tulla, jos se osoittautuu ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Sitä paitsi, jos sekä vihkiminen että juhlat olisivat samalla paikkakunnalla, emme kuulisi vastaavia valituksia, vaikka paikka olisikin pidemmän matkan päässä. Olenkin päättänyt ohittaa tuollaiset kommentit olankohautuksella. Nämä ovat meidän häämme, ja sekä vihkikirkolla että juhlapaikalla on meille erityinen merkitys, joten niistä myös pidämme kiinni.

Omat muistoni hääkirkostamme liittyvät muutamien maalaisjoulujemme joulukirkkoon. Muistan miten oikea joulukuusi valaisi täyttä kirkkosalia koruttomasti, mutta tunnelmallisesti. Kirkko on ulkoa vaatimattoman näköinen puukirkko, jota ympäröi hautausmaa. Sisällä vaaleansävyiset seinät on koristeltu raamattuaiheisilla maalauksilla. Tummat puiset penkit sekä opetuslasten kuvilla koristeltu saarnatuoli henkivät vanhaa tunnelmaa. Lähes kaksisataavuotisen kirkon tuoksu ja vanhan puun natina kuuluvat toki myös asiaan.

Tuosta ovesta ja tätä käytävää kävelemme ensi keväänä alttarille:

 

Kuva täältä

Juuri se oikea morsiuspuku - kierrätettynä!

Uusi morsiuspuku maksaa mansikoita, ja sitä pidetään vain yhtenä päivänä. Maailma on siis pullollaan ihania hääpukuja, joita on käytetty vain kerran. Hääpukujen kierrätys kannattaa ehdottomasti, sillä kerran tai pari käytetty puku on huolella hoidettuna vielä lähes uudenveroinen, mutta hinta on pudonnut jo reilusti. Onneksi nykyaikana löytyy useita kanavia, joilla nämä puvut voivat löytää uuden morsiamen, jonka pukea kauniiksi taas yhdeksi päiväksi. Kirpputoreja ei tarvitse lähteä kiertämään, vaan second hand -hääpuvun etsintään voi ryhtyä kotoa käsin. Morsiuspukuja on kaupan useilla nettikirppiksillä ja -huutokaupoissa. Itse tykästyin naimisiin.info:n hääkirppikseen, jossa käytetyt hääpuvut ovat myynnissä vanhan läänijaon mukaan. Voit siis hakea pukua, jonka sovitukseen ei tarvitse matkustaa Suomen halki. Loppukesä ja alkusyksy näytti olevan hyvää aikaa, sillä lähes päivittäin joku juuri avioitunut kesämorsian ilmoitti pukunsa myyntiin. Käytettyjen pukujen etsijälle loistava kohde on myös käytettyjä pukuja sekä mallikappaleita myyvä Lovebirds, joka avasi ovensa keväällä Runeberginkadulla Helsingissä. Kauppa, jossa hääpukujen hinnat on jo valmiiksi tingitty! Pukuja voi ennen käyntiä katsella niin heidän kotisivuillaan kuin Facebookissa, ja tarjontaa riittää.

Löysin pari kaunista pukua nettikirppiksen kautta, ja viestittelin myyjien kanssa muutamaan otteeseen ennen sovituksesta sopimista. On erittäin ok kysyä vielä lisätietoja ja -kuvia puvusta ennen sovitusta, jotta voi muodostaa ennakkokäsitystä ja toisaalta välttää turhan reissun mahdollisesti jo etukäteen. Vieraiden ihmisten kanssa tapaamista sopiessa on tärkeää luoda molemminpuolinen luottamus, sillä netissä voi toki esiintyä kenä tahansa. Varmistin siis, että nimet ja puhelinnumerot oli vaihdettu puolin ja toisin ennen sovittamista. Kaikki myyjät kertoivat myös etukäteen miehensä olevan paikalla sovittaessa, ja itsekin varmistin että ystäväni voi tulla mukaan sovitusavuksi. Tositarinoita, huhuja ja kaupunkilegendoja kun liikkuu sekä epäilyttävistä myyjistä että ostajista, jotka osoittautuvat esimerkiksi keski-ikäisiksi miehiksi, joilla ei edes ole tulevaa morsianta kenelle pukua hankkia...

Päädyin sovittamaan kahta käytettyä pukua. Oli toki jännittävää mennä täysin vieraaseen kotiin ostoksille, mutta kummallakin kertaa vastassa oli herttainen, tuore rouva, joka etsi rakkaalle puvulleen uutta kotia. Keskustelut käynnistyivät puvun ihailulla ja päätyivät pian kaikenkirjavaan hääkokemusten vaihtoon. Toinen puvuista ei tuntunut sovittaessa oikealta, joten jätimme asian siihen, eikä myyjäkään yrittänyt puhua meitä ympäri. Hääpukuun voi helposti kuvitella syntyvän omanlaisensa tunnesiteen hääpäivän aikana. Silloin sitä ei myöskään halua myydä kenelle tahansa, vaan toivoo, että myös seuraava emäntä rakastaa sitä yhtä paljon kuin itse.

Toinen puku sen sijaan oli vielä ihanampi luonnossa, kuin myynti-ilmoituksen kuvissa! Olin ihastunut pukuun jo kuvien myötä, ja päällä se tuntui ja näytti ihan minun puvultani. Ainoa mutta - puku oli yläosasta liian pieni. Meinasimme luovuttaa heti alkuun, sillä tilanne näytti toivottomalta. Puvussa oli nyörit ja saimme sen kuitenkin lopulta päälle, kun ystäväni uskalsi tarttua tuumasta toimeen. Lopulta totesimme, että nyörin alla olevaa kangassuikaletta suurentamalla puku istuisi ihan hienosti, sillä nyörit kyllä sai sidottua, mutta sivusta näkyi paljasta selkää. Sovimme myyjän kanssa, että hän varaa puvun minulle, ja ilmoittaa jos joku toinen on siitä kiinnostunut.

Otimme palasesta useita kuvia, ja konsultoin pukuompelijakaveriani, joka oli sitä mieltä, että uuden palan tekeminen olisi helppo nakki. Hän lupasi jo, että voisi tehdä työn minulle häälahjaksi - mikä ihana, merkityksellinen lahja. Puku oli Muotitalo Tyynelän tämän vuoden mallistoa, joten kävin vielä heidän myymälässään sovittamassa samaa pukua, mutta kokoa suurempana. Olin entistä varmempi, että puku on juuri se oikea! Myös liikkeen myyjä huokaili, että tässä se sinun pukusi nyt on. Suuremmassa koossa nyöritys meni toki tiukemmalle, lähes kiinni, mutta rinnus tuntui jo hiukan suurelta ja helma oli liian pitkä. Lisäksi kaikkien muutosten jälkeen uusi puku olisi niin suolaisen hintainen, ettei minulla olisi missään nimessä varaa siihen. Toki olin myös lähettänyt lukemattomia kuvia puvusta Kaasolle, anopille, ystäville ja sukulaisille, jotka kaikki olivat yhtä mieltä, että puku oli juuri minun näköiseni. Päätös alkoi olla selvä...

Siispä matkustin vielä uudestaan sovittamaan käytettyä pukua, tällä kertaa pankkiautomaatin kautta. Puku oli ylläni jo kolmatta kertaa, ja olin varma, etten tulisi ikinä löytämään enää mitään toista pukua, joka tuntuisi lähellekään samalta. Sanomattakin kai selvää, että puku vaihtoi omistajaa, ja pian olin jo pukupussi sylissäni lähdössä kotia kohti. Myyjä miehineen toivotti meille vielä yhtä upeita häitä kuin omansa, ja toivoi minun nauttivan kauniista puvustani. Se on siis totta - minulla on maailman ihanin morsiuspuku!

Postimerkeistä herkin

Postimerkki viimeistelee kutsukorttien tyylin, ja luo odotuksia tilaisuuden tunnelmasta. Emme ole vielä edes suunnitelleet itse korttien ulkoasua, mutta vilkaisin silti jo tämänhetkistä postimerkkitarjontaa Postin verkkokaupasta. Näitä merkkejä ovat varmasti monet parit käyttäneet omissa kutsukorteissaan, jolloin kuoren sisältö ei jää ainakaan arvailun varaan:

Postimerkin voi myös teettää omasta valokuvasta, jos haluaa viimeisen päälle originellin merkin. Näin paljon en ehkä kuitenkaan halua panostaa postimerkkiin, johon osa saajista ei kuitenkaan kiinnitä sen suurempaa huomiota... Valikoimista löytyi suloinen Kesäkimppu-postimerkki, joka voisi olla meidän tyyliimme juuri sopiva:

Sarjaan kuuluu myös herkän kesäinen kirjekuori:

Mitäs Kaaso tuumaa? :)

Jotain maalaisromanttista

 

Häiden tyylin suhteen jaoimme Kaason kanssa heti samat ajatukset. Meillä on molemmilla mielessämme niin samanlaiset mielikuvat, että välillä en enää lopulta erota onko joku ajatus ollut alunperin hänen vai minun päästäni, vai ajattelimmeko samaa asiaa samaan aikaan. Kaaso kuitenkin on kiistatta minua parempi toteuttamaan ideat myös käytännössä! Olemme siis erittäin hyvä tiimi ja uskon, että juhlan yksityiskohdat tulevat olemaan prikulleen täydellisen kauniita - ainakin meidän mielestämme.

Maalaisromantiikkaa sen siis olla pitää - samaan aikaan herkkää ja rouheaa tunnelmaa. Aineksina luonnonmateriaaleja ja pitsiä, vanhan ajan patinaa ja vaaleita värejä. Tyyli, joka näkyy myös niin Kaason kuin Morsiamen sisustusmaussa. Koska juhlat järjestetään merenrannalla, saa myös merellisyys näkyä koristelussa ja ideoissa lisämausteena.

 

Saatamme molemmat Kaason kanssa heittäytyä vähän höveleiksi, jos vastaan tulee jotain vastustamattoman ihanaa sisustustavaraa. Siksipä voikin olla, että teeman kanssa meillä lähtee vielä jossain vaiheessa hiukan lapasesta. Tähän mennessä olemme pysyneet vielä kohtuudessa ja vain tarpeellisissa ostoksissa. Kaaso on maltillisesti hankkinut 10 metriä kuvassa näkyvää ihanaa, luonnonvalkoista pitsinauhaa, jota tullaan käyttämään koristeena monessa. Itse ostin Ikeasta 20 kappaletta korkillista lasipulloa, joissa tarjoilemme juotavaa ruokailun aikana. Vakuutin itselleni sekä Sulhaselle, että suvustamme löytyy useampi mehunkeittäjä tai simanpullottaja, joka ilahtuu varmasti häiden jälkeen muutamasta kätevästä lasipullosta. Lisäksi olimme molemmat toisistamme tietämättä ostaneet paria eri paksuista juuttinarua (saa muun muassa Hong Kongista halvalla), mutta ei hätää, sillä sitähän tulemme kietomaan näillä näkymin lähes kaiken ympärille. Tästä se teema alkaa rakentua!

Pienissä häissä

Yksi pitkäaikaisimmista kavereistani laittoi loppusyksystä tekstarin, jossa kertoi menneensä kihloihin. Mikä ihanan onnellinen uutinen! Juuri olin miettinyt, ettei kukaan kavereistani taida rouviintua ennen minua, joten oli aivan ihanaa että tämä ystävä ehti ensin! Ehkä meidän kihlautumisemmekin toimi jonkinlaisena kannusteena tälle ikuisuuden yhdessä olleelle parille? He eivät enää halunneet viivytellä yhtään kauempaa kuin olisi pakko, joten häitä juhlittaisiin jo kuukauden päästä kihloista, heidän vuosipäivänään. Kuten aikataulustakin voi päätellä, he halusivat mennä naimisiin pienemmällä kaavalla, "tekemättä siitä sen suurempaa numeroa".

Puhelimet ja sähköpostit alkoivat heti vilistä kaveriporukassamme, kun yritimme löytää sopivaa polttariviikonloppua ennen hääpäivää. Nopeasti kuitenkin jouduimme hyväksymään totuuden, ettei polttareiden järjestäminen tällä aikataululla olisi mitenkään mahdollista. Ystäväporukan ensimmäinen morsian ei kuitenkaan onneksi pahastunut ollenkaan kun esitimme hänelle, että polttareita voitaisiin viettää vasta jälkikäteen.

Hääviikonloppu oli juuri heidän tyylisensä. Vihkiminen tapahtui perjantaina paikallisessa maistraatissa vanhempien ja sisarusten läsnä ollessa, ilman räätälöityjä valoja, kaasoja tai bestmania. Tämän jälkeen tuore aviopari kahvitteli perheensä parissa. Seuraava päivä oli omistettu kavereiden häävastaanotolle parin uudessa kodissa. Me morsiamen ystävät saavuimme puolisoinemme yhtenä joukkona paikalle illansuussa. Morsian ja sulhanen olivat laittautuneet parhaimpiinsa ja olivat todella upeita, vaikkei morsiamella nähtykään valkoista pukua eikä sulhasella frakkia saati edes puvun takkia. Myös me vieraat kunnioitimme päivää juhlavaatteissa. Taisinkin nähdä tämän joukon miespuoliset ensimmäistä kertaa suorissa housuissa ja kauluspaidoissa! Ylipäätään on harvinaista, että pääsemme kaikki näin samalla kertaa koolle, joten tilanne oli ainutlaatuinen.

Aviopari on paneutunut viineihin, joten juomatarjoilut olivat erinomaiset alkumaljasta lähtien, sekä alkoholilla että ilman. Nälkääkään ei tarvinnut kärsiä, sillä tarjolla oli erilaisia voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja salaattia. Heillä oli myös todella kaunis, mustavalkoinen hääkakku, joka oli erittäin herkullinen. Täytteenä oli syksyyn sopivasti omenahilloketta! Kakku oli kuorrutettu valkoisella vaahtokarkkimassalla ja koristeltu mustilla ruusuilla sekä hääparin nimikirjaimilla, ja sopi heille kuin nenä päähän. Kaikki tarjoilut kakku mukaanlukien olivat hääparin läheisten omin käsin tekemiä. Hääpaikan koristeiden virkaa hoitivat kynttilät sekä morsiuskimppu maljakossa.

Istuimme ulkosalla pitkään ja nauru raikui. Ilta oli kuin  rennon hauska illanvietto kavereiden kanssa, mutta pienellä upgradella. Oli virkistävää huomata miten lyhyessä ajassa ja pienellä vaivalla saa järjestettyä ihanat hääjuhlat! Näissä häissä oli kaikki tarpeellinen, ja kaikki tämä oli tehty muutamassa viikossa. Ja ennen kaikkea, ilman yletöntä stressiä ja selkänahasta raavittua rahoitusta. Tällaisesta realismistahan minäkin lähdin liikkeelle, ennen kuin häähössötys vei mukanaan... Esimerkki palautti taas hiukan maan pinnalle, ja toi omien häiden suunnitteluun perspektiiviä.  Ennen kaikkea juhlista jäi todella hyvä mieli, niin hääparille kuin vieraillekin!